Kommentti: Leijonat kulkee väärään suuntaan – tarvitaan täyskäännös tai huippu menee menojaan

Samaan aikaan, kun muiden huippumaiden viisikot painavat kaasua kovalla kollektiivisella tempolla, Suomi jarruttelee ja miettii, kirjoittaa Yle Urheilun Jussi Saarinen.

Kuva: Lehtikuva

KÖLN. Yhdellä täysipainoisella nappisuorituksella (puolivälierä) on turha haaveilla menestyksestä jääkiekon MM-kisoissa. Sen sai Leijonat kokea tylyllä tavalla keväällä 2017. Neljäs sija oli tämän Suomen MM-joukkueen ehdoton maksimisuoritus.

On hämmästyttävää, millaisen nopean pudotuksen Suomen A-maajoukkue on kokenut kansainvälisellä tasolla yhden pelikauden aikana. Siis yhden ainoan kauden aikana!

Otetaan lyhyt kertaus koko synkkyyteen.

Syksyn World Cup oli Leijonilta kaikinpuolin täydellinen pohjanoteeraus paitsi tuloksen, mutta erityisesti pelillisen ilmeen sekä pelitunteen puolesta. Leijonille itselleen turnaus oli kivulias, lähes häpeällinen. Tätä kuvasi hyvin se, ettei kapteeni Mikko Koivu saapunut edes viimeisen ottelun jälkeen suomalaismedian eteen. Kertoo paljon kunnioitetun leijonakapteenin henkilökohtaisesta tuskasta koko World Cup-projektia kohtaan.

Ikitaistelija Leo Komarov totesi puolestaan, että maajoukkuepelit olivat siinä. Mitä World Cupissa oikein rikkoutui?

Eikä EHT-kiertuekaan tarjonnut kovinkaan suuria valopilkkuja Leijonien pelaamiseen. Innotonta. Tunne kateissa. Pelaajat ajoittain myös ymmällään: "Miten tässä oikein pitäisi pelata?"

Tapaus MM-kisat

MM-kisoissa Suomen nopea pudotus oli aistittavissa useaan otteeseen jo alkusarjan aikana. Vain Sveitsi-ottelun kaksi erää olivat laadukasta leijonalätkää tuloksen sekä pelillisen ilmeen puolesta.

Puolivälierä oli Leijonilta hämmästyttävä tasonnosto kaiken koetun ja nähdyn jälkeen.

MM-turnauksen päätösottelu alkoi sen sijaan muistuttaa ajoittain lähes häpeällisintä mahalaskua Leijonien arvoturnaushistoriassa koko 2000-luvulla! Tunne ja lataus olivat liian kauan hukassa.

Suomen hidastempoinen pelaaminen viivelähtöineen sekä kollektiivisen pelinopeuden puute ovat leimanneet Leijonien MM-joukkueen pelaamista. Samaan aikaan, kun jääkiekon muut huippumaat laittavat kaiken kehitystyön huippuunsa entistä nopeamman pelimuodon löytämiseksi, näyttää Suomi kulkevan täysin päinvastaiseen suuntaan.

Ei ihme, että lajia pitkään seuranneet kanadalaiset NHL-asiantuntijat olivat Pariisin kisaviikoilla ihmeissään: mihin Suomen A-maajoukkue on oikein menossa?

Edellisvuosina dynaaminen ja energinen, mutta silti kurinalainen Leijona-ryhmä haastoi MM-kisoissa Kanadan joka ikinen kerta, mutta keväällä 2017 Suomea vietiin keskinäisessä ottelussa mennen tullen.

Samaan aikaan, kun muiden huippumaiden viisikot painavat kaasua kovalla kollektiivisella tempolla, Suomi jarruttelee ja miettii. Miettii ja jarruttelee.

Ei ihme, että pelitunne sekä energia ovat olleet Leijonissa kateissa.

Tämän kauden jälkeen lienee Suomi-kiekon päättäjille ja A-maajoukkueen valmennusjohdolle selvää, että nykymeno on pysäytettävä. Leijonien on päästävä kansainvälisessä pelissä nopeasti nykyjääkiekon kehityksen kelkkaan taas mukaan.

Myös Suomen A-maajoukkueen kiinnostus NHL-pelaajien keskuuteen on kunnolla palautettava. Se vaatii rehellistä perkausta, miksi syksyn World Cupin jälkeen tasavallan ykköskaartin NHL-pelaajia (Laine, Koivu, Ristolainen mm.) ei Leijonat näytä kiinnostavan pätkääkään.

Tässä savotassa päävalmentaja Lauri Marjamäellä on kohtalonkevät edessään.

Lue myös: