Suora

  • Jääkiekkokierros
  • Lentopallon CEV-cup: Hurrikaani - Olszyn
  • Jalkapallon U17 tyttöjen MM Uusi-Seelanti - Suomi
  • Urheiluruutu

Ei mikään vitsi tai markkinointitemppu – kuinka tongalaisesta tuli ihan oikea hiihtäjä

Kun Makeleta Stephan tarpoi kaksi vuotta sitten Falunin MM-hiihdoissa sprintin karsinnasta maaliin viimeisenä ja kaukana kärjestä, moni mietti, miksi kukaan tekee tuollaista vapaaehtoisesti.

Hiihdon MM 2017
Makeleta Stephan
Makeleta StephanTomi Hänninen

Tammikuisena päivänä vuonna 2015 Makelete Stephan seisoo lumella ja suksien päällä. 36-vuotias tongalainen ottaa ensimmäiset askeleensa hiihtäjänä. Hän etenee varovaisesti, kaatuu ja nousee ylös. Pari potkua lisää, jälleen kaatuminen, mutta ylös on päästävä, sillä neljän viikon päästä hänen pitäisi hiihtää Falunin MM-kisoissa.

Kuukautta myöhemmin Stephan tekee historiaa: hänestä tulee ensimmäinen tongalais- ja polynesialaisnainen, joka on osallistunut hiihdon MM-kilpailuihin. Tulos ei ehkä ole kovinkaan mairitteleva, sillä hän jää perinteisen hiihtotavan sprintin karsintojen voittajalle, Justyna Kowalczykille, seitsemän ja puoli minuuttia. Se on melkoisen paljon 1,4 kilometrin matkalla.

Stephania ero kärkeen ei kuitenkaan masenna. Päinvastoin, hän saa siitä vain uutta intoa.

Kaksi vuotta myöhemmin Stephan on jälleen sprintin karsinnan starttiviivalla. Tällä kertaa hiihtotapa on vapaa ja edessä on Lahden rankkana pidetty sprinttirata. Tongalainen selvittää 1,4 kilometrin matkan huomattavasti nopeampaan aikaan kuin Falunissa. Hän ei ole karsinnan viimeinen eikä eroa kärkeenkään ole enää kuin hieman reilut kolme minuuttia.

Kun Stephan näkee loppuaikansa 6.18,43, hän hyppää avustajansa syliin ja tuulettaa. Hänen tavoiteaikansa oli seitsemän minuuttia. Pari vuotta sitten asetettu, tuolloin kaukaiselta tuntunut tavoite Etelä-Korean olympiakisoista vaikuttaa huomattavasti realistisemmalta.

Makeleta Stephan
Makeleta StephanTomi Hänninen

Eteläisellä Tyynellä valtamerellä sijaitsevaa Tongan saarivaltiota ei helposti yhdistä maastohiihtoon, mutta muutama vuosi sitten paikallinen hiihtoliitto sai idean: se haluaa hiihtäjän Pyeongchangin olympiakisoihin.

Liiton edustaja lähti etsimään sopivaa kandidaattia: tongalaista, joka on urheilullinen ja asuu Euroopassa, ja hyvin pian hän huomasi maratoneja juoksevan Makeleta Stephanin. Stephan, omaa sukua Piukala, oli muuttanut Saksaan 2000-luvun alkupuolella eikä häntä ollut lainkaan vaikea ylipuhua olympiaprojektiin.

- En ollut koskaan harrastanut talviurheilua. Kun he soittivat ja kysyivät, sanoin, että mikä ettei, kauniissa Pfullendorfin kaupungissa, Etelä-Saksassa asuva Stephan naurahti.

Stephan oli nähnyt hiihtoa ensimmäistä kertaa televisiosta samoihin aikoihin, kun hän alkoi harjoitella Falunia varten. Hän ei tuolloin pystynyt kuvittelemaankaan, kuinka vaikeaa – ja hauskaa – hiihtäminen olisi.

- Kun ensimmäistä kertaa kokeilin hiihtämistä, pelkäsin todella paljon enkä uskaltanut laskea lainkaan mäkiä. En edes sellaista pientä. Mutta nyt ei ole mäkeä, joka olisi liian iso minulle!

Stephanin mukaan hänen vanhempansa ja kahdeksan sisarusta pitivät häntä ensin hulluna, mutta jo varsin pian päivittely vaihtui ylpeydeksi. Kukaan perheestä ei ole nähnyt Stephania hiihtämässä, mutta hän on lähettänyt perheelleen valokuvia.

- Ensimmäisen vuoden harjoittelun jälkeen minä rakastuin hiihtoon. Tiedän, että en vieläkään ole tarpeeksi hyvä siinä, mutta rakastan sitä jo nyt ja kehityn koko ajan. Mietin vain, kuinka paljon rakastankaan tätä lajia sitten myöhemmin!

Makeleta Stephan
Makeleta StephanTomi Hänninen

Stephanilla on Falunin MM-kisoista vain hyviä muistoja, vaikka hänen hiihtonsa saattoi näyttää tuskaiselta. Erityisen onnellinen hän oli yleisön kannustuksesta, joka auttoi hänet maaliin asti.

- Joku sanoi, että sain isommat aplodit kuin karsinnan ykkönen. Se oli unohtumatonta.

Stephan sai raikuvat aplodit myös Lahden yleisöltä, ja tällä kertaa hän todella nautti hiihtämisestä. Mutta tie Lahden kisoihin ja lähtökohdat kilpailuun eivät olleet Stephanille helpot.

Kesäisin rullasuksilla paljon harjoitteleva Stephan kaatui elokuussa ja sai rytäkässä murtumia jalkaansa. Tästä seurasi kymmenen viikon harjoittelukielto, mutta heti kun hän sai luvan harjoitella, oli hän saman tien jälleen rullasuksien päällä.

Vain noin viikko ennen Lahden MM-kisoja Stephania kohtasi vielä suurempi suru: hänen isänsä kuoli. Stephan lensi isänsä hautajaisiin Australiaan vain muutamaa päivää ennen h-hetkeä ja palasi takaisin kisapaikalle keskiviikkona. Hän olisi halunnut osallistua jo ensimmäisen kisapäivän karsintaan, mutta myöhästyi ilmoittautumisesta, eikä päässyt kisaamaan.

- Tämä on ollut todella raskasta, ja minulla on todella sekavat tunteet tälläkin hetkellä. Olen ollut keskittynyt vain yhteen asiaan kerrallaan. Australiassa keskityin vain isäni hautajaisiin ja unohdin hiihdon täysin, mutta kun hyppäsin koneeseen, unohdin hautajaiset ja aloin keskittyä pelkästään näihin kisoihin. Nyt kun kisat ovat minun osaltani ohi, minun täytyy seuraavaksi käydä läpi kaikki nämä tunteet. Uskon, että isäni olisi ollut onnellinen päätöksestäni.

Kenties juuri näiden vastoinkäymistenkin takia onnistuminen Lahdessa oli Stephanille tunteikas. Sprinttikarsinnan jälkeen hän kertoi olevansa niin onnellinen, että voisi vain itkeä tai vaihtoehtoisesti sännätä takaisin ladulle.

- Annoin kaikkeni enkä säästänyt energiaa yhtään. Olisin tietenkin voinut onnistua vieläkin paremmin, mutta olen hyvin tyytyväinen siihen, mitä tein kisassa.

Makeleta Stephan
Makeleta StephanTomi Hänninen

Stephan on uhrannut hiihdon takia paljon. Ennen Falunin kisoja hän jätti jopa työnsä pystyäkseen keskittymään harjoitteluun. Tätä nykyä Stephan työskentelee osan vuodesta paikallisessa ravintolassa, mutta talvisin hän keskittyy vain hiihtoon.

- Käytän tähän kaiken vapaa-aikani ja ylimääräiset rahani. Kun harjoittelen, en koskaan ajattele miksi teen tätä, mutta ehkä silloin kun se vie kaiken ajan ja rahat, ajatus käy mielessäni. Minulla on kova tavoite ja haluan olympialaisiin, mutta tekisin tätä ilman olympiakisojakin. Pysyn uskollisena hiihdolle, olen aivan rakastunut siihen, hän vakuutti.

- Hiihtäminen ei ole vain hauskaa. Se pitää minut kunnossa. Jos en hiihtäisi, saattaisin ratketa ryyppäämään tai syömään liikaa. Minulla on hauskaa ja olen kunnossa. Mitä muuta ihminen muka tarvitsee?

Stephan ei laske harjoitustunteja, mutta kesäisin hän harjoittelee 1-2 tuntia päivisin ja talvisin 4 tuntia melkein joka päivä. Lahteen hän saapui viikkoa ennen kisojen alkua ja aikoo viipyä kaupungissa vielä puolentoista viikon verran.

- Aion nauttia näistä laduista joka päivä.

Stephanin puheessa vilahtelee vähän väliä sana ”olympialaiset”. Kuten Tongan kuninkaallisen hiihtojoukkueen urheilujohtaja Steven Grundmann Falunissa vakuutteli, ei Tongan hiihtoprojekti ole vain markkinointitemppu. Eikä Stephan sellaiseen suostuisikaan. Hän ajattelee ja toimii kuin huippu-urheilija.

- Olympiakisat ovat ensi vuonna ja olen omasta mielestäni oikealla tiellä. Kenties tuolloin pystyn hiihtämään sprintin karsinnan viiteen minuuttiin. Tai jopa nopeammin!

Suosittelemme

Tuoreimmat