Koe uusi yle.fi

Suora

  • X Games Minneapolis: Rullalautailu, BMX park, Flat Track ja Hooligan

Suomessa jopa tähtiurheilijoita valmennetaan "rakkaudesta lajiin" – osa valmentajista ei pysty maksamaan edes liiton jäsenmaksua

Valmentajan asema ei ole Suomessa helppo. Työnantajia on vähän, palkat vaihtelevat ja töitä on tehtävä myös talkoilla.

Urheilupolitiikka
urheilukenttä
How Hwee Young / EPA

Suurimmat joukkuelajit työllistävät Suomessa eniten valmentajia. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen vuonna 2012 tekemän selvityksen mukaan suurin osa Suomen 1299 päätoimisesta valmentajasta oli jääkiekko- ja jalkapallovalmentajia.

Yksilölajeista suurimpia työllistäjiä ovat taitoluistelu ja tennis. Vuonna 2012 Suomessa oli 111 päätoimista taitoluisteluvalmentajaa ja 96 tennisvalmentajaa. Esimerkiksi uinnissa heitä oli 73, hiihdossa 25, yleisurheilussa 40 ja nyrkkeilyssä kolme. Luvut ovat lajiliittojen arvioita.

– Suomalaisten huippujen kohdalla tehdään paljon töitä vapaaehtoisvoimin. Ongelmana on, että ei ole ketään, kuka maksaisi valmentajan palkan. Raha on pullonkaula valmentajien ammattilaisuuden kehittämisessä, kertoo Suomen valmentajat ry:n toiminnanjohtaja Kristiina Danskanen.

Suurin osa ammattivalmentajista työskentelee seuroissa. Työnantajia on erityisesti yksilölajeissa vähän. Erilaiset yhteispalkkaukset ovat yleisiä, ja palkka voi tulla esimerkiksi seuralta, lajiliitolta, Olympiakomitealta ja jopa kunnalta.

Yksi onnekkaista päätyönään valmentavista on Jussi Piirainen. Hän työskentelee Kainuun prikaatin lumilajien kestävyysvalmentajana ja nuorten maajoukkuevalmentajana.

– Uran suunnittelu on pitkällä aikavälillä vaikeaa. Työtehtävät vaihtuvat, ja pitää olla hyvin aktiivinen. Työtarjouksia ei loppujen lopuksi satele kovin paljon. Jossain vaiheessa joutuu tekemään aika paljon talkoohommia ja osa-aikaisia töitä. Hiihtolajeissa on vähän työnantajia, jotka pystyvät palkkaamaan päätoimisen valmentajan, Piirainen kertoo.

Piirainen aloitti valmentajaopinnot Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa 2000-luvun alussa. Kesken opintojen hän lähti kahdeksi vuodeksi Kanadaan B-maajoukkueen valmentajaksi. Vuosina 2011-2015 Piirainen toimi hiihdon A-maajoukkueessa ruotsalaisen päävalmentajan Magnar Dalenin aisaparina.

– Opiskelukaverit eivät tienneet, mihin opinnoista työllistyy. Hiihtovalmentajat tekevät paljon oto-töitä, jolloin on joku muu pääammatti, josta hankitaan varsinainen toimeentulo. Hiihtovalmentajan töistä saadaan pieniä lisäansioita. Voi olla, että sitä kautta pääsee tekemään tätä hommaa ammatikseen.

Joillakin ei varaa edes jäsenmaksuun

Suomen ammattivalmentajien etua valvovan SAVAL:n mukaan valmentajien palkkahaitari on suuri. Nimekkäimmät jääkiekkoluotsit tienaavat reilusti yli kymmenentuhatta euroa kuukaudessa, kun taas jotkut pienempien lajien valmentajat sinnittelevät juuri ja juuri 1200 eurolla. Köyhyysraja oli vuonna 2014 nettotulona 1190 euroa kuukaudessa.

– Jotkut valmentajat ovat soittaneet ja sanoneet, että he eivät voi maksaa edes meidän jäsenmaksuamme. Se on surullista, Suomen valmentajat ry:n toiminnanjohtaja Danskanen kertoo.

Suomen ammattivalmentajien liiton mukaan alalla oli vielä 1990-luvulla kirjavia käytäntöjä. Monilla oli suulliset sopimukset, joista tuli helposti riitaa. Palkkoja ei aina maksettu, ja jos maksettiin, niin verokorttia ei välttämättä käytetty.

– Monet alkuaikojen ammattivalmentajat ovat kärsineet siitä, että eläkettä ei ole kertynyt. Näihin asioihin on pyritty vaikuttamaan ja ammattimaisuus on kehittynyt. Haasteita on yhä esimerkiksi työsuhdeosaamisen ja työsopimuskirjausten kanssa. Tänä päivänä lajien kesken on suuria eroja valmentajan eurossa. Jääkiekossa, taitoluistelussa, voimistelussa tai tenniksessä valmentamisesta elannon saaminen jo onnistuu, kertoo SAVAL:n toiminnanjohtaja Pekka Potinkara.

Piiraisella ei ole ollut ongelmia palkanmaksussa.

– Olen ollut itse sen verran onnellisessa asemassa, etten ole joutunut ongelmiin palkkojen saamisen kanssa. Ehkä olen ollut sitä sukupolvea, jossa asiat ovat kääntyneet parempaan suuntaan. Olen vaatinut kirjalliset sopimukset, ja aina ne on tehty. Tiedän, että aikaisemmin on ollut kirjavia käytäntöjä. Ainakin hiihtovalmentajilla ovat asiat tuolta osin hyvin, kertoo Jussi Piirainen.

Urheilijatkin huolissaan

Hiihdossa menestystä on tullut viime vuosina. Suomi sai Lahdesta viisi mitalia. Rion kesäolympialaisissa suomalaismenestys jäi puolestaan historiallisen heikoksi. Monen Rion-edustajan valmentaja valmensi oman työnsä ohella.

Yle Urheilun selvitys paljasti lokakuussa 2016, että huippu-urheilijat kamppailevat toimeentulo-ongelmien kanssa. Myös valmentajan euro on tiukilla ja huippuja valmennetaan usein talkoilla. Kyselyssä moni suomalainen yksilölajien huippu kantoi huolta valmentajiensa toimeentulosta. Esimerkiksi aitajuoksija Oskari Mörö otti aiheeseen kantaa.

– Muutostyöryhmä pohti tätä asiaa monta vuotta. Urheilijoiden pitää pystyä harjoittelemaan ammattimaisesti ja päätoimisesti. Yksilölajeihin pitäisi saada entistäkin enemmän ammattivalmentajia, jotta urheilijoita pystytään myös valmentamaan ammattimaisesti, Piirainen vaatii.

Piiraiselle palkan maksaa Sotkamon kunta. Rahat kunnalle tulevat kuitenkin Kainuun prikaatilta, Hiihtoliitolta ja Olympiakomitealta. Piirainen on yksi nuorten olympiavalmentajista, joiden palkkauksessa Olympiakomitea on mukana. Kukin taho maksaa kolmanneksen hiihtovalmentajan palkasta. Piirainen on myös saanut opetusministeriöltä 2 500 euroa valmentajatukea vuodessa, koska Kerttu Niskanen on apurahaurheilija.

– Haasteena on, että mistä saadaan rahaa heidän palkkaamiseksi. Urheiluseuroilla raha ei riitä, kunnat ei pysty palkkaamaan yhtä hyvin kuin meillä täällä Sotkamossa on onnistunut. Yksityisellä sektorilla on varmasti rahaa enemmän tarjolla. Totta kai valtioltakin tarvitaan tukea.

Suosittelemme

Tuoreimmat