Suora

  • Sykähdyttävin urheiluhetki
  • Alppihiihdon MC: Saalbach-Hinterglemm
  • Saalbach-Hinterglemm, miesten suurpujottelu
  • Alppihiihdon MC: Saalbach-Hinterglemm
  • Saalbach-Hinterglemm, miesten suurpujottelu
  • Challenge cup: Kuusamo - AO Thiras
  • Sportmagasinet

Maatilan tyttärestä mitalistiksi – Krista Pärmäkoski tiesi jo lapsena, mitä tahtoo

Tahto, kova työnteko ja usko unelmiin ovat olleet avainasemassa Krista Pärmäkosken nousussa hiihtomaailman huipulle.

PyeongChang 2018
Krista Pärmäkoski
Tomi Hänninen

Maaliskuinen päivä avautui Oslossa sumuisena. Tyypillinen Holmenkollen-sää sulki katsojat ja kilpailijat syleilyynsä hiihdon mekassa, kun naiset valmistautuivat parisprintin MM-finaaliin.

Vasta 20-vuotias Krista Lähteenmäki oli yllättänyt monet paria päivää aikaisemmin hiihtämällä 10 kilometrin perinteisen hiihtokilpailussa viidenneksi. Hänen edelleen oli suomalaisista kiilannut ainoastaan Aino-Kaisa Saarinen, joka oli lisännyt kokoelmaansa jälleen yhden mitalin – pronssin.

Lähteenmäelle viides sija oli tärkeä, sillä hän kukisti kisassa kuudenneksi sijoittuneen Pirjo Murasen. Päävalmentaja Magnar Dalen piti kiinni päätöksestään, että kympin kisan kaksi parasta suomalaista hiihtää myös parisprintin.

Kymmenien tuhansien kannustavien norjalaisfanien edessä, nuori ikaalilainen oli sen hetkisen uransa kovimmassa paikassa. Suomalaisnaiset olivat hiihtäneet parisprintissä MM-mitaleille vuodesta 2005 lähtien eikä putkea sopinut katkaista.

Suomen parivaljakko oli selviytynyt finaaliin helposti erävoittajana. Menoa ei vaivannut edes lihasvamma, joka oli vaarantaa Lähteenmäen osallistumisen koko kisoihin. Sekin oli voitettu ja unohdettu.

Jännitys hiipi Lähteenmäen mieleen, vaikka hän ei yleensä jännittänyt. Lähteenmäki tiesi, että hyvällä hiihdolla hän voisi saavuttaa yhden lapsuutensa unelman: aikuisten arvokisamitalin. Ja kun Saarinen tuli omalta osuudeltaan joka kerta kärjestä vaihtoon, oli tavoite yhä lähempänä.

Viimeisessä vaihdossa loistavasti hiihtänyt suomalaiskaksikko teki kuitenkin taktisen kömmähdyksen ja Ruotsi karkasi. Hetken näytti jopa, että myös hopeamitalit lipuvat ulottumattomiin. Pelko oli ennenaikaista, sillä Lähteenmäki löysi kuin löysikin itsestään voimia, joiden avulla hän puristi loppusuoralla Norjan Astrid Jacobsenin ohi ja toi Suomen toisena maaliin.

Krista Lähteenmäki ja Aino-Kaisa Saarinen Oslon mitalijuhlissa
Lehtikuva

Maalissa Lähteenmäen tunnelmat olivat ristiriitaiset; hän oli juuri saavuttanut unelmansa, mutta kultakin oli saavutettavissa. Illan palkintojenjaossa pettymys oli jo kaikonnut, ja Lähteenmäki tuuletti villisti Saarisen kanssa MM-hopeaansa.

Seremonioita katsomassa olivat myös Ari ja Kirsi Lähteenmäki, jotka olivat matkustaneet usein tyttärensä kisoja katsomaan. Vuosien aikana perhe oli ehtinyt käydä monia tunteiden vuoristoratoja, mutta tällä kertaa vuorossa olivat ilon kyyneleet.

Lähteenmäet valmistautuvat jälleen pyyhkimään onnen kyyneleitä poskiltaan, kun Lahden MM-hiihdot lähestyvät. Kuusi vuotta Oslon juhlahumun jälkeen Krista Lähteenmäki, nykyinen Pärmäkoski, ei enää pääse yllättämään ketään menestyksellään. MM-kotikisojen kynnyksellä hän on yksi Suomen suurimmista mitalitoivoista.

Pärmäkosken mitaliin uskovat niin valmentajat kuin asiantuntijatkin, mutta ennen kaikkea hänen lähipiirinsä, joka on todistanut Pärmäkosken sisukkuutta ensi askelista lähtien. Maatilan tytär ei ole kieltäytynyt työnteosta, on sitten kyse ollut oman pään kokoisten kivien kantamisesta pellolta tai harjoitustuntien kasvattamisesta liki parilla sadalla tunnilla.

Isän kotipellolta tuhansien kilometrien kisareissuille

Pärmäkoski löysi hiihtämisen 4-5 vuoden ikäisenä, mutta tuolloin se oli vain yksi liikuntalaji muiden joukossa. Hän oli aina liikkeellä ja kilpailemassa siskojensa kanssa.

- Liikunta ei ole ikinä ollut hänelle vastenmielistä. Kaikki urheiluvälineet, jotka esiin kantoi, hän halusi kokeilla, Ari-isä hymähtää.

Vuoden Kristaa vanhemman Sirjan ja kolme vuotta nuoremman Saran innostus hiihtoon lopahti, mutta Kristalla riitti tavoitteita. Hän ilmoitti Hopeasompa-ikäisenä, noin 14-vuotiaana haluavansa hiihtäjäksi.

- Ei siinä sitten muuta mietitty. Sanoin, että hän saa tukea niin pitkäksi aikaa kuin tarvitsee ja niin pitkälle kuin rahkeet riittävät, Ari kertoo.

Hän ymmärsi tytärtään, sillä olisi itsekin aikoinaan halunnut juosta kilpaa. Hänen lapsuudessaan maatalon lapsilta odotettiin kuitenkin kaikkea muuta kuin urheilemista. Tosin ei Kristakaan työntekoa vieroksunut nuorempana, päinvastoin.

Ensitahdit hiihdossa Pärmäkoski otti isän kotipellolle tekemällä kilometrin pituisella ladulla, mutta kun se ei enää riittänyt, piti vaativampia latuja hakea kauempaa. Tämä tarkoitti tulevalle hiihtäjälle sekä Kirsi-äidille pitkiä päiviä, sillä yli 50 kilometrin koulumatkan lisäksi parivaljakko suuntasi usein koulun jälkeen lähikuntien laduille harjoittelemaan.

Ari-isä vastasi suksien huollosta, ja tähän puuhaan saikin hyvin upotettua viikonloppuillat. Kun valmentajalta tuli kehotus etsiä kovempia kisoja kauempaa Suomesta, aikaa upposi vielä enemmän.

- Kerrankin tuli ajettua kahden päivän aikana 3000 kilometriä pohjoiseen. Krista hiihti siellä kahdeksan kilometriä, kun toinen kisoista oli lyhennetty viidestä kilometristä kolmeen. Toisaalta hän voitti molemmat ja siihen aikaan lähestulkoon kaikki kisat, joten ihan mukavahan häntä oli kuskata, Ari muistelee.

Vaikka vapaa-aikaa kului tyttären harrastuksen parissa, ei perhe elänyt vain hänen ehdoillaan tai tämän kautta. Mutta vanhemmat eivät missään vaiheessa kyseenalaistaneet Kristan halua hiihtää. Etenkin kun tästä näki, että hän rakasti kilpailemista. Se oli juuri se asia, mitä hän odotti: kilpailuja joka viikonloppu.

- Kun näkee, miten toisella on kova halu, into ja tahto hiihtää, niin ei silloin voi muuta kuin tukea sitä innostusta.

Uskalias muutto unelmia kohti

Krista Lähteenmäki Oslon MM-kisoissa
Lehtikuva

Yläasteen viimeisellä luokalla Pärmäkoski oli valinnan edessä: jatkaako lukiota Ikaalisissa vai muuttaako Vuokattiin urheilulukion vuoksi? Omalla paikkakunnalla pysyminen olisi tuonut kovaa harjoittelevalle urheilijalle ylimääräistä rasitusta pitkien koulumatkojen takia. Lisäksi eteläisessä Suomessa olosuhteet olivat hyvin vaihtelevia.

Toisaalta muuttaminen yksinään, vain 15-vuotiaana, Luhalahden kylästä 500 kilometrin päähän Vuokattiin olisi myös ison luokan päätös.

- Kyllähän se oli kova paikka, kun hän sinne Vuokattiin päätti lähteä. Muutamat keskustelut käytiin asiasta, mutta eihän sitä voinut kuin luottaa, Ari-isä myöntää.

Kotipuolessa Pärmäkosken valmennus oli osaavissa käsissä, sillä siitä vastasi Matti Haavisto. Sama mies, joka valmentaa Pärmäkoskea edelleen. Mutta ei valmennus Vuokatissakaan jäänyt heikoille kantimille, sillä urheilulukion hiihtovalmentajana toimi Esko Paavola. Paavola on tullut tunnetuksi valmentajana, joka on nostanut Kerttu ja Iivo Niskasen huipulle. Valmentajien työnjako oli selvä koko lukion ajan: Haavisto teki Pärmäkosken harjoitusohjelman ja Paavola valvoi sen toteutumista.

Paavola huomasi pian Pärmäkosken lahjakkuuden ja sen, että tällä oli hiihtäjältä vaadittavia ominaisuuksia, kuten suuri hapenotto ja korkeat voimatasot. Tulostakin alkoi tulla. Ensin PM-kilpailuista, sen jälkeen nuorten MM-kilpailuista ja Suomen mestaruuskilpailuista.

Pärmäkoski nousi pikavauhtia aikuisten maajoukkueeseen ja edusti Suomea Liberecin MM-kilpailuissa 18-vuotiaana.

Isän mielestä tytär otti haasteen vastaan hyvin eikä pelästynyt hänelle tarjottuja suuria monoja. Omillaan asuminen oli kasvattanut Pärmäkoskesta vastuuntuntoisen aikuisen, vaikka olikin lähipiirin mielestä aina ollut ikäisiään vanhemman oloinen. Myöskään maajoukkueen mukana tarjottu vastuu ei pelottanut Kristaa tai vanhempia.

- Ei pelkoa kannata miettiä tai siitä huolestua. Sitä mennään vain eteenpäin ja ajatellaan sen mukaan. Olen aina sanonut, että läikkynyttä maitoa ei kanna surra, sillä siitä ei ole mitään hyötyä. Toisaalta ei tuollaisessa tilanteessa kannata myöskään leijua. Olemme pyrkineet pitämään Kristan jalat tukevasti maassa, Ari Lähteenmäki toteaa.

Valinta aikuisten maajoukkueeseen yllätti Pärmäkosken valmentajan hieman. Haavisto halusikin suojella suojattiaan.

- Pyynnöstäni hän ei ollut ensimmäisenä vuonna maajoukkueen täysjäsen, vaan kävi vain osassa leirejä ja keskittyi nuorten MM-kisoihin. Jälkeenpäin ajateltuna aikuisten joukkueeseen nouseminen varhaisessa vaiheessa oli hyvä asia, sillä hän sai näin todella kovia haasteita päästessään harjoittelemaan kaikkein kovimpien kanssa. Toki se oli myös äärimmäisen kova koulu, Haavisto toteaa.

Kipinöinti kuuluu valmennussuhteeseen

Krista Pärmäkoski ja Matti Haavisto lenkillä
Lehtikuva

Pärmäkosken ja Haaviston yhteistyö on kestänyt niin Pärmäkosken teini-iän kiukuttelut kuin hänen sairastelujensa ja loukkaantumistensa tuomat takapakit. Urheilijana määrätietoisen ja periksiantamattoman Pärmäkosken mukaan Haavistolle pitäisikin antaa jonkinlainen rauhanpalkinto sen jälkeen, kun hänen uransa on ohi.

- Matin kanssa ei saa riitaa aikaiseksi tekemälläkään. Kyllä ne kipinät ovat Kristan puolelta tulleet ja Matti on vain ollut se alasin, johon taotaan, maajoukkueen päävalmentaja Reijo Jylhä arvioi.

Haavisto myöntää kipinöiden lentäneen, mutta vakuuttaa sellaisen kuuluvan jokaiseen pitkään valmennussuhteeseen. Hän oli tutustunut Pärmäkoskeen jo nappulahiihtoaikoihin ja on vastannut tämän harjoitteluohjelmasta jo yli 13 vuoden ajan.

- Ei nuoresta ihmisestä pysty sanomaan, tuleeko hänestä maailmancupin hiihtäjää vai ei. Vielä 12-13-vuotiaana Krista ei erottunut joukosta, mutta kun hän 15-16-vuotiaana pääsi harjoittelussa alkuun, alkoi hän erottua.

Urheilulukioon lähdön lisäksi Haaviston mielestä yksi tärkeimmistä tekijöistä Pärmäkosken kehittymisessä on ollut se, että parivaljakko uskalsi nostaa kolmisen vuotta sitten harjoitusmäärää reippaasti. Kun vielä 3-4 vuotta sitten Pärmäkosken harjoitustunnit pyörivät 700 tienoilla, ovat ne tänä kautena 900 tuntia.

- Silloin tuntui, että pohjaa oli tehty sen verran paljon, että noston pystyi tekemään. Jos se olisi tehty aikaisemmin, olisi ollut vaara, ettei korttitalo olisi pysynyt pystyssä.

Haavisto myöntää, että nykyinen määrä on välillä taiteilua veitsenterällä. Urheilijan pienimmätkin väsymyksen tuntemukset ovat olleet isoja tekijöitä, ja tämän takia syksyllä Haavisto pani Pärmäkosken usean päivän pakkolepoon.

- Se, joka treenaa eniten, ei ole automaattisesti paras. Pitää pysyä myös terveenä, Haavisto muistuttaa.

Pärmäkoski on valmennettavana vaativa, joka haluaa aina parasta panosta niin itseltään kuin valmentajaltaankin. Haaviston mielestä rakentavaa kritiikkiä tarvitaankin puolin ja toisin kehittymiseen. Viime vuosina Pärmäkoski on oppinut ennen kaikkea analysoimaan itseään ja tekemisiään, mikä on helpottanut myös valmentajan työtä.

- Kun on pitkä valmennussuhde takana, niin olemme molemmat oppineet aistimaan toisiamme hyvin. Pystyn aistimaan Kristan olotilan jo puhelun ensimmäisestä lauseesta. En pysty jokaista treeniä seuraamaan, joten puhumme paljon puhelimessa. En uskalla edes laskea, kuinka paljon olemme olleet puhelimessa sitten vuoden 2003, hän hymähtää.

Hänellä on kyky nähdä kauemmas ja luoda uskoa osaamiseensa.

Heidi Lehikoinen

Pärmäkoski on omaksunut ammattilaisen asenteen jo nuorena ja on ympäröinyt tämän jälkeen itsensä osaavilla ammattilaisilla. Hän ei epäröi kysyä apua, haluaa oppia virheistään ja ymmärtää mahdollisten epäonnistumisten syyn.

- Hänellä on kyky nähdä kauemmas ja luoda uskoa osaamiseensa. Hän pystyy kääntämään asiat positiiviseksi, kertoo Pärmäkosken mediayhteyksistä jo vuosien ajan vastannut Heidi Lehikoinen.

Siinä missä monelle hiihtäjälle yksi epäonnistunut kisa pilaa monta seuraavaakin, ei Pärmäkoski jää märehtimään tai vellomaan negatiivisuudessa. Hänelle jo seuraava kilpailu on mahdollisuus näyttää osaamisensa.

- Krista osaa elää hetkessä, käsittelee asiat nopeasti ja ottaa opiksi mitä opittavissa on. Se pätee myös menestykseen, sillä hän ei jää leijailemaan. Toki hän iloitsee ja on onnellinen menestyksestä, mutta osaa siirtyä eteenpäin.

Pärmäkoski on uransa aikana saanut kerran jos toisenkin palauttaa itsensä maan pinnalle, mutta myös tsemppaamaan itseään eteenpäin, sillä vastoinkäymisiäkin on riittänyt. Syksyllä 2009 hän sairastui mykoplasmaan, eikä tätä infektiota vielä silloin tunnettu niin hyvin.

- Tulehdus kesti todella pitkään emmekä tienneet, kuinka kauan se oli jo ollut päällä, mutta sen huomasimme, ettei Krista palautunut harjoittelusta ja oli koko ajan väsynyt, Haavisto muistelee.

Pärmäkoski sai elokuussa pitkän lääkekuurin ja joutui olemaan peräti 11 viikkoa ilman tehoharjoittelua. Hän pääsi aloittamaan kautensa myöhässä, mutta kilpailujen myötä tilanne parani ja kaudesta muodostui lopulta varsin hyvä Vancouverin olympiakisoineen ja junioreiden MM-mitaleineen.

- Olimme tuolloin vain päättäneet selättää sen. Emme oikoneet yhtään, vaan noudatimme kaikessa lääkärin neuvoja.

Päävalmentaja Jylhän mielestä juuri vastoinkäymisten kohdalla Pärmäkoski on osoittanut huippu-urheilijan asenteensa.

- Hän on ammattiurheilija, joka perehtyy asioihin ja pyrkii tekemään kaiken urheilun ehdoilla. Se on onnistunut jo hänen luonteenpiirteensä takia; hän jaksaa tehdä asioita, vaikka välillä on tullut takapakkia. Se on oikeastaan vain potkinut häntä eteenpäin.

Sama Krista, oli kisat tai koti-ilta

Pärmäkoski on asunut Vuokatissa, Kuortaneella ja nykyään Lahdessa, mutta sanoo silti olevansa ikaalilainen. Luhalahden kylä sekä sen osa Vaho ovat Pärmäkoskelle tärkeitä paikkoja. Pieni paikkakunta, tärkeä kyläyhteisö ja tiivis perhe, johon kuuluvat myös kotitalon lähellä asuvat isovanhemmat.

Pärmäkoski muistaa aina mainita juurensa ja haluaa antaa kannustuksesta jotain takaisin, esimerkiksi pitämällä kyläkoululla liikuntatunteja, mutta myös hänen merkityksensä paikkakunnalle on suuri.

- En aikaisemmin ymmärtänytkään, millainen merkitys Kristalla on ikaalilaisille. Mutta kun olin ensimmäistä kertaa Ikaalisissa mitalikahveilla, niin suorastaan itkin liikutuksesta, kun näin miten tärkeä Krista ja hänen tapaamisensa oli paikkakuntalaisille. Viimeistään silloin tajusin myös, miten tärkeä Ikaalinen on Kristalle, Lehikoinen sanoo.

Haastatteluissa Pärmäkoski ei yleensä turhia höpöttele, vaan pysyy asialinjalla. Näin on ollut ensimmäisestä haastattelusta lähtien tähän päivään asti. Mutta on turha luulla, että Pärmäkoski olisi tyly medialle. Kun hän puhuu, puhuu hän täyttä asiaa.

- Hänellä on haastatteluissakin kyky asettua muiden asemaan. Hän osaa ajatella toista osapuolta. Huippu-urheilijan pitää olla itsekäs ja elää omassa kuplassaan, mutta Kristalla sinne kuplaan mahtuu paljon muitakin asioita, Lehikoinen kertoo.

Avulias, empaattinen, miellyttävä, ottaa muut huomioon… Noita luonteenpiirteitä ei Pärmäkoskesta löydy kilpaladulta, mutta sen ulkopuolella kyllä. Vaikka Pärmäkosken elämä etenkin talvisin on tiukkaan aikataulutettua, hän ei suorita elämäänsä. Perheelle, Carla-koiralle ja ystäville löytyy aikaa.

- Hän vaikka leipoo kakun ja kutsuu ystäviä kylään. Krista osaa myös ottaa rennosti, Lehikoinen kertoo.

- Ei Krista eroa millään tavalla, on hän sitten kotona tai kilpailuissa. Hän on aina maailmalla ihan sama Krista kuin kotonakin, Ari Lähteenmäki vakuuttaa.

Nyt on aika loistaa

Krista Pärmäkoski hiihtää
Lehtikuva

Helena Takalo, Marja-Liisa Hämäläinen, Marjo Matikainen, Virpi Kuitunen, Pirjo Manninen, Aino-Kaisa Saarinen… Suomalaisia maailmanmestareita on riittänyt naisten hiihdossa vuosikymmenien ajan. Tälle listalle haluaa myös Krista Pärmäkoski.

Pärmäkoski on nostanut tasoaan tänä kautena ja syystäkin häneltä odotetaan mitalia MM-kotikisoista. Hän ei kuitenkaan ole ottanut tästä itselleen paineita, vaan on kääntänyt odotukset positiiviseksi energiaksi.

- Krista on tehnyt Lahtea varten paljon mielikuvaharjoittelua ja on innoissaan, kun pääsee hiihtämään sinne, kotiyleisön eteen. Hän saa yleisöstä ja sen tuomasta fiiliksestä vain lisää potkua. Ei paineita, vaan pelkkää hyvää, Lehikoinen sanoo.

Pärmäkoski on saanut kasvaa maajoukkueessa rauhassa, sillä joukkueesta on löytynyt aina suuria persoonia, jotka ovat vetäneet huomiovalot puoleensa. Tänä vuonna valokeilassa on paistatellut Pärmäkoski.

Aikuisten sarjassa henkilökohtainen mitali on vielä kiertänyt Pärmäkoskea, mutta tämä ei ole kaatanut hänen maailmaansa eikä mitali ole muodostunut hänelle pakkomielteeksi.

Pärmäkoskella on kuitenkin ollut jo pitkän aikaa kalenteriin merkittynä tärkeä päivämäärä: 28. helmikuuta. Tuolloin Lahdessa hiihdetään 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailu. Hänen suosikkimatkansa, hänen mitalimahdollisuutensa.

Tältä matkalta Pärmäkoski odottaa mitalia. Mutta niin odottavat monet muutkin.

- Kristan rooli naisten maajoukkueessa on se, että hän luo omalla esimerkillään uskoa koko joukkueen menestysmahdollisuuksiin. Hän on maajoukkueen nuorin, mutta silti jo 26-vuotias. Se on optimaalisin ikä menestyä, Jylhä muistuttaa.

Suosittelemme

Tuoreimmat