Bileistä joutuu kieltäytymään, kesäfestareille ei ehdi – suomalaiset huippu-urheilijat kertovat, millaista on elää nuoruutta urheilun ehdoilla

Uimari Jenna Laukkanen ja yhdistetyn hiihtäjä Ilkka Herola eivät koe menettäneensä urheilijan ammattinsa vuoksi mitään sellaista, joka nakertaisi myöhemmin.

Tarinat ja ilmiöt
Ruisrockin yleisöä.
Kesäfestareille ehtii sitten nelikymppisenä, ajattelee osa urheilijanuorista.Esa Fills / Yle

Yksi parhaimmista asioista nuoruudessa on vapaus. On aikaa ja mahdollisuuksia viettää aikaa ystävien kanssa, valvoa viikonloppuisin myöhään ja makeimmillaan lähteä reissuun lyhyellä varoitusajalla.

Tuntuu siltä, että kaikki on mahdollista.

Paitsi jos panostaa johonkin asiaan niin paljon, että se vie suuren osan käytettävissä olevasta ajasta. Etenkin, jos se jokin on jotain sellaista, joka vaatii säännöllisen rytmin ja tietynlaisen elämäntavan.

Kuten haave siitä, että tulee isona huippu-urheilijaksi.

22-vuotias uinnin kaksinkertainen Euroopan mestari Jenna Laukkanen ja yhdistetyn hiihdon maailmancupin osakilpailussa parhaimmillaan kolmanneksi sijoittunut Ilkka Herola ovat eläneet nuoruutensa urheilun ehdoilla. Määrätietoinen treenaaminen kohti maailman parhaaksi kehittymistä on aloitettu rippikouluikäisenä.

- Lapsuudesta saakka unelmani on ollut se, että voisi elää ammattiurheilijan elämää, Herola sanoo.

Laukkanen on samoilla linjoilla.

- Olen ollut koko ajan tosi tyytyväinen tilanteeseen, enkä kaipaa siihen mitään muutosta.

Huippu-urheilijan ammatti on monen nuoren suuri haave, mutta ihan kaikista siihen ei ole. Sekä Herola että Laukkanen ovat esimerkiksi lukioikäisinä joutuneet sanomaan moniin bilekutsuihin tai mökkiviikonloppuehdotuksiin kiitos ei.

- Varsinkin, jos kaverit ovat pyytäneet johonkin mukaan perjantaina. Meillä treeniviikko jatkuu kuitenkin lauantai-iltaan asti. Sellaisia uhrauksia ja omasta vapaa-ajasta tinkimisiä on pitänyt tehdä, Laukkanen sanoo ja jatkaa:

- Enkä ole ehtinyt käydä musafestareilla, kun ne ovat aika lailla silloin, kun kisakausi on päällä. Viimeksi olen käynyt Weekend Festivalilla vuonna 2012.

Siitä huolimatta uhraus on tässä yhteydessä jopa turhan iso sana. Sekä Herola että Laukkanen kertovat, että menoista kieltäytyminen on lähtökohtaisesti helppoa, kun oma tavoite on selkeä. Siitä huolimatta asialla on myös toinen puolensa, joka ei ole niin auvoinen.

- Joskus iskee kateus. Jää hauskoja juttuja välistä, joita kaverit voivat pitää itsestäänselvyyksinä. En ollut esimerkiksi paikalla penkkareissa enkä vanhojen tansseissa, kun olin jossain toisella puolella maapalloa, Herola kertoo.

Eikä silloinkaan ole helppoa, kun oma suoritus on jää heikoksi.

- Silloin käy mielessä, kuinka helppoa olisi olla töissä kahdeksasta neljään tai opiskella jotain, kuten monet kaverini tekevät, Herola sanoo.

Ainutlaatuinen mahdollisuus

Laukkasen tai Herolan tasoiseksi urheilijaksi kehittyminen ei ole mahdollista ilman poikkeuksellista lahjakkuutta. Kenestä tahansa meistä ei tulisi yhtä hyvää uimaria kuin Laukkasesta, vaikka tekisimme yhtä paljon töitä ja eläisimme yhtä kurinalaista elämää.

Lahjakkuus ja kova harjoittelu johtivat loistaviin tuloksiin jo teini-iässä. Niistä Herola ja Laukkanen ovat saaneet lisää motivaatiota, joka omalta osaltaan helpotti tarkassa elämäntavassa pysymisessä.

- Jos ei olisi ollut valoisan näköistä tulevaisuutta, niin sitä olisi tehnyt jotain muuta, Herola sanoo.

Koska oma suoritustaso on korkea ja urheilu on sitä mitä rakastaa, sen ehdoilla eläminen on itsestään selvää. Niinpä sellaisille ihmisille, jotka ovat kinunneet mukaan erilaisiin juhliin, on ollut verrattain helppoa sanoa vastaan.

- Aika hyvin sitä osasi pitää päänsä. Sellaisissa tilanteissa sitä kasvoi ihmisenä ja urheilijana, Laukkanen kertoo.

Urheilu ei kuitenkaan saa olla läsnä 24/7

Urheilijan - kuten minkä tahansa muunkin ammatin edustajan - on syytä pitää huoli siitä, että elämässä on työn lisäksi muutakin sisältöä. Myös urheilija voi kokea burn outin, vaikka kuinka rakastaisi lajiaan.

Joskus pitää nollata.

Herolalle nollaaminen eli pään tyhjentäminen urheiluasioita tapahtuu musiikin kautta. Yhdistetyn hiihtäjä soittaa pääasiassa rumpuja, jonkin verran myös kitaraa ja muita soittimia. Laukkaselle samaa virkaa ajaa uudelleenlämmitetty hevosharrastus: haastattelua tehdessä Laukkanen vastaa puhelimeensa hevostalleilta.

- Se tuo tasapainoa treenaamiseen. Ei siinä silloin mieti mitään uintiin liittyvää, Laukkanen sanoo.

Eikä urheilun ehdoilla eläminen tarkoita sitä, että ei ikinä voisi tehdä mitään, mitä “tavalliset” nuoret tekevät. Herola mainitsee, että esimerkiksi festareilla voi käydä, kunhan sen suunnittelee fyysisen tekemisen mukaisesti eli treenikalenteriin sopivaksi.

- Vaikka asioita pitää miettiä urheilun kannalta, niin tekee hyvää päästää siitä välillä irti, Herola sanoo.

- Tässä iässä pitää voida elää sitä nuoruutta, vaikka se olisi joskus urheilusta pois.

Lisäksi Herola muistuttaa, että urheilu-uran jälkeen on yhä mahdollista tehdä vaikka millaisia asioita. Siinäkään mielessä ei ole mielekästä ajatella, että urheiluun panostaminen sulkisi liikaa asioita pois elämästä. Kesäfestareille ja ex tempore -reissuille ehtii vielä nelikymppisenäkin.

Sekä Laukkanen ja Herola ovat yhtä mieltä siitä, että urheilu antaa merkittävästi enemmän kuin ottaa. Urheilun varjolla he ovat tutustuneet sellaisiin ihmisiin ja päässeet sellaisiin paikkoihin, jotka olisivat muuten jääneet kokematta ja joihin perinteistä nuoruutta elävät suomalaiset eivät välttämättä pääse.

- Olin 16-vuotiaana kisareissulla Shanghaissa, yhdessä maailman suurimmista kaupuingeista. Se oli yksi parhaimmista kokemuksistani noin nuorella iällä, Laukkanen sanoo.

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat