Unohdettu maailmanmestari Muranen tajusi Lahden doping-skandaalin laajuuden vasta myöhemmin

Pirjo Muranen (os. Manninen) voitti Lahden MM-kisoissa vuonna 2001 historian ensimmäisen naisten sprinttikullan.

Hiihdon MM 2017
Pirjo Manninen (nyk. Muranen)
Katso Murasen tunnelmia Lahdesta 2001 kuvaa klikkaamalla.

MM2001-MUISTOT. ”Se yleisö ja huutomyrsky sprintin finaalissa. Omalle kohdalleni ei ole senkaltaista kisaa sattunut. Yleisöä oli paljon: koko katsomo, takakaarre ja takasuora mihin pääsi. Se ääni ja melu…”

Näin tarkoin sanakääntein Pirjo Muranen (os. Manninen) pystyy palauttamaan mieleensä muistikuvat Lahden 2001 MM-kisojen sprinttifinaalin illasta. Monien MM-kisojen näyttämölle, Lahden hiihtostadionille oli tuona helmikuisena keskiviikkoiltana pakkautunut vellova ihmismeri. Sen keskeltä Muranen sauvoi lajin, kautta aikain ensimmäiseksi maailmanmestariksi, vain 19-vuotiaana.

- Heti aamusta alkaen kaikki meni aivan käsikirjoituksen mukaan. Olin karsinnassa reilut kolme sekuntia nopeampi kuin kakkonen. Vaikka karsinnan jälkeen kaikki lähtevät uudelta viivalta, niin kyllä itseluottamukselle ykkössija tekee hyvää. Oli hyvä fiilis lähteä odottamaan finaalihiihtoja.

Murasen lisäksi historiallisessa MM-sprintin finaalissa hiihtivät Kati Venäläinen (os. Sundqvist), Venäjän Julija Tshepalova ja Italian Sabina Valbusa. Kisan startti yllätti kaikki, kun Tsepalova ampaisi matkaan selvästi muuta kolmikkoa ennen.

- Muistan ajatelleeni, että hetkinen, eikö nyt pitäisi pamauttaa takaisin, Muranen nyökkäilee.

- Hetkellisen hämmennyksen jälkeen lähdin kuitenkin tykittämään, eikä siinä onneksi sen enempää häslinkiä tullut.

Vuoden 2001 MM-kisojen sprinttirata oli poikkeuksellisen raskas. Matka oli lähes pelkkää ylämäkeä ja vasta lopussa hiihtäjät pääsivät laskuasentoon kohti stadionia. Mikään kisassa ei tullut yllätyksenä, niin tarkoin reitti ja taktiikka oli käyty läpi.

- Startista piti saada hyvä paikka ja ottaa inkkarikukkulalle kunnon loikat. Silloisella kunnollani ominaisuuteni olivat hyvät sille radalle, Muranen muistelee.

Kisa päättyi suomalaisittain historialliseen kaksoisvoittoon Venäläisen kanssa. Myös kultajuhlallisuudet ovat jääneet Murasen mieleen elävästi.

- Kun Suomen lippu nousi salkoon ja kuulin Maamme-laulun. Se oli ainutlaatuinen hetki, jota en unohda.

Pirjo Manninen Kati Sundqvist
Pirjo Manninen ylitti maaliviivan ennen Kati Sundqvistia (oik.) ja Venäjän Julia Tshepalovaa (takana).Lehtikuva

”En todellakaan tiennyt mistään mitään”

Lahden MM-kisojen dopingskandaali on synkkä luku Suomen hiihtohistoriassa, mutta sen myrskynsilmässä olleelle nuorelle urheilijalle asiat näyttäytyivät toisin. Elämässä oli menossa paljon muutakin.

- Oma arkeni pyöri kisojen jälkeen aika normaalisti. Minulla oli ylioppilaskirjoitukset edessä ja muistikuvani on, että ainakaan henkilökohtaisesti niskaani ei satanut paljon negatiivisia kommentteja, Muranen valottaa.

Konkreettisemmin dopingskandaali näyttäytyi 19-vuotiaalle maailmanmestarille, kun 4x5 kilometrin viestin MM-hopeaa voittanut joukkue hylättiin dopingkäryjen vuoksi.

- No niinhän se meni, ei kai siinä mitään, Muranen huokaa.

- Pakkasin kotona mitalin pakettiin ja lähetin eteenpäin. Kyllä se harmitti. Mutta toisaalta, ehkä sekin helpotti, että olin vasta 19-vuotias. Kun ikävät asiat tapahtuivat nuorena, sitä ei osannut samalla tavalla ajatella kuin jos ne olisivat käyneet uran loppuvaiheessa.

Jälkeenpäin asioita - kuten kuka tiesi, mitä ja missä vaiheessa - on vatvottu ehkä väsymiseenkin asti, mutta vastaus on edelleen sama. Muraselta on usein kysytty, eikö hän muka tiennyt dopingista?

- En todellakaan tiennyt mistään mitään. Kuulostaa varmaan epäuskottavalta, mutta näin se vaan on. Itselleni asia konkretisoitui vasta siinä vaiheessa, kun oli lähdössä kisakylästä pois viimeisenä viikonloppuna kummitädin kyydissä Espooseen, Muranen kertoo.

- Kisakylän porteilla oli valtavasti mediaa. En muista kuulinko siinä vai radiosta, kun siinä istuttiin. Oli se kieltämättä todella erikoinen tunne kuulla, että nämä ja nämä ovat eronneet ja mitä kaikkea siinä olikaan käynyt.

Murasen mukaan isoimmat harmituksen tunteet tulivatkin vasta viiveellä.

- En käsittänyt asiaa silloin vielä isossa kuvassa. Herääminen todellisuuteen tuli vasta jälkikäteen, hän tunnustaa.

Kati Sundqvist Pirjo Manninen Julia Tshepalova
Kultajuhlallisuudet jäivät Murasen muistoihin ikiajoiksi.Lehtikuva

Hiihtelevä tytönhupakko

Lahden MM-kulta oli Murasen ensimmäinen – ja jäi lopulta uran ainoaksi henkilökohtaiseksi maailmanmestaruudeksi, vaikka kultaa tulikin myöhemmin viestihiihdoista.

15 vuotta maailmanmestaruuden jälkeen Muranen kuvailee 19-vuotiasta itseään yhdellä sanalla.

- Tytönhupakko. Minähän olin ihan tytönhupakko, hiihtelin ja kävin lukiota.

- Toki olin myös määrätietoinen. Fokus oli hiihtämisessä ja ote ammattimainen, mutta kyllä tekemisessä oli sellainen lapsenomainen positiivinen juttu kantavana tekijänä myös.

Murasen mukaan Lahti 2001 onkin piirtynyt hänen mieleensä ajanjaksona, jollaista hän ei enää oikein koskaan kotikisojen jälkeen urallaan saavuttanut. Tietynlainen rentous ja ote tekemiseen hävisivät vuosien saatossa. Paineitakin alkoi kertyä.

- Joskus toivon, että olisin pystynyt säilyttämään samanlaisen asenteen ja suhtautumisen tekemisiini urani loppuun asti, Muranen miettii.

- Nuorena olin rennompi. Saatoin toki tietää odotukset, mutta ei niistä tullut otettua itselle kuitenkaan paineita. Ikä kuitenkin tekee tehtävänsä ja tulee tietoiseksi kaikenlaisista asioista.

Paluu kotikisoihin

Pirjo Muranen saavutti hiihtourallaan kaikkiaan seitsemän arvokisamitalia. Uransa jälkeen hän on valmistunut kasvatustieteiden maisteriksi ja on tätä nykyä myös kahden lapsen äiti. Uudenlainen arki on astunut kuvioihin.

- Tuntuu jotenkin, että mieli ei ole vanhentunut, Muranen naurahtaa.

- Mutta kun peilistä katsoo, niin ei voi kuin todeta, että mihin ne vuodet ovat välistä hävinneet. Henkisesti tuntuu, ettei olisi niin paljon vanhempi.

Kaipuuta kisaladuille ei ole kuin hetkellisesti. Muranen pääsi urallaan aina lähtöviivalla seistessään eräänlaiseen kuplaan, jossa hän ei aistinut muita kilpailijoita lainkaan.

- Aistin vain yleisön kannustuksen ja mukana elämisen. Se on sellainen hetki, jonka haluaisin vielä päästä kokemaan, mutta en pääse.

Lahden kotikisoja Muranen odottaa toiveikkaana.

- Niitä kisoja ei saa eikä pidä verrata vuoden 2001 kisoihin millään tavalla, maailma on muuttunut niin paljon. Minulla on tunne, että päällä on hyvä draivi ja toivon, että paikalle tulisi paljon ihmisiä. Ne ovat niin ainutlaatuisia hetkiä. Ei sitä tiedä, tuleeko samaa tilaisuutta Suomeen enää koskaan.

Lahden MM-kisat nähdään ja kuullaan Ylen kanavilla 22.2-5.3. Katso tarkempi ohjelma Ylen Kisaoppaasta.

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat