Suora

  • Jalkapallon naisten EM: POR - ENG

Olympiakomitean uudet pomot lupaavat mittarit Suomen urheilumenestykselle – "Aivan varmasti tulee mitaleita"

Uusi-Seelanti priorisoi Sydneyn olympialaisten jälkeen huippu-urheilun tuen viiteen lajiin ja otti Rion olympiakisoissa jättipotin. Onko tämä myös Suomen huippu-urheilun tie? Tätä pohtivat Olympiakomitean puheenjohtaja Timo Ritakallio ja Olympiakomitean toimitusjohtaja Mikko Salonen Yle Puheen Urheiluillassa.

olympialaiset
Sotshin parisprintin mitalistit Iivo Niskanen, Kerttu Niskanen, Aino-Kaisa Saarinen ja Sami Jauhojärvi
Sotshin parisprintin mitalistit Iivo Niskanen, Kerttu Niskanen, Aino-Kaisa Saarinen ja Sami JauhojärviTomi Hänninen

Kuuntele Yle Puheen Urheiluilta "Puhetta Olympiakomitean tulevaisuudesta" tästä.

Kimmo J. Lipponen laati vuoden alussa raportin suomalaisesta huippu-urheilusta, eikä se ollut mairittelevaa luettavaa. Lipposen mukaan suomalaisella huippu-urheilulla ei ole yhtä suuntaa eikä yhteistä tavoitetilaa, ja hän patistikin huippu-urheilujohtajia istumaan kiltisti saman pöydän ääreen.

Marraskuussa Olympiakomitean puheenjohtajaksi valittu Ilmarisen toimitusjohtaja Timo Ritakallio ja juuri Olympiakomitean toimitusjohtajaksi nimitetty Mikko Salonen ovat Lipposen kanssa samoilla linjoilla. Suomalaiseen huippu-urheiluun onkin nyt luvassa selkeät tavoitteet, välitavoitteet sekä mittarit ja asioista luvataan myös kertoa läpinäkyvästi.

Mittarit puuttuneet aiemmin

Olympiakomitean pidempiaikainen tarkastelujakso on yksi olympiadi eli neljä vuotta. Kaikkein yksinkertaisin mittari on, kuinka monta olympiamitalia Suomi saa olympiadilla. Ritakallio muistuttaa, että mitalitavoite on jatkossa vain yksi mittareista.

– Toinen selkeä prosentuaalinen tavoite on se, kuinka monta menestysvalmista urheilijaa meillä on kauden päättyessä. Sellaisia, joilla on aidosti mahdollisuus kamppailla maailman huipulla arvokisamitaleista, Ritakallio sanoi Yle Puheen Urheiluillassa.

– On tarpeen kehitellä myös mittarit, joilla mittaamme sen, kuinka paljon meillä on valmennusosaamista, ammattivalmentajia ja miten niitä kriteereitä määritellään.

Ritakallion mielestä suomalaisessa huippu-urheilusta on tähän mennessä puuttunut juuri ne mittarit, joiden avulla voidaan arvioida onnistumista ja seurata, missä mennään.

– Tärkeitä tavoitteita olympiadin aikana ovat mitalitavoitteet ja miten kasvatetaan mitalipotentiaalin omaavia urheilijoita. Pidän tärkeänä, että kun strategia jalkautetaan, on selkeät mittarit ja välitavoitteet, jotta voidaan tarvittaessa tehdä korjausliikkeitä.

Uudesta-Seelannista arvokasta oppia

Ritakallion mukaan on erittäin tärkeää, että kaikilta sidosryhmiltä löytyy yhteistä tahtoa. Urheilijat eivät voi urheilla maailman huipulla ilman tukea ja tukipalveluita. Ritakallio kävi taannoin tutustumassa Uuden-Seelannin olympiakomiteaan ja sai sieltä tärkeää oppia.

Uusi-Seelanti saavutti Sydneyn olympialaisista vuonna 2000 yhden kultamitalin ja neljä pronssia. Tällä saaliilla maa oli mitalitaulukossa sijalla 46, 15 pykälää Suomen alapuolella. Vuonna 2016 Rion olympialaisissa Uusi-Seelanti löytyi mitalitaulukossa sijalta 19. Maan edustajat voittivat neljä kultaa, yhdeksän hopeaa ja viisi pronssia. Melkoinen saavutus maalta, jossa on noin 4,5 miljoonaa asukasta.

– Uudessa-Seelannissa yhteiskunnan taholta tulevat resurssit ovat merkittävät: 64 miljoonaa paikallista dollaria eli yli 40 miljoonaa euroa huippu-urheiluun. Lisäksi he ovat priorisoineet viiteen lajiin. Tämä johtaa siihen, että taloudelliset panostukset ovat merkittävät. Korkeimman tuen piirissä olevat urheilijat saivat vuodessa tukea yli 40 000 euroa, Ritakallio kertoi.

Miten Suomi priorisoi?

Muissakin maissa käytetään priorisointia. Esimerkiksi Tanskassa panostetaan noin 20 lajiin, kun Suomessa lajimäärä on yli 40. Pitäisikö Suomessakin päättää keskittyä kunnolla tiettyihin lajeihin? Ritakallion mielestä kysymys on helppo ratkaista paperilla, mutta käytännössä tilanne on paljon vaativampi. Tällä hetkellä kysymykseen ei ole valmista vastausta, ja keskustelut asiasta ovat vasta aluillaan.

– Tällä olympiadilla siihen otetaan kantaa. Yksittäisissä lajeissa voi olla yksittäisiä maailman huippuja, jotka voivat omassa lajissaan menestyä olympialaisissa. Meillä on viime aikoina tullut mitaleita tällaisista yksittäisistä lajeista.

Ritakallio muistutti, että historia on osoittanut kymmenen vahvan mitaliehdokkaan tuovan 3-6 mitalia. Jos mitaleita tulee enemmän, on se poikkeuksellista. Jos mitaleja tulee vähemmän, se voidaan laskea epäonnistumiseksi. Salosen mukaan urheilijoiden pitää myös uskaltaa epäonnistua.

– Kun urheilija uskaltaa epäonnistua, pääsee hän sen jälkeen tekemään huippusuoritusta pienimmillä paineilla, koska epäonnistuminen ei ole maailmanloppu. Tärkeintä on tehdä paras mahdollinen työ ja tavoitella jotain. Jos sinä päivänä ei onnistu, otetaan siitä asiasta opiksi ja onnistutaan ensi kerralla paremmin.

Pyeongchangin olympiakisat alkavat ensi vuoden helmikuussa. Sekä Ritakallion että Salosen mielestä Suomella on erittäin hyvät mahdollisuudet menestyä näissä kisoissa paremmin kuin Sotshissa, josta Suomi sai yhden kullan, kolme hopeaa ja yhden pronssin.

– Aivan varmasti tulee mitaleita, sen uskallan sanoa, Salonen sanoi, mutta ei halunnut täsmentää vielä mitalien määrää.

– Toisaalta meidän tavoitteenamme on jatkossa tarkastella myös, miten pärjäämme per capita eli suhteessa väkilukuun olympialaisissa. Meillä on mahdollisuus pärjätä paremmin, Ritakallio totesi.

Suosittelemme

Tuoreimmat