1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. urheilu

Jatkuvasti vaihtuva esimies, alipalkkausta ja ilman työehtosopimusta - urheiluseurojen valmentajien asemassa paljon parannettavaa

Seurassa työskentelevän urheiluvalmentajan asema ei usein ole helppo, sillä esimiehinä toimivat harrastajat.

Kuva: AOP

Vaikka valmentaminen on ammattimaistunut Suomessa 2000-luvulla, joutuvat monet seuroissa työskentelevät yhä vaikeisiin tilanteisiin. Ongelmat liittyvät valmentajien työsuhteisiin, joissa ei aina noudateta työlakeja. 

– Haasteita on esimerkiksi työsopimusosaamisen ja työsopimuskirjausten kanssa. Perusongelma on se, että työnantajat ovat usein harrastajia. Johtokunnassa istuvat voivat olla siviilityössään täysverisiä henkilöstöammattilaisia, mutta silti ei ymmärretä, että urheiluseurassa työskentely on oikeaa työtä kaikilta työsuhteen osilta, kertoo Suomen Ammattivalmentajat SAVAL:n toiminnanjohtaja Pekka Potinkara.

– Ajattelumaailmana on, että pitääkö oikeasti noudattaa työlakeja ja pitääkö oikeasti miettiä palkanmaksua.

Urheilujärjestöjä koskevaa työehtosopimusta on noudatettava vain niiden valmentajien työsuhteissa, jotka ovat valtakunnallisten ja alueellisten järjestöjen palkkalistoilla. Seurat eivät tähän kuulu, vaikka suurin osa valmentajista niissä työskenteleekin. Työehtosopimuksen noudattamisesta on sovittava seuroissa erikseen.

Välillä käydään oikeudessa

Valmentajan työpaikka voi olla uhattuna kun seuran johdossa tapahtuu muutoksia. Jos seurassa ei ole toiminnanjohtajaa, on esimiesvastuussa yleensä johtokunnan puheenjohtaja.

– Valmentaja on voinut työskennellä seurassa jo 10 vuotta, mutta hänellä on voinut olla 4-6 esimiestä. Ja näillä jokaisella on voinut olla täysin erilaiset näkemykset siitä, mitä valmentajan työ siinä urheiluseurassa on, mitä sen tulisi olla ja mitkä työsuhteen ehdot ovat. Pahimmillaan käy niin, että uusi esimies ryhtyy muuttamaan valmentajan työsopimuksen ehtoja yksipuolisilla muutoksilla. Nämä ovat useimmiten laittomia muutoksia.

– Valmentaja on vaikeassa tilanteessa, eikä välttämättä osaa reagoida oikealla tavalla. Kun tilanne on edennyt, niin siihen puuttuminen on entistäkin kiusallisempaa kaikkien osalta. Yhteydenottoja näistä tilanteista tulee nykyään kuukausittain, ei onneksi enää joka viikko, Potinkara jatkaa.

SAVAL valvoo jäsentensä etua työelämässä ja avustaa valmentajia esimerkiksi työsopimusten teossa, palkkaneuvotteluissa ja riitatilanteissa. Ongelmatilanteissa järjestö ottaa yhteyttä seuraan ja pyrkii sopimaan tilanteen. Välillä riitatilanteissa joudutaan oikeuteen. Kiistaa aiheuttavat esimerkiksi irtisanomiset, jotka on tehty ilman riittäviä perusteita.

– Vuositasolla oikeusprosessia mietitään kymmenissä tapauksissa. Niitä, jotka viedään haasteena käräjäoikeuteen, on huomattavasti vähemmän. Joitakin tapauksia käsitellään vuoden aikana myös oikeusasteissa.

Potinkaran mukaan tapauksia on eniten niissä lajeissa, joissa myös valmentajien määrä on suurin. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen vuoden 2012 selvityksen mukaan joukkuelajit työllistävät eniten seuravalmentajia. Luvut ovat lajiliittojen arvioita.

Pää- ja sivutoimisten valmentajien lukumäärä seuroissa

LajiValmentajat
Jalkapallo180
Jääkiekko123
Tennis118
Taitoluistelu110
Koripallo67
Voimistelu66   
Ratsastus40
Uinti39
Lentopallo35
Yleisurheilu30

Piirit ovat pienet

Valmentajien palkoissa on suuria eroja. Palkkaneuvotteluissa valmentajan neuvotteluasema ei ole kovin hyvä, sillä tarjokkaita tehtävään löytyy usein myös huonommalla palkalla.

– Jos opiskelee samaan aikaan, niin silloin valmentaja voi ajatella, että hänelle riittää pienempikin palkka. Palkkaa voi olla opintojen päättymisen jälkeen vaikea saada ylöspäin, koska joku toinen voi suostua tekemään työn pienemmällä palkalla. Jotkut valmentajat ovat itsekin sitä mieltä, että he ovat palkkakuopassa, Potinkara kertoo.

Valmentajien mediaanipalkka on 3 200 euroa kuukaudessa. Hajonta on suuri, sillä ylimmät palkat nousevat kuukaudessa SM-liigavalmentajien kymmeniin tuhansiin euroihin ja alimmat ovat 1 500 euron tienoilla.

– Palkoista kysytään meiltä paljon. Monta kertaa huomataan, että valmentaja on hyväksynyt todella alhaisen palkan, jolla hän joutuu sinnittelemään. Toki siihen vaikuttaa myös työnantajan maksukyky ja se, että usein valmentaja on halukas tekemään töitä melkein millä palkalla tahansa, koska valmentaminen on hänelle sydäntä lähellä oleva intohimo.

Seuravalmentajien työmahdollisuudet omassa lajissa ovat varsin rajalliset. Piirit ovat pienet ja ongelmien tullessa kynnys asioiden riitauttamiseen kasvaa. Vaikka työehtosopimusta ei noudatettaisi, on lakia toteltava.

– Pyrimme saamaan yhä useampia valmentajia työehtosopimuksen piiriin. Koska urheilupiirit ovat erityisen pienet, niin kiistely ei usein johda hyvään lopputulokseen. Aina olisi hyvä päästä sopuun yhteisen pöydän ääressä. Valmentajien työsuhteet ovat olemassa vain jos työnantaja voi hyvin, Potinkara sanoo.