Suora

  • Taitoluistelun MM: jäätanssin vapaatanssi
  • Taitoluistelun MM: miesten vapaaohjelma
  • Urheilustudio
  • Mäkihypyn MC: Planica, joukkuemäki (selostamaton)
  • Mäkihypyn MC: Tshaikovski, naisten kilpailu
  • Planica, miesten joukkuemäki
  • Tukholman Dota 2 -major: Pudotuspelit
  • Urheilustudio
  • Taitoluistelun MM, miesten vapaaohjelma
  • Urheilustudio
  • Elävä arkisto esittää
  • Quebec, naisten 10 km
  • Oslo, naisten takaa-ajokilpailu
  • Jääkiekkokierros
  • Urheilustudio
  • Quebec, miesten 15 km
  • Urheilustudio
  • Oslo, miesten takaa-ajokilpailu
  • Urheiluruutu
  • Taitoluistelun MM, jäätanssin vapaatanssi
  • Thaikureita ja urheilujohtamista

Mietitkö miksi Kukkonen on aina Leijonissa? Näin valmennus avaa Leijonien puolustuksen anatomian

Mikä vaikuttaa Leijonien puolustajapelaajien valintaan? Miten pakkiparit muodostetaan? Millaisella logiikalla puolustajia peluutetaan? Suomen jääkiekkomaajoukkueen valmennustiimiin kuuluva Mikko Manner avaa joukkueen puolustuspelin anatomiaa.

Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue
Lasse Kukkonen
Lasse KukkonenTomi Hänninen

Yle Urheilun Jääkiekon MM-kisojen Kisaopas on avattu. Kisaoppaasta löydät turnauksen ohjelman, tulospalvelun, tilastot, sarjataulukot ja kisavideot.

Reilu 190-senttinen. Ulottuva. Isoja syöttölinjoja peittävä. Laajoja alueita puolustava. Tiiviisti pelaava. Hyvä syöttö- ja laukaisutaito. Sulava luistelutaito. Mainio pelikäsitys. Laadukasta sijoittumista. Tekee oikeita valintoja.

Siinä muutamia vaatimuksia, joita Suomen maajoukkueen valmennusjohto haluaisi mielellään nähdä Leijonien ihannepuolustajalla olevan. Mutta pelkät fyysiset ominaisuudet ja hyvä pelisilmä eivät riitä.

– Se kaikkein tärkein asia on korvien väli. Puolustajan ensimmäinen tehtävä on puolustaa. Hyvälle puolustajalle on tärkeää se, kuinka pystyy elämään hetkessä tai jättämään tilanteet taakseen ja jatkamaan matkaa, Leijonien valmennusryhmään kuuluva Mikko Manner kertoo.

Nykyjääkiekossa on jo nyt – ja tulevaisuudessa vielä enemmän – monipuolisia pelaajia, joille kategoria puolustavan tai hyökkäävän puolustaja välillä ei ole niin tärkeä. Manner näkee ihannepuolustajassa olevan heitä molempia, mutta hänen mukaansa tulee aina olemaan puolustajia, jotka profiloituvat joko puolustaviksi tai hyökkääviksi pelaajiksi.

– Toisten pelaajien taidot menevät enemmän kiekollisen pelin avaamiseen ja hyökkäysten tukemisen suuntaan. Monella tällaisella puolustajalla on junioripuolelta hyökkääjätaustaa, ja se helpottaa yksittäisten pelitilanteiden ratkaisemista.

Lasse Kukkonen ja Mikko Koskinen
Lasse Kukkonen ja Mikko KoskinenTomi Hänninen

Maajoukkueen puolustuspelaajien valintaan vaikuttaa ensimmäisenä se, mihin joukkue on valmistautumassa, onko kyse harjoitusmaaottelusta, EHT-turnauksesta vai MM-kisoista. Nyt kun joukkue valmistautuu MM-kilpailuihin, niin valmennustiimi tietää jo valmiiksi, että joukkue pelaa 12 päivän aikana 7 peliä. Tuolloin puolustuspelaajilta vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia.

– Silloin tällaiset henkiset ominaisuudet, kokemuksen myötä tulleet erilaiset tilanteiden käsittelytaidot ovat isossa roolissa. Pelejä tulee nopeasti, ja on se pelin tulos meidän kannaltamme riemukas voitto tai dramaattinen tappio, niin sen tuloksen kanssa pitää pystyä elämään, Manner sanoo.

Pelaaja, joka pystyy jättämään tuloksen nopeasti taakseen, on heti seuraavana päivänä valmis taistelemaan voitosta yhtä kovaa kuin ensimmäisessä ottelussa ja pystyy tekemään luotettavia suorituksia illasta toiseen, on valmentajalle kullanarvoinen.

Suomen EHT-turnauksen pakiston keski-ikä on 28,5 vuotta, joten kokemusta riittää. Nuorin heistä on vasta 21-vuotias, NHL-seura Dallas Starsin Julius Honka ja kokenein konkari on 35-vuotias Lasse Kukkonen.

Honka ja Kukkonen ovat hyviä esimerkkejä erilaisista puolustajapelaajista. Honka on 179-senttisenä pienikokoinen pelipaikalleen ja on varsin aktiivisesti hyökkäyksiin nouseva puolustaja. Ei Kukkonenkaan 183-senttisenä mikään isokokoinen puolustaja ole, mutta hän on pelityyliltään hyvin puolustava puolustaja.

15 vuotta sitten A-maajoukkueessa debytoinut Kukkonen on juuri senkaltainen konkari, jollaisia tarvitaan jokaisessa joukkueessa. Hänellä on kokemusta voittamisesta, sillä hän voitti maailmanmestaruuden jo alle 18-vuotiaissa vuonna 1999. Tämän lisäksi Kärpissä kolme SM-kultaa voittanut Kukkonen on ollut Leijonien mukana nappaamassa lukuisia arvokisamitaleita, kuten maailmanmestaruuden vuonna 2011, olympiahopean, kaksi olympiapronssia, kaksi MM-hopeaa ja yhden MM-pronssin.

Juuso Hietanen, Mikko Koskinen ja Topi Jaakola puolustavat Suomen maalia.
Juuso Hietanen, Mikko Koskinen ja Topi Jaakola puolustavat Suomen maalia.Jussi Nukari / Poolphoto

Pakkiparien muodostuksessa on myös selvät kuviot. Puolustajien pitää luonnollisesti pystyä puolustamaan tietyllä tasolla, mutta esimerkiksi ensimmäisen ketjun taakse halutaan yleensä hyvää kiekollista peliä pelaavia puolustajia.

– Ykköskentän takana tarvitaan yleensä hyvää kiekollista taitoa ja hyökkäyspeliosaamista molemmilta, mutta varsinkin toiselta pakilta. Mitä alemmas ketjuissa mennään, sitä enemmän tilanne tasapainottuu. Kolmannen ja neljännen kentän takana on enemmän puolustuspeliin profiloituneita, henkisesti erittäin vahvoja pelaajia. Heiltä erityisosaaminen löytyy läheltä omaa maalia ja alivoimapelaamisesta.

Pelaajan kätisyydellä on merkitystä niin hyökkäys- kuin puolustuspäässä ja ihannetilanteessa puolustajaparin muodostaa vasemmalta ja oikealta laukovat pelaajat. Suomen tämänhetkisellä joukkueella on rivistössään kolme niin sanottuja rightin pakkia: Juuso Hietanen, Julius Honka ja Ville Lajunen.

– Kun leftin pakki pelaa vasemmalla ja rightin pakki oikealla, on rintamasuunta kohti vastustajan maalia ja kämmen kämmeneltä -syöttäminen on luontaista. Pelaajat pystyvät säilyttämään katseen siellä, mistä vastustajat tulee. Se antaa pelille nopeutta ja helpottaa syöttöpelaamista.

Mannerin mukaan tavallinen katsoja ei välttämättä näe asioita samalla tavalla kuin pelaaja jään tasossa. Hallin kymmenenneltä riviltä tai televisiokuvasta saattaa näyttää, että pelaajalla on aikaa ja tilaa vaikka kuinka paljon, mutta tosiasiassa asiat tapahtuvat sekunnin sadasosissa.

– Jääkiekko on kaksinkamppailulaji. Siinä on aina fyysinen uhka olemassa. Silloin tällaisilla pienillä asioilla, kuten kätisyyksillä voidaan saada pieni ekstraetu.

Sopivasta kätisyydestä on hyötyä myös ylivoimassa. Tosin nykypäivänä ei välttämättä ylivoimalla kentällä ole kahta puolustajapelaajaa, tilalla käytetään yhtä puolustajaa ja neljää hyökkääjää. Mannerin mukaan Suomen joukkueessa ylivoimalla käytetään usein esimerkiksi Sebastian Ahon tapaista leftin pelaajaa, joka osaa kapellimestarin tavoin rytmittää ja pyörittää ylivoimaa erittäin hyvin.

– Silloin hänen kanssaan on optimaalista panna kentälle rightin pakki. Kun Sebastian syöttää viivaan, on tällä rightin pakilla mahdollisuus ampua heti yhdellä kosketuksella. Tuolloin uhka vastustajan neliölle on aivan erilainen kuin jos siinä olisi leftin pakki. Leftin pakki joutuu aina ottamaan kiekon ensin haltuun.

Harri Säteri ja Veli-Matti Vittasmäki
Katso video Leijonien ylivoimapelaamisesta kuvaa klikkaamalla.

Erikoistilannepelaamisessa on Mannerin mukaan tärkeää myös se, että pelaajalla on luontainen kyky pelata niitä. Vaikka avauspelaamista ja viisikkopelaamista voidaan harjoitella, ei ylivoimaa enää aikuisiällä voi pakottaa oppimaan.

– Ylivoimapelissä pitää olla luontaista pallosilmää, rohkeutta ja oikea-aikaisuutta.

Myös alivoimalla tarvitaan kovaa henkistä kanttia sekä kärsivällisyyttä. Mannerin mielestä alivoimat ovat kuin shakin pelaamista. Silloin vastustajan myllytyksestä ei pidä hermostua, vaan keskittyä tekemään vain sovittuja asioita.

– Vaikka tilanne näyttäisi tosi vaaralliselta, niin pitää malttaa hoitaa omat sovitut asiat.

Sovittuja asioita voi olla esimerkiksi se, että puolustajat pelaavat tolppatilanteet pois ja toimivat varamaalivahteina, jolloin maalivahti voi keskittyä irtokiekkoihin.

Puolustajan pitää pystyä tekemään omaa suojeltavaa aluettaan isommaksi, katkomaan syöttölinjoja ja tarvittaessa myös blokata laukauksia. Se jos mikä vaatii pelaajalta luonnetta.

– Pitää uskaltaa blokata laukauksia ja laittaa kroppaa eteen, vaikka kiekko tulee kohti toistasataa kilometriä tunnissa. Ja kun tiedetään, ettei tuo kiekko ole mikään maailman pehmein ole, niin sellaista osaamista tarvitaan ja sitä arvostetaan.

Juuso Hietanen
Juuso HietanenTomi Hänninen

Manner vastaa Leijonissa puolustajien peluuttamisesta. Hänen mukaansa kuuden pakin eli kolmen parin peluuttaminen on helppoa, sillä tuolloin systeemi rullaa omalla painollaan ja valmentaja voi vaihdella heitä suhteellisen vapaasti. Ainoastaan niin sanotut kriittiset hetket, kuten maalin jälkeiset vaihdot, erän loput ja oman pään aloitukset, katsotaan hieman tarkemmin.

Tilanne muuttuu, kun pelataan seitsemällä pakilla, sillä silloin peluutukseen tarvitaan oma logiikkansa.

– Silloin pitää miettiä, miten se seitsemän pakkia saadaan pyörimään. Pyöritetäänkö niin, että toisella puolella menee koko ajan kolme ja toisella neljä?

Suomi pelasi Tshekin EHT-turnauksessa avausottelunsa Tshekkiä vastaan juuri tällaisella kiertävällä systeemillä, jossa Lasse Kukkonen oli seitsemäs puolustaja. Näin joukkueen kaikki kolme rightin puolustajaa pelasivat koko ajan oikealla puolella ja peluutukseen saatiin luonnollista kierrätystä.

Nykypäivän vahvassa kiekkokontrollipelissä joukkueet ovat oppineet pelaamaan tiiviillä viisikoilla. Pelaajat karvaavat aggressiivisesti ja pelaavat peliä nopeasti. Mannerin mukaan Suomen joukkueen pelaajat eivät välttämättä pysty tekemään taikatemppuja kiekon kanssa, mutta valmennustiimi haluaakin kasaan joukkueen, joka suojelee omaa maalia henkeen ja vereen.

– Nykypäivän kiekossa luistelutaito ja kiekon paineen alta hakeminen korostuu. Meillä on Suomi-kiekossa tulossa todella paljon sellaisia puolustajia, joille tällainen pelaaminen tulee luonnostaan. Esimerkiksi 18-vuotiaiden MM-joukkue on siitä huikea esimerkki.

Manner uskoo, että tulevaisuudessa kiekkokontrolli on vieläkin vahvempaa ja suomalaispelaajat hakevat siitä vielä kokemusta. Suomi-kiekossa halutaan pitää peli yksinkertaisena, eikä se aina ole niin kaunista katsottavaa. Kaaoksen hallinta on kuitenkin Leijona-pelaamista.

– Joudumme välillä ottamaan pelistä tempoa pois. Sekin vaatii luonnetta, kärsivällisyyttä ja kokemusta, että uskaltaa pakkina pyytää hyökkääjiltä kiekkoa takaisin maalin taakse, koota joukkuetta ja saada pelin rytmiä itselleen.

Mannerin mukaan monelle katsojalle saattaa usein näyttää siltä, että Suomen joukkue on paniikissa, kun puolustaja heittää kiekon laidan kautta joko keskialueelle tai pitkäksi kiekoksi. Mannerin mielestä silloin tällöin täytyy vain välillä hyväksyä se, että vastustaja on niin hyvä, että tällaisiin ratkaisuihin täytyy tyytyä eikä turhaan kaivaa verta nenästään.

– Se pitkä kiekko voi rauhoittaa koko tilanteen: saamme taas joukot kasaan ja sitä kautta ehkä säästymme turhalta takaiskumaalilta tai jäähyltä, jonka liian riski pelaaminen aiheuttaisi, hän muistuttaa.

Suosittelemme

Tuoreimmat