Yksinhuoltajaäidin 12-vuotias poika luuttusi Malmilla lattiaa päästäkseen näkemään NBA:n – näin Petteri Koposesta kasvoi FC Barcelonan tähti

Koripalloilija Petteri Koponen kertoo kadehtivansa niitä ystäviään, joiden elämäntilanteessa urheilu ja voittaminen eivät ole kaikki kaikessa. Juttu on julkaistu vuonna 2017.

Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva

BARCELONA. Syksyllä 2000 tuolloin 12-vuotiaalla Petteri Koposella oli unelma: Hänelle tarjoutui mahdollisuus päästä pelaamaan Biddy Basket -koripalloturnaukseen New Orleansiin, Yhdysvaltoihin sekä katsomaan Hanno Möttölän peliä Atlantaan. Matkassa oli vain yksi mutta – hinta, joka oli yksinhuoltajaäidille liian kova.

Petteri kulki haaveidensa kanssa koulun jälkeen kohti Malmin Palloiluhallia, jossa oli iltapäivisin mahdollisuus harjoitella jollain kolmesta koripallokentästä. Erkki Koivisto-Rajala eli ”Kora” vastasi hallin kioskista ja lämmitti pojille tarvittaessa makaronilaatikkoa välipalaksi. Murea iso grillattu pihvi ja komea kasa ranskalaisia olisi tuolloin ollut se suurin herkku. Sitä tarjottiin valitettavan harvoin.

Kora myös järjesti Petterille pieniä talkootöitä - hallin lattioiden luuttuamista ja kahvilan kioskin hyllyjen täyttämistä, mitä milloinkin. Palkkaa työstä ei maksettu, mutta talkootyön avulla puuttuva osuus USA:n matkan hinnasta tuli lopulta täyteen ja haaveesta tuli totta. Petteri Koposelle varhaisteinivuodet opettivat kurinalaisuutta ja sitkeyttä: kun jotain haluaa, sen voi saavuttaa, niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.

Petteri Koponen oli tuolloin 160 senttiä pitkä ja painoi 48 kiloa. Sosiaalista mediaa ei ollut, eikä tietoa NBA:sta ollut saatavissa niin kuin tänään. Petteri muistaa suosikkipelaajanaan Allen Iversonin, koska ”olin nähnyt hänen taidoistaan jonkin lyhyen filminpätkän”. Sittemmin NBA-pelaajat ovat tulleet tutuiksi.

Noista tapahtumista on vierähtänyt 16 vuotta ja Petteri on kasvanut pituutta ”jenkkijalan” verran - reilut 30 cm. Ammattilaisuraa on takana yli kahdeksan vuotta ja nyt palkan maksaa yksi Euroopan koripalloilun suurista: FC Barcelona. Äidin ei enää tarvitse murehtia rahojen riittämisestä. Petterinkin huolet ja murheet ovat toisenlaisia.

Kuva: EFE / Lehtikuva

”Aina ei voittaa, ei edes joka kerta…”

Ottelun päättymisestä on vierähtänyt aikaa jo reilut pari tuntia, mutta Petteri Koponen on edelleen kiukkuinen. Tapaamme hotellissa, vain muutaman sadan metrin päässä Palau Blau Granasta, FC Barcelonan koripallopyhätöstä. Eletään Runebergin päivää, 5. helmikuuta 2017, ja Koponen on juuri kokenut kahdeksan pisteen (68-76) tappion Bilbaon joukkueelle Espanjan liigassa.

- Tämä on yksi vaikeimmista jaksoista urheilu-urallani. Toistuvat tappiot tekevät pelaamisen raskaaksi erityisesti, kun en voi ymmärtää miksi teemme asioita niin kuin teemme.

Petteri Koponen siirtyi Moskovasta Barcelonaan, jotta saisi nauttia voittamisesta, mutta kaudesta onkin muodostumassa lukuisten loukkaantumisten vuoksi painajainen, eikä valmennusjohto tunnu millään kykenevän muuttamaan joukkueen pelitapaa nykykokoonpanolle sopivaksi.

Barcelona on perinteisesti seura, jossa pelaajia, riittää mutta nyt kokoonpanosta on poissa kolme kuudesta takamiestä (Oleson, Ribas ja Renfroe). Jo Rion kisoista alkaen on ollut poissa keskushyökkääjä Olaseni Lawal ja viimeisimpänä jalkansa teloi teholaituri Justin Doellman.

Kauden alussa Juan-Carlos Navarro oli poissa toista kuukautta, Victor Claver samoin ja ihme on, että Petteri Koponen toipui niinkin nopeasti auto-onnettomuudessa saamastaan aivotärähdyksestä. Toki uusia tällejä on tullut senkin jälkeen ja Bilbaota vastaan Koponen pelasi vahvan lääkityksen avulla – kuului silti aloitusviisikkoon.

Kuva: AOP / Itar-Tass

Rice ensin, Koponen perässä

Petteri Koposen siirtyminen Barcelonaan ei tapahtunut sattumalta. Kataloniasta osoitettiin kiinnostusta jo kaksi vuotta aiemmin, mutta taloudelliset ehdot ja Koposen silloinen tilanne eivät mahdollistaneet sopimuksen tekoa. Kesällä 2016 tilanne oli toinen, kun Barcelonan valmentajaksi tullut kreikkalainen Giorgios Bartzokas halusi joukkueeseensa uusia pelaajia. Olympiakosin Euroliigan voittoon vuonna 2013 johtanut kokenut valmentaja tunsi Koposen ja tämän takamiesparin Tyrese Ricen taidot oltuaan viime kauden Lokomotiv Kubanin valmentajana Venäjällä.

- Viime kesän lopulla asiat loksahtivat paikalleen ja Barcelona osti Himkiltä sopimukseni. Hetki oli oikea, sillä olin pelannut ensin neljä vuotta Bolognassa ja sen jälkeen yhtä kauan Moskovassa, eikä ole vaikea myöntää, että Barça kuulostaa korvissa hyvältä. Täällä on totuttu menestymään ja halutaan voittaa, vaikka viimeiset vuodet ovatkin olleet vaikeita, sanoo Koponen.

Suomalaistähti oli valmis tiputtamaan palkkaansa, jotta saisi menestyä nimenomaan Euroliigassa. Liksa on hyvä edelleen - tiettävästi hiukan yli miljoona euroa vuodessa ja ainakin kahden kauden ajan.

- Himkissä palkkataso oli niin hyvä kuin se Euroopassa voi olla, mutta aivan kaikkea ei rahakaan ratkaise. Kyllä Barcelona on perheelle helpompi paikka asua kuin Moskova. Linda voi vapaammin liikkua Kristianin kanssa kaupungissa, sanoo Koponen viitaten perheeseensä.

Jo aiemmin taitavasti Barcelonan liikenteessä Lionel Messin entistä isoa Audia ohjannut Linda-puoliso vahvisti saman asian. Audi on Barcelonan merkittävä sponsori, joka toimittaa vuosittain uudet autot jalkapallojoukkueelle, ja vuoden vanhoja ajopelejä tarjotaan sopivaan hintaan esimerkiksi koripalloilijoille.

- Ei tarvinnut kovin kauan pohtia, kun Messin auto oli tarjolla, naurahtaa Koponen.

Jalkapalloa aikanaan Käpylän Pallossa pelannut koripalloilija ei peittele iloaan, kun saa kuulua samaan klubiin kaikkien Barcelonan jalkapallotähtien kanssa.

- Työsuhde-etuna saa katsoa hienoja jalkapallo-otteluita. Kyllä sekin hyvältä tuntui, kun Ronaldinho taannoin halusi ottaa selfien kanssani meidän pukuhuoneessamme. Niitä hetkiä on varmaan kiva kiikkustuolissa joskus muistella.

Syyskuun kova tälli

Koposen ura Barcelonassa oli loppua alkuunsa. Liiga-avaukseen oli 19. syyskuuta alle kaksi viikkoa, kun Petteriä kuljettanut taksi joutui kolariin, jonka seurauksena hän koki uransa toisen pahan aivotärähdyksen.

Ensimmäinen tapahtui joulukuussa 2007 ottelussa Karkkilaa vastaan. Koponen ajoi voimalla korille, törmäsi vastustajan puolustajaan, menetti tasapainonsa ja iski takaraivonsa parkettiin.

- Olin pelannut tosi hyvän ottelun ja tehnyt 32 pistettä. Ottelun jälkeen menin Lindan luokse Olariin, jossa tunsin itseni väsyneeksi ja nukahdin. Minua heräteltiin, mutta en kyennyt puhumaan ja jouduin ambulanssilla sairaalaan. Se oli tosi pelottava hetki.

Pari viikkoa myöhemmin Koponen sai jälleen palata kentälle.

Barcelonassa tapahtuneesta onnettomuudesta levisi aluksi monia vääriä tietoja ja huhuja. Taksilla aamuyöstä kotiinsa matkannut Koponen kertoi, että yritti livistää joukkueen tilaisuudesta hiukan muita aikaisemmin, koska halusi levätä mahdollisimman hyvin ennen seuraavan illan harjoituksia. Takana oli rankka harjoitusturnaus Ateenassa sekä joukkueen kanssa vietetty sunnuntaipäivä.

- Sanoin taksille osoitteen, ja jonkin ajan kuluttua kolahti. Seuraavat muistikuvat ovatkin sitten sairaalasta.

Tyrese Ricen ’pikaista toipumista’ -viestit levisivät sosiaalisessa mediassa tapahtuman jälkeen ja ovat jääneet Koposen mieleen samoin kuin Ricen pelikengät, joihin hän oli kirjannut Petterin pelinumeron 25 osoittaakseen tukea.

Koposen toipumista ja hoitoa valvoi Suomen maajoukkueen luottolääkäri Aleksi Kallioniemi, johon kaikki maajoukkuepelaajat ovat yhteydessä heti kun jotain tapahtuu. Pelaajista on kertynyt aikamoinen määrä terveystietoja, joita tarvittaessa voidaan lähettää hoitaville lääkäreille. Samalla Kallioniemi on pyydettäessä pelaajien tukena hoitojakson aikana. Koponen oppi kantapään - tai oikeammin jalkapöydän - kautta, miksi järjestelmä on hyvä.

- Bolognassa lääkärit sanoivat, ettei jalassani ole mitään vakavaa, sen kun pelaat. Kun kuvat sitten lähetettiin Suomeen, tuli Aleksilta heti käsky, että harjoittelu pitää lopettaa tai riskeeraat urasi. Jalassa on veneluun murtuma. Yritin ensin kuntouttaa jalkaa Suomessa, mutta lopulta tohtori Giannini leikkasi sen Bolognassa konsultoituaan Aleksin kanssa.

Loukkaantumiset ovatkin nykykoripalloilun iso ongelma. Pelejä on useimmissa sarjoissa liikaa ja fyysisyys on lisääntynyt valtavasti, eikä lepoon ole aikaa. Petteri Koponenkin on pelannut usean vuoden ajan käytännössä lähes 11 kuukautta vuodessa. Ovat siinä fysiikka ja psyyke kovilla.

Kiitos Paijo!

Petteri Koposen tien ammattilaiskentille silotteli montenegrolainen Mihailo Pavicevic, joka valmensi häntä vuodet 2004-2008 Hongassa. Pavicevic sai keväällä 2004 Petterin ja Sonja-äidin vakuuttuneiksi, että uran jatkaminen hänen alaisuudessaan olisi oikea tie huipulle. Samaan aikaan Koposella olisi ollut mahdollisuus lähteä esimerkiksi Gran Canarialle Espanjaan.

Kuva: Lehtikuva

- Ilman häntä en olisi täällä. Hän otti minut niin sanotusti siipiensä suojaan, mikä on nuorelle pelaajalle tosi tärkeää. ´Paijo´ uskalsi antaa roolia ja kantaa ratkaisustaan vastuuta myös silloin, kun tein virheitä tai pelasin huonosti.

Koponen muistaa hyvin, miten Paviceviciä painostettiin ottamaan joukkueelle amerikkalainen takamies, mutta Paijo piti päänsä ja luotti Koposeen, joka sai kasvaa vastuuseen tekemällä tarvittavan määrän virheitä.

- Nyt hänen hyvä valmennuksensa tuntuu melkein kiroukselta, koska hänen aikanaan aina tiesi mitä piti tehdä. Juuri nyt tuntuu, että tekeminen täällä Barcelonassa on kuin lapsen kengissä. Valmistautuminen peleihin on sen verran heikkoa. Opin hänen aikanaan, että valmentaja ottaa vastuun pelistä.

Olen rakentanut uraani määrätietoisesti, eikä silloin riitä että voi sanoa pelanneensa NBA:ssa. Menen sinne vain jos he todella haluavat minut ja tarjous on hyvä.

Petteri Koponen

Petteri Koponen sanoi jo vuosia sitten, että hänen päätavoitteensa on pelata NBA:ssa, jonne hänet varattiin jo vuonna 2007 ensimmäisellä kierroksella. Kesällä 2015 Koposella oli kaksikin tarjousta (Utah ja New York) siirtyä ison meren taakse, mutta silloin yksi isoimmista kieltäytymisen syistä oli raha.

- Käteen jäävä palkka olisi tippunut alle puoleen ja kun tarjoukset olivat vain yhden vuoden mittaisia, ei moiseen ollut järkevää lähteä. Jos tarjous olisi ollut useampivuotinen tai tilanne Euroopassa olisi ollut toinen, olisin varmasti lähtenyt kokeilemaan vaikka vuodeksi ja yrittänyt todistaa kykyni.

Ratkaisun tekeminen ei ollut Koposelle ja lähipiirille helppoa, koska toisaalta NBA on ollut iso unelma, mutta ei millä tahansa ehdoilla ja missä tahansa roolissa.

- Olen rakentanut uraani määrätietoisesti, eikä silloin riitä, että voi sanoa pelanneensa NBA:ssa. Menen sinne vain jos he todella haluavat minut ja tarjous on hyvä.

Mihailo Pavicevicin unelmana on ollut saada Koponen NBA:han. Hän oli vihainen vuonna 2015, kun Koponen ei tarttunut NBA-korttiin. Paijo valmensi tuolloin Kiinassa isolla sopimuksella ja Koponen saattoi kuitata hänelle vihoittelun kysymyksellä: ”Miksi sinä muuten olet siellä…?”

Yhteydenpito Pavicevicin ja Koposen välillä on edelleen tiivistä ja ystävyys vain syventynyt.

Potkut lähellä Bolognassa

Vaikka juuri nyt pelaaminen Barcelonassa tuntuu vaikealta, osuivat Petterin ammattilaisuran hankalimmat hetket Bolognan toiseen kauteen 2009-2010.

- Silloin sain kokea, kuinka kovaa ammattilaisurheilu on. Epäonnistumisia ei suvaittu ja omistaja Claudio Sabatini ilmoitti aika suoraan, että saat lähteä elleivät otteet parane.

Toisen epäonni oli silloin toisen onni. Amerikkalaistakamies Brett Blizzard loukkaantui ja Koponen joutui ottamaan isomman roolin. Suomalainen onnistui hyvin, kunnes loukkaantui.

Bolognassa myös taloudellinen raadollisuus valkeni, kun viimeisen kauden palkkarahoja perittiin kansainvälisen koripalloliiton FIBA:n avulla vielä lähes kahta vuotta myöhemmin.

- Täytyy silti sanoa, että olen ollut onnekas, koska olen lopulta aina saanut kaiken mitä on pitänyt. Toisenlaisiakin esimerkkejä on paljon.

Bolognassa pelirytmi mahdollisti ensimmäisen vuoden jälkeen hyvän harjoittelun, koska otteluita oli vain yksi viikossa.

- Europelejä oli vain ensimmäisellä kaudella. Niitä oli ikävä, mutta ehkä niin oli kehityksen kannalta hyvä. Oli aikaa treenata kunnolla ja levätä riittävästi. Nyt sitä hyvää harjoittelua on ikävä, kun pelejä voi olla kolmekin viikossa.

Kuva: Tomi Hänninen

Susi-Petteri

Petteri Koponen on pelannut miesten maajoukkueessa vuodesta 2006 alkaen. Maaotteluja on kertynyt jo 123, ja yksi uran huippuhetkistä sattui Slovenian EM-kisoihin 2013. Ei liene väärin sanoa, että noissa kisoissa Koponen otti suurelta osin maajoukkueen johtoonsa Hanno Möttölältä ja Teemu Rannikolta.

- Kukaan ei oikein uskonut, että menemme lohkostamme jatkoon ja voitamme lopulta jatkosarjassa isäntämaa Slovenian. Se voitto mahdollisti MM-kisaunelman toteutumisen seuraavana vuonna. Silloin pelasimme joukkueena paremmin kuin koskaan muulloin minun aikanani.

Henkka ei pidä tilanteesta, jossa pelaajat eivät tule mukaan maajoukkueeseen, edes silloin kun ohjelmassa on vain harjoitusotteluja.

Petteri Koponen

Maajoukkue on ollut Koposelle tärkeä asia, ja hän on aina osallistunut innolla Susijengin toimintaan. Syksyllä 2016 maajoukkuesuhteeseen tuli kuitenkin naarmu, kun Petteri halusi Barcelonan toiveesta jättää maajoukkuepelejä väliin saadakseen tutustua uuden työnantajansa tapoihin sekä uusiin pelikavereihin. Päävalmentaja Henrik Dettmann ei ratkaisusta pitänyt, ja Petteri koki tilanteen kiusallisena.

- Henkka ei pidä tilanteesta, jossa pelaajat eivät tule mukaan maajoukkueeseen, edes silloin kun ohjelmassa on vain harjoitusotteluja, arvioi Koponen ja sanoo, ettei voi ymmärtää skismaa. Hän on jopa hiukan loukkaantunut, vaikka arvostaakin kovasti kaikkea sitä työtä, jota Dettmann on maajoukkuepelaajien olosuhteiden eteen tehnyt.

- Olen sanonut selvästi, että haluan tulla maajoukkueeseen ja haluan edustaa Suomea. Olen myös aina ollut mukana, kun se vaan on terveyden puolesta ollut mahdollista. Näin on myös jatkossa ja oli myös viime kesänä siihen saakka kunnes Barcelona kutsui. Ja vaikka olisin jatkanut Moskovassa, olisi tilanne ollut sama, koska virallisia pelejä ei ollut.

Petteri sanoo, että kun menee uuteen joukkueeseen, on tärkeää heti alusta löytää oma paikka joukkueesta ja vakuuttaa valmentaja ja johto.

- Himki olisi vähentänyt yhden kuukauden palkan, jos en olisi mennyt sinne kun valmistava kausi alkaa. Seurat haluavat koville sijoituksilleen vastinetta, eivätkä halua ottaa riskejä silloin kun kyseessä eivät ole viralliset FIBA:n alaiset pelit, kertoo Koponen, jonka agenttina on ansiokkaasti toiminut jo vuosia bolognalainen Matteo Comellini.

Strasbourgissa valmentavan maajoukkueen apuvalmentajan Lassi Tuovin kanssa Koponen tuntuu vaihtavan paljon ajatuksia, koska keskustelummekin aikana viestit sinkoilivat Ranskan ja Espanjan välillä. Lassille voi purkaa tuskaa ja pohtia vaikka siitä tapaa, jolla Barcelona juuri nyt pelaa.

- Haluaisin hiukan enemmän ennakoida sitä, mitä vastustajat oletettavasti tekevät ja käydä sitä läpi yhdessä joukkueen kanssa. Nyt väärinymmärryksiä tapahtuu kentällä liikaa ja häviämme otteluja. Meillä ei ole selviä sääntöjä, sanoo Petteri siirtäen keskustelun taas tähän hetkeen, josta kuitenkin pikaisesti palataan pari vuosikymmentä taaksepäin.

MaSu ja Hanno Möttölän jalanjäljet

Petteri Koposen lapsuuteen urheilu tulee äiti Sonjan kautta. Jalkapallon ohessa koripallo vei jatkuvasti enemmän aikaa, kun Malmille avattiin vanhaan teollisuusrakennukseen kolmen koripallokentän Malmin palloiluhalli, jossa pienille pojille toimintaa alkoi pyörittää Malmin Super-Koris eli MaSu valmentajinaan jo aiemmin mainittu Erkki Koivisto-Rajala sekä Pekka Hartikainen.

Päivittäin koulun jälkeen MPH:lla harjoitellut Petteri pääsi vuonna 1999 mukaan FIBA Euroopan kansainväliselle Mini-koripallo Jamboreelle sekä kahta vuotta myöhemmin siis Biddy Basket ry:n pelimatkalle New Orleansiin Yhdysvaltoihin.

Yksi USA:n matkan huippuhetkistä oli Hanno Möttölän NBA-ottelun seuraaminen Atlantassa. Kuumeinen Petteri ei tietenkään osannut arvata, että vain kuusi vuotta myöhemmin hänet varattaisiin liigaan ja hän pelaisi idolinsa kanssa maajoukkueessa, yhdessä toisen lapsuuden sankarin Teemu Rannikon kanssa. Silloin eniten ihmetystä herätti, että lähes jokaisen talon pihalla Yhdysvalloissa oli koritelineet.

Hanno Möttölä on ensimmäinen suomalainen, joka on pelannut maailman kovimmassa korisliigassa NBA:ssa. Kuva: Reuters / Lehtikuva

Vuoden 2001 jälkeen Petteri Koponen vieraili seuraavan kerran Yhdysvalloissa vuonna 2007, kun sai kutsun Nike Hoop Summit -otteluun. Sen matkan muistona YouTubessa pyörii video, jossa Petteri antaa Nicolas Batumille syötön korin päälle. Sen seurauksena on poikkeuksellisen komea ”alley oop”.

Äiti oli Petterin tukena ja turvana kasvuvuosien ajan. Sopiva kuri ja selkeät päätökset esimerkiksi koulujen valinnoissa estivät päätymisen vaikeuksiin, mikä ei suinkaan ole itsestään selvää. Yksi äidin tiukoista periaatteista oli, että ammattilaiseksi voi siirtyä, kun päässä on ylioppilaslakki turvaamassa tulevaa. Peliura kun voi päättyä koska vaan, kuten vaikkapa Barcelonan auto-onnettomuus osoittaa.

Nyt Petteri voi puolestaan auttaa äitiään, vaikka toki edelleen kuuntelee Sonjan ajatuksia tärkeitä päätöksiä tehdessään. Sonja myös seuraa kaikki pelit ja kommentoi Petterin suorituksia. Siihen oma peliura antaa hyvän mahdollisuuden.

- Äiti on elänyt mukana uraani kaikki kuluneet vuodet.

Kotoinen Kotkajengi

Myös yhteydet vanhoihin MaSu:n pelikavereihin eli Kotkajengiin ovat tiiviit. Entiset pelikaverit vierailevat vuosittain Koposen luona ja kannustavat isolla joukolla maaotteluissa. Vastaavasti kesäisin Petteri nauttii olostaan tutun ryhmän kanssa ja raportoi kauden aikana tiiviisti omalle sisäpiirilleen tapahtumista ja tuntemuksista.

Huonosti sujuneen pelipäivän paras uutinen tulikin juuri kotkajengiläisiltä.

- Sain juuri viestin, että olivat II-divisioonassa voittaneet sarjajohtajan.

Petterin vastaus Suomeen oli sarkastinen: ”Meillä ei mennyt ihan yhtä hyvin.”

Pojat ovat kasvaneet yhdessä, heillä on yhä nastaa keskenään. Sitä on hauska seurata. Sisäpiirin vitsi on, että kun Eurojackpotista tulee täysosuma, ostavat pojat Koposen ja vaikka Tyrese Ricen Barcelonasta loppu-uran ajaksi Kotkajengiin.

- Olen luvannut tulla saman tien, vahvistaa Koponen.

Sitten hän vakavoituu hetkeksi ja sanoo, ettei ammattilaisuus ulkomailla aina todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Hän kertoo puhuneensa asiasta usein Argentiinasta palanneen Juho Nenosen kanssa, joka nyt sanoo ymmärtäneensä, mitä Koponen tarkoitti kertoessaan Suomen ja ammattilaiskenttien eroista.

- Olen tavallaan joskus jopa kateellinen entisille pelikavereille siitä toisesta elämäntavasta, jossa urheilu ja voittaminen eivät ole aivan kaikki.

Ammattilaisen elämä on päivästä toiseen kovin samaa ja hiukan yksinäistä, joskin erinomaisesti palkattua työtä. Siihen pitää valmistautua ja kasvaa, ja siitäkin pitää oppia nauttimaan. Samalla pitää olla itsekäs ja tehdä asiat niin kuin oma keho ja mieli vaativat. Se taas ei ole aina helppoa lähimmille, mutta kompromisseihin ei ole varaa. Elämä on ohjelmoitava täysin urheilun ehdoilla.

- Linda on ollut mukana jo niin monta vuotta, että hän ymmärtää jo täysin kaiken tuon ja myös sen, että elämää on pitkään myös pelivuosien jälkeen.

Koponen osaa myös nauttia niistä hetkistä, jotka saa viettää pienen poikansa Kristianin kanssa ja sanoo, ettei parempaa hermojen nollausta olekaan.

Kuva: Tomi Hänninen

Petteri Koponen täyttää keväällä 29 vuotta. Hyviä pelivuosia on jäljellä vielä paljon tai oikeastaan parhaiden vuosien tulisi olla vasta edessä. Toivoa sopii, että myös parhaat onnistumiset ja ilonaiheet ovat vasta tulollaan, mutta jo nyt hän on kokenut unohtumattomia hetkiä. Ne liittyvät erityisesti maajoukkuetapahtumiin. Kesän 2017 EM-kisapelit Helsingissä ovat nekin jo mielessä.

- Ammattilaisuus on raskasta hommaa, jossa paineet ovat kovat, koska pelaajat kuitenkin koko ajan hiukan kilpailevat keskenään, ja fanit reagoivat jokaisen tappion jälkeen. Kaikki janoavat menestystä. Maajoukkueessa tunnelma on erilainen. Siellä todella puhalletaan yhteen hiileen.

Mihailo Pavicevic, Renato Pasquali, Lino Lardo, Alessandro Finelli, Rimas Kurtinaitis sekä Dusko Ivanovic ovat valmentajia ja vahvoja koripallopersoonia, jotka ovat jättäneet jälkensä Koposen pelaamiseen ennen nykyistä valmentajaa Georgios Bartzokasia.

- Dusko Ivanovic halusi minut jo aikanaan pelaamaan Espanjan liigaan Tau Vitoriaan, mutta hänellä oli niin kovan valmentajan maine, etteivät taustajoukot kovin lämpimästi suositelleet siihen koirakouluun lähtöä, muistelee Petteri Ivanovicia, jonka valmennuksessa hän pelasi viime kauden Himkissä.

- Nyt kun tuota aikaa miettii, niin voin sanoa, että opin pitämään hänen filosofiastaan, jossa aina tiesi mitä kentällä pitää tehdä. Otteluihin valmistauduttiin hyvin. Harjoitukset olivat tosi kovia, mutta pidin siitäkin, enkä osaa pelätä kovaa harjoittelua.

Koripalloa voi pelata ja harjoitella monella eri tavalla. Tulos ratkaisee.

- Pelaajat ovat nykyään niin hyviä, että jos pelaat koko ajan samalla tavalla, niin pelaajat oppivat lukemaan kaikki siirrot. Niin puolustuksessa kuin hyökkäyksessä pitäisi muuttaa asioita vähän kaiken aikaa, pohtii Petteri Koponen ja huokaa syvään.

Ehkä Barcelonan kurssi kääntyy pian, ehkä kevät kasvattaa taas peli-iloa ja ehkä Helsingissä EM-kisojen alkulohkon viisi kovaa ottelua elo-syyskuun vaihteessa täpötäydessä kotiareenassa antavat Petterille lisää voimaa tavoitella vielä parempaa menestystä – harjoitus ja peli kerrallaan.