Suora

  • Jalkapallon FA Cup
  • Elävä arkisto esittää

Koti, uskonto ja isänmaa – Preeriacowboyn viimeinen rodeo

Kun Arizona Coyotesin seuraikoni Shane Doan jonakin päivänä ripustaa luistimet naulaan, pelaajan lajille jättämää perintöä on vaikea mitata millään mittarilla.

NHL
Shane Doan lämmittelee kaukalossa ilman kypärää.
Shane Doan. AOP

*VANCOUVER. *Shane Doan istahtaa paikalleen Arizona Coyotesin pukuhuoneessa Vancouverissa pidetyn aamuharjoituksen jälkeen. Varusteitaan riisuva Doan heittää vitsiä vieressä istuvan Alex Golikosken kanssa, kun paikallinen media alkaa valua sisään vierasjoukkueen pukuhuoneeseen.

Mediaa ei ole paljon. Kahden käden sormet riittävät. Sitä ei ole Arizona-otteluissa koskaan paljon, aavikoltakin joukkueen mukana matkustaa yksi naistoimittaja. Se tosin on yksi enemmän kuin vielä muutama vuosi sitten.

Heti oven suussa istuvan Doanin tuntee luonnollisesti jokainen median edustaja. Ehkä hämmentävämpää on, että Doan, jota yhtenä lajin hienoimmista herrasmiehistä pidetään, tuntee niin ikään jokaisen vastaantulijan. Nimeltä. Kättelyt ja perheen kuulumiset vaihtuvat vancouverilaistoimittajien kanssa, kuten aina.

Doan on varmasti yksi pidetyimmistä persoonista NHL-maailmassa eikä turhaan.

Neljäkymmentävuotias kanadalainen on nimittäin jotakin aivan muuta. Shane Doan tulee sieltä, missä titteleillä, saavutuksilla tai rahoilla ei ole merkitystä.

Doan syntyi maatilalle Falkirkiin, Albertaan, kaksi tuntia Edmontonista etelään. Falkirk on noin 150 ihmisen kylä länsi-Kanadassa. Kyläraitilta on muuten turha etsiä valoja, saati huoltoasemaa.

Sillä ei ole kuitenkaan koskaan ollut Shane Doanille mitään merkitystä.

Doanille merkitsevät muut asiat. Perhe, uskonto ja kova työnteko. Doan oppi jo lapsena paitsi tekemään työtä, myös kamppailemaan tilasta kovassa cowboysuvussa. Työnteon malli on tullut perheestä ja suvusta miehiltä, joista neljä on kanadalaisen rodeon Hall of famessa.

- Meidän suvussa olit joko cowboy tai jääkiekkoilija, Shane Doan sanoo Yle Urheilulle hymyillen.

Shanen isä, Bernie, oli St. Louisin kuudennen kierroksen varaus kesältä 1971. NHL:ssä isä-Doan ei koskaan pelannut.

- Minä en ollut tarpeeksi kova cowboyksi, Doan jatkaa nauraen.

Cowboy Shane Doan on silti jokaiselta solultaan.

Doan omistaa tälläkin hetkellä useamman sata hevosta. Kanadalaistähdellä on hevosia niin Arizonassa kuin Kanadassa. Ratsastamaan preerian kasvatti oppi kaksivuotiaana eikä ollut lainkaan tavatonta, että Doan meni esiteini-iässä hevosella kouluun ja takaisin viiden mailin matkan.

Jääkiekkoilijaksi Doan oli kuitenkin riittävän kova. Moni Doania vastaan pelannut voisi sanoa, että paikoin jopa liian kova. Kilpailullisuus ja periksi antamattomuus tulee kanadalaispelaajalle paitsi verenperintönä, myös ympäristön vaikutuksesta. Pikku-sisko Leighann kirjasi jo nuorena nimiinsä Albertan ennätykset kuulantyönnössä.

Myöhemmin sisko pelasi ammatikseen koripalloa muun muassa Ranskassa voittaen sarjan pistetilaston.

Shanen serkku, Catriona LeMay Doan, puolestaan on olympiavoittaja (2002) pikaluistelussa. LeMay Doan osallistui lopulta kolmiin olympialaisiin. Joku saattaa tuntea myös Arizona-tähden toisen serkun, Carey Pricen. Montreal Canadiensin maalivahtia pidetään maailman parhaana pelipaikallaan.

Eikä tässä vielä kaikki. Keaton Ellerby, toinen NHL:n ykköskierroksen varaus, on niin ikään Doanin serkku.

Tässä ympäristössä jokainen voi nähdä kilpailun olleen kovaa.

- Tässä perheessä minä olen niin kaukana kärjestä, Doan heittää.

- Kilpailullisuus itsessään tulee ehdottomasti perheestä. Kukaan ei halua hävitä kenellekään yhtään missään, oli kyse miten pienestä pelistä tahansa. Toisaalta perheessämme myös puhuttiin tästä paljon, kun olin lapsi. Kuinka pitää kilpailla ja haastaa jatkuvasti itseään sitä kautta. Vain niin voi kehittyä.

Usko

Kontrastina huimalle kilpailullisuudelle ja voittamisen tahdolle toimii usko. Pelaajan vanhemmat, Bernie ja Bernice, kertoivat jo lapsena pienelle pojalleen, kuinka on helpompaa puhua raamatusta kuin elää sen mukaan. Doan on kuitenkin tehnyt kaikkensa elääkseen oppien mukaan.

Miehinen ja raaka jääkiekkomaailma ja uskonto eivät kuitenkaan ole asioita, jotka helposti liitetään yhteen.

- Uskon, että jos olet oma itsesi ja hyvä ihmisille, on helpompaa elää tällaisten asioiden kanssa jopa jääkiekkomaailmassa. Jos ihmiset eivät pidä sinusta, he eivät pidä siitä, mitä edustat. Tästä on kohdallani kyse. Kyse on siitä, miten kohtelet ihmisiä, Doan sanoo.

- Mielestäni olen aina kohdellut ihmisiä hyvin.

Doan on nuoresta asti kirjoittanut mailoihinsa pelinumeron sijaan 8:28 raamatun roomalaiskirjeen mukaan.

- Se on yksi niistä kirjeistä, joka sanoo kaiken tulevan hyväksi niille, jotka jumalaa rakastavat. Aina siltä ei kuitenkaan tunnu. Joskus itseasiassa tuntuu, että maailmassa on aika paljon pahaa. Mutta tuo on yksi niistä asioista, jonka haluan muistaa ja pitää mielessäni, Doan avaa.

Välillä kanadalaispelaaja on joutunut kuitenkin vetämään kaukalon ulkopuolella rajan siviili-Shanen ja pelaaja-Doanin välillä. Tappeleminen jääkiekkokaukalossa, kun ei välttämättä edusta kaikille kristillisyyden perusarvoja.

- Kaiken mitä teen, teen täysillä. Kun pelaan jääkiekkoa, pelaan niin kovaa kuin mahdollista. Jos säännöt sallivat tappelun, se on osa peliä. Haluan joukkueeni tietävän, että tulen paikalle, jos heitä kohdellaan väärin. En ole koskaan tapellut kaukalon ulkopuolella, sen sisäpuolella se kuuluu peliin. Joskus ihmiset voivat kyseenalaistaa asioita, mutta mielestäni kohtelen ihmisiä hyvin.

- Jääkiekko on jotakin, mitä teen työkseni. Se ei määritä, mitä olen ihmisenä.

Fudge off!

Se, mitä Shane Doan on ihmisenä, tiedetään NHL:ssä hyvin. Usein kuulee puhuttavan ihmisistä, joista kenellekään ei ole pahaa sanottavaa, mutta Doan on aidosti yksi heistä.

Hitto sentään, tämä jätkä ei edes kiroile. Koskaan.

Frig, Frick ja Fudge ovat sanoja, joita Doan käyttää jopa kovimmassa tunnekuohussa sen kuuluisan f-pommin tilalla. Asia on herättänyt luonnollisesti hilpeyttä joukkueessa.

- Se on todella koomista. Olemme aina hänen kimpussaan siitä. Että sano nyt edes kerran se, Doanin lapsuuden ystävä ja entinen pelikaveri Tyson Nash nauroi pohjoisamerikkalaismedialle taannoin.

- Jos käytät sanoja frig tai frick, voit yhtä hyvin sanoa sen. Kuumimmassa tunnekuohussa heitetty ”fudge off!”, ei välttämättä ole ihan yhtä uskottava. Mutta koskaan hän ei suostu tasollemme vajoamaan, Nash jatkoi.

Doan ei ole kovasta pelityylistään huolimatta saanut kahdessakymmenessä vuodessa aikaiseksi oikeastaan yhtäkään aitoa kohua. Talvella 2005 tuomari syytti Doanin loukanneen tätä sanallisesti viitaten tämän kanadanranskalaiseen taustaan. Syytteitä nosteltiin lopulta puolin ja toisin ennen kuin osapuolet pääsivät sopuun asiasta.

Ja, kuten ainoastaan Kanadassa voi käydä, asiaa puitiin aina parlamenttia myöten. Parlamentin jäsen, Denis Coderre, lähestyi Kanadan jääkiekkoliiton puheenjohtajaa Bob Nicholsonia vaatien tätä poistamaan Doanin vuoden 2006 olympiajoukkueesta, mikäli tämä ei pyytäisi anteeksi.

Lopulta Hockey Canada putsasi Doanin maineen.

- Tiesin sydämessäni, mitä olin sanonut ja tehnyt. En tehnyt tai sanonut mitään väärää. Minun oli seisottava niiden asioiden puolesta, joihin uskon. Olin huolissani alkuun, että saan kaikki tuomarit niskaani, mutta kun Bob Nicholson meni parlamenttitalolle ja puhdisti maineeni, se muutti kaiken. Sain rauhan, Doan kertaa Yle Urheilulle.

Eikä tämä ole ainoa kerta, kun Doan on seissyt niiden asioiden puolesta, joihin rehellinen ja suoraselkäinen cowboy uskoo. Kun vancouverilainen toimittaja julkaisi San Josen Joe Thorntonin epäviralliseksi tarkoitetut alatyyliset pukuhuonekommentit muutama vuosi takaperin, Doan sai tarpeeksensa.

Nätisti ilmaistuna: kyseinen toimittaja ei ole sittemmin ollut tervetullut Arizonan pukuhuoneeseen.

Noin 1500 ottelua sitten

Shane Doan aloitti uransa NHL:ssä huimat 21 vuotta takaperin, reilut 1500 ottelua sitten. Nuori preerian kasvatti oli hurmannut vuoden 1995 Memorial cupissa monet, ja kun NHL:n varaustilaisuus pidettiin samana kesänä Edmontonissa, kotiyleisö tiesi, mitä se halusi. Harvoin on yleisö pauhannut pelaajan nimeä jo varaustilaisuudessa.

Doan- huudot kaikuivat kuitenkin Edmonton Oilersin osalta kuuroille korville. Glen Sather varasi numerolla kuusi Steve Kellyn, joka pelasi lopulta Oilersissa 27 NHL-ottelua.

- En unohda sitä koskaan. Kasvoin Oilers-fanina, joten se oli minulle jotakin todella erityistä. Olin kuin kotikylän poika heille, olin kuitenkin kotoisin melko läheltä. Olin silti todella iloinen Steven puolesta, Doan muistelee.

Winnipeg nappasi lopulta itselleen jotakin, mistä olisi tuleva palanen hienoa NHL-historiaa. Ainoastaan Detroitin Nicklas Lidström, Steve Yzerman sekä Alex Delvecchio ovat pelanneet läpi uransa yhdessä organisaatiossa keräten tililleen vähintään 1500 NHL-ottelua.

Joulukuun 27. päivänä tähän kovaan kerhoon liittyi mies Halkirkin preerialta.

Kun kaikki on lopulta sanottu ja tehty, Doan voi katsoa uraansa selkä suorana. Neljän lapsen isä on pelannut, kuten rehellisen, kovan ja suoraselkäisen preeriamiehen tulee: kovaa, mutta rehdisti. Kaukalon ulkopuolella kyse on kiltistä ja äärimmäisen nöyrästä joukkuepelaajasta.

Kun Jonathan Toews pelasi ensimmäisissä miesten MM-kisoissa, se oli Shane Doan, joka teki Toewsista juomapojan. ”Water boyn” tehtävä oli aina hakea vettä, kun joku sitä tarvitsi. Mutta tämänkin Doan teki tyylillä samalla auttaen nuoren pelaajan sisään uusiin ympyröihin.

Kun arizonalaisen jääkiekkoilun kultapoika Auston Matthews rikkoi jalkansa kuusitoistavuotiaana, Shane Doan otti puhelimen käteen ja soitti tälle piristyspuhelun. Ylipäätään Doania näkee Arizonassa jäähalleilla paljon. Näkee, koska Doan haluaa olla paikallisille lapsille ja nuorille konkreettinen esimerkki.

Doan tuntee juniorijoukkueiden pelaajat ja heidän vanhemmat läpikotaisin. Eikä hänen tarvitsisi, mutta arizonalaisen jääkiekon nousu on yksi tämän sinnikkään miehen päämääristä.

- Arizonassa on ehkä kuusi-seitsemän jäähallia. Kun lapset tulevat hallille, on erittäin suuri todennäköisyys, että he törmäävät johonkin meistä nykyisistä pelaajista. Ei Vancouverissa voi tapahtua sellaista, koska täällä on varmasti sata jäähallia. Tapaaminen antaa lapsille aidon tunteen siitä, että hekin voivat pystyä tähän

- Sanon aina pelaajien vanhemmille, että pyytäkää lapsianne tervehtimään. Nämä ovat isoja asioita ja näkyvät alueen juniorijääkiekossa, Doan vakuuttaa.

Ja tästä on lopulta Doanin tapauksessa kyse. Kanadalaislaiturin suurin perintö jääkiekolle ei ole 1500 NHL-ottelua, 400 maalia tai tuhat pistettä. Doanin kaukalossa tekemiä asioita voi mitata numeroin, mutta sitä työtä, mitä tämä on tehnyt arizonalaisen ja sitä kautta koko yhdysvaltaisen jääkiekon eteen, ei voi mitata mitenkään.

Korvaamaton, on ainoa sana, joka sitä sopii kuvaamaan.

Kun Auston Matthews syntyi, Doan oli pelannut Arizonassa jo vuoden. Ei varmaankaan tarvitse kertoa, kuka oli Maple Leafs- tulokkaan lapsuuden sankari. Jo pelkästään tämän vuoksi Doan, 40, voi heittää tämän kauden jälkeen sheriffin merkin rintaan, ottaa hevosen alle, stetsonin päähän ja ratsastaa hymyillen auringonlaskuun.

Preeriacowboy on viimeisen rodeonsa nähnyt.

Suosittelemme

Tuoreimmat