Suora

  • Miesten pujottelun 1. lasku, Schladming
  • Alppihiihdon MC: Schladming, miesten pujottelun 1. lasku
  • Victor Malmström ja urheilijaelämän jälkeinen identiteettikriisi

Pekka Rinteen pitkä tie NHL:n kuumimmaksi pelaajaksi – 195-senttisestä Kempeleen honkkelista tuli ohittamaton Betoni-Pekka

NHL:n pudotuspelien paras pelaaja on suomalainen, Nashvillen maalivahti Pekka Rinne. Hän ei koskaan ollut lapsitähti, vaan on ansainnut menestyksensä armottomalla työnteolla. Palkitaanko työ Stanley Cupilla?

NHL
Pekka Rinne astumassa kaukaloon Leijonien paidassa savun keskellä.
Tomi Hänninen

Oulun Kärppien A-junioreiden pukuhuoneeseen saapui lähes kaksimetrinen maalivahti. Verkkarit olivat kymmenen senttiä liian lyhyet. Maalivahtivalmentaja Ari Hillin silmiin nuori jääkiekkoilija näytti fyysisesti vielä kovin raakileelta. Kun skeittikengät vaihtuivat luistimiin, alkoi kuitenkin tapahtua. Kaukalossa tämä nuori maalivahti näki kiekon poikkeuksellisen hyvin. Hän oli kuin tiikeri, joka vaani ja iski kiinni kiekkoon sopivan hetken koittaessa.

Hän oli Pekka Rinne. Sama nuorukainen, joka lopetti jääkiekon vain muutamaa vuotta aiemmin. Noin 15-vuotiaana raju kasvupyrähdys oli tehnyt hänestä kömpelön: luistimilla pystyssä pysyminen muuttui tuskallisen hankalaksi. Edes juokseminen ei tuntunut enää luontevalta. Tämä tapahtui hetkellä, jolloin jääkiekkoon olisi pitänyt alkaa panostaa entistä vakavammin. Valmentajat halusivat Rinteeltä enemmän – Pekka vastasi ripustamalla hokkarit naulaan kokonaiseksi kesäksi.

Kun pelikaverit palasivat syksyllä kaukaloon, huomasi Rinnekin kaipaavansa jääkiekkoa. Silloin hän teki päätöksen, joka vei hänet tielle kohti maailman huippua. Rinne palasi harjoituksiin ja alkoi tehdä töitä kovempaa kuin koskaan.

– Ymmärsin, että lahjakkuudella on lopulta pieni osuus. Toistot ja työnteko ovat asiat, joilla on oikeasti merkitystä, Rinne muisteli myöhemmin kirjoituksessaan NHL-seura Nashville Predatorsin nettisivuilla (siirryt toiseen palveluun).

Kärppien A-junioreissa Rinne sai kirittäjikseen nuoria lupauksia, jotka oli varustettu yhtä kovalla työmoraalilla. Samassa joukkueessa pelasivat sittemmin huippupelaajiksi nousseet Jussi Jokinen, Joni Pitkänen ja Mika Pyörälä.

- Vaatimustaso pelaajien kesken oli huikea, mikä on auttanut luomaan monelle heistä niin hienon uran. Pekka osasi jo silloin arvostaa, että on päässyt hyvään joukkueeseen ja saanut mahdollisuuden. Maalivahdeista esimerkiksi Niklas Bäckström ja Tim Thomas olivat hänelle mahtavia esikuvia, Ari Hilli kertoo Yle Urheilulle.

Ymmärsin, että lahjakkuudella on lopulta pieni osuus. Asiat, joilla on oikeasti merkitystä, ovat toistot ja työnteko.

Pekka Rinne
Pekka Rinne pysäyttää kiekon laidassa.
Mailapelaaminen on ominaisuus, jossa Pekka Rinne on maalivahtien parhaimmistoa.AOP

Legendaarinen Oulun reissu

Kovasta työmoraalistaan huolimatta Rinne ei noussut vielä junioreissa tähtipelaajaksi, ei edes maajoukkueisiin. Nashville Predatorsin kykyjenetsijänä aloittanut Janne Kekäläinen muistaa nähneensä "pitkän honkkelin maalivahdin" Kärppien A-junioreissa. Tuolloin Rinteen pelistä ei jäänyt mieleen mitään poikkeuksellista. Nuorukaisen potentiaali riitti kuitenkin lunastamaan paikan Kärppien organisaatiosta.

- Myöhemmin Pekan agentti Jarmo Kork soitti minulle ja sanoi, että tule katsomaan tätä sälliä. Pekka oli saanut lihasta kroppaansa ja liikkui aivan eri tavalla kuin aiemmin. Siinä vaiheessa rupesin kiinnostumaan, kun kuulin tarinan tästä kasvupyrähdyksestä ja sen tuomista haasteista, Kekäläinen muistelee Yle Urheilulle.

- Menin katsomaan Pekkaa Kajaaniin, jossa hän pelasi Mestistä Hokin riveissä. He hävisivät ottelun KalPalle 0-1, ja Kuivalaisen Pasi vei vielä silloin voiton Pekasta. Nuoresta maalivahdista jäi kuitenkin todella hyvä vaikutelma. Ennen kaikkea sellainen henkinen särmä, joka hänestä huokui, teki vaikutuksen.

Kekäläinen alkoi puhua Rinteestä Nashvillen organisaatiossa. Hän sai Predatorsin silloisen vara-GM:n Ray Sheron mukaansa Ouluun. Matkaseurueessa oli myös Dallas Starsin varatoimitusjohtaja, joka oli katsomassa Jussi Jokisen otteita. Illan kulkua muistellessaan Kekäläinen joutuu pidättämään nauruaan.

- Oulussa oli 18 astetta pakkasta. Päätin viedä heidät ensin katsomaan jääpallo-ottelua, joka pelattiin ihan hallin vieressä. Pakkasta oli enemmän kuin katsojia. Se oli heille eksoottinen kokemus. Minun termein jääpallon talviklassikko, Kekäläinen virnuilee.

- Itse peli, Kärpät - Lukko, oli ihan hirveä meidän kannaltamme. Pekka oli jäällä vain alkulämmittelyssä, ja Jokinen taisi joutua vilttiin toisessa erässä!

Seuraavan kerran Kekäläinen esitteli Rinnettä ruotsalaiskollegalleen Mestis-pelissä Mikkelissä. Tälläkin kerralla reissun anti jäi laihaksi.

- Peli oli kahden erän jälkeen muistaakseni 5-0 Jukureille, ja Pekka vaihdettiin pois maalilta. Ruotsin scouttimme vain sanoi, että kyllähän tuossa kaverissa on paljon hyvää, mutta on vaikea sanoa mitään enempää.

Peli oli kahden erän jälkeen muistaakseni 5-0 Jukureille, ja Pekka vaihdettiin pois maalilta.

Janne Kekäläinen

Kekäläinen jatkoi asioiden selvittämistä ja soitti Ari Hillille Ouluun. Hillin äänensävy muuttui täysin, kun puheenaiheeksi tuli Rinteen asenne harjoittelua kohtaan. Kekäläinen vakuuttui, että suomalaisvahti voisi kehittyä vielä roimasti.

- Esittelin tapauksen Nashvillen palaverissa ja halusin varata Pekan. Olin vielä nuori scoutti ja osa-aikaisena töissä. Pidin kuitenkin hyvän presentaation siihen nähden, että silloin ei ollut vielä juurikaan videoita käytössä.

Vuoden 2004 NHL:n varaustilaisuus pidettiin 26.-27. kesäkuuta Pohjois-Carolinassa. Tilaisuuden ykkösvaraus oli venäläinen Aleksandr Ovetshkin. Nashville oli saanut kevään mestarilta Tampa Bayltä kahdeksannen kierroksen varausvuoron vaihtokaupassa. Predatorsin kannalta mieluisimmat pelaajat alkoivat olla lopussa, joten pelaajatarkkailijoilta kysyttiin, oliko jollain pelaaja, jonka erityisesti haluaisi varata.

- Sanoin heti, että otetaan se maalivahti. Samassa draftissa varasimme muuten puolustaja Janne Niskalan, joka pelasi niin ikään siinä ottelussa, jota olimme katsomassa legendaarisella Oulun reissullamme, Kekäläinen hymähtää.

Nashville varasi Rinteen kahdeksannen kierroksen viimeisenä pelaajana, koko draftin numerolla 258. Yhteensä varaustilaisuudessa huudettiin yhdeksän kierrosta.

- Olin viettämässä iltaa ystäväni luona, kun agenttini soitti ja kertoi varauksesta. Olin shokissa. Tiesin, että Nashvillen tarkkailijat olivat käyneet katsomassa minua, mutta lähinnä lämmittelyissä. Se puhelu tietysti muutti iltani ja oikeastaan koko elämäni kulun, Rinne kuvailee.

Pekka Rinne venyttelee jäällä
Rinne on ollut harjoituksissa aina poikkeuksellisen kilpailullinen.Iita Pirttikoski

Man crush

Seuraavalla kaudella Rinne jatkoi Kärpissä, mutta pelasi vain muutamia otteluita. Ennen varaustaan 21-vuotiaan Rinteen nimi oli jäänyt huutamatta kolmessa draftissa peräkkäin. Tuohon aikaan noin monesti "läpi menneitä" pelaajia varattiin harvemmin enää NHL:ään.

- Muistan, kuinka eräässä suomalaislehdessä kirjoitettiin, että on se NHL aika heikkotasoinen liiga, kun sinne varataan nykyään kakkosmaalivahditkin. Sain muutenkin jonkun verran hymähtelyitä Pekan varaamisesta, Kekäläinen myhäilee.

Tie Kärppien ykkösmaalivahdiksi oli joka tapauksessa tukossa tähtivahti Niklas Bäckströmin takana. Oli aika lähteä Pohjois-Amerikkaan. Rinteestä oli kehittynyt 195-senttiseksi maalivahdiksi erittäin ulottuva ja hyvin liikkuva. Nuorena pesäpallon pelaamisessa harjaantunut silmän ja käden koordinaatio oli huippuluokkaa. Rinteen kilpailuhenkisyys ja kiekollinen pelaaminen tekivät vaikutuksen Predatorsin seurajohtoon heti ensimmäisellä harjoitusleirillä.

- Muistan, kun menin kesken leirin juttelemaan päävalmentaja Barry Trotzin kanssa. Hän sanoi, että Pekka Rinne on meidän tuleva ykkösmaalivahtimme. Pekka loi jo sillä leirillä niin kovan kuvan itsestään ja treenaamisestaan näille ihmisille. Kun tietää, millainen tyyppi Trotz on, niin hän ei sano näitä asioita turhaan, Kekäläinen toteaa.

Trotz ja muu seurajohto toi Kekäläisen mukaan "man crushiaan" eli ihastumistaan Rinnettä kohtaan jatkuvasti esille. Hän muistaa hyvin myös, kun Nashvillen hankkima Paul Kariya kohtasi Rinteen ensimmäistä kertaa harjoituksissa. Lähes kaksimetrisen Rinteen hurjat liikkeet saivat tähtihyökkääjän haukkomaan henkeään.

- Kariya totesi maalivahtivalmentaja Mitch Kornille, että mistä hitosta tällainen jätkä on löytynyt. Kun iso mies pahimmillaan riehuu, niin onhan se aika vakuuttavan näköistä, Kekäläinen hekottaa.

Korn huomasi heti ensimmäisellä harjoitusleirillä, että Rinteen asenne, kilpailuhenkisyys ja kiekollinen pelaaminen olivat poikkeuksellisella tasolla. Hänen mieleensä jäi tilanne, jossa Rinne hyökkäsi epätyypillisen ahnaasti maalin taakse pysäyttämään ränniin heitettyä kiekkoa. Kiekko tömähti Rinteen rintapanssariin ja siitä jään pintaan, josta hän otti sen lapaansa.

- Katsoimme Trotzin kanssa toisiamme ja sanoimme yhteen ääneen, että tämä on etsimämme kaveri, Korn sanoi Toronto Sun -lehden haastattelussa (siirryt toiseen palveluun).

- Kun näkee, miten Pekka hyppää aamujäillä pää edellä kiekon eteen, sitä ihmettelee, mistä tuo energia ja into tulee. Monet maalivahdit ottavat aamutreenit aika hissukseen eivätkä välttämättä ole menossa innoissaan ihan joka kiekkoon, Kekäläinen komppaa.

Rinne pelasi Nashvillen farmijoukkueessa ensin kakkosmaalivahtina, mutta nousi nopeasti aloittavaksi veräjänvartijaksi. NHL:ssä Predatorsin maalia vartioivat Chris Mason ja Tomas Vokoun. Rinteen ensimmäinen NHL-komennus tuli tosin vastaan jo ensimmäisellä kaudella, kun Mason ja Vokoun olivat loukkaantuneina samaan aikaan.

- Mahdoton tapahtui. Päävalmentaja soitti minulle ja sanoi, että pelaisin seuraavana iltana. En voinut uskoa sitä. Mietin vain edellistä vuottani Suomessa, kun en edes pelannut paljon. Nyt aloittaisin NHL-ottelussa jääkiekon korkeimmalla tasolla, Rinne tunnelmoi.

- On tilanteita, joiden hajut, äänet ja näyt muistaa aina. Tämä oli sellainen minulle. En ollut niin hermostunut kuin olin luullut olevani. Voitontahto otti vallan. Voitimme Chicagon kotijäällämme 5–3. Se oli epätodellinen kokemus.

Aivan helvetin kova äijä tekemään töitä. Yksikään treeni ei ole jäänyt väliin.

Jussi Jokinen
Pekka Rinne kurottaa kiekkoon Nashvillen ja Chicagon välisessä NHL-ottelussa.
Rinne on edustanut koko NHL-uransa Nashville Predatorsia.AOP

Rinne nousi lopullisesti Predatorsin kokoonpanoon kaudella 2008–09, kun hän syrjäytti Dan Ellisin ykkösvahdin paikalta. Oiva tilaisuus olisi ollut tarjolla jo edellisenä keväänä, mutta NHL-kutsun saanut Rinne myöhästyi ottelusta lumimyrskyn takia. Tuolloin Ellis torjui huippupelin ja vakiinnutti ykkösmaalivahdin paikan loppukaudeksi.

Vuonna 2010 Predators kiinnitti suomalaisvahdin kaksivuotisella ja 6,6 miljoonan dollarin arvoisella jatkosopimuksella. Samalla Ellis sai lähteä seurasta. Kova työ Kärppien organisaatiossa ja Nashvillen farmijoukkueessa sekä onnistumiset NHL-näyttöpaikoissa olivat kantaneet hedelmää.

- Kun katsoo "Peksin" uraa, niin kyllä sieltä työmoraali nousee esiin. Aivan helvetin kova äijä tekemään töitä. Yksikään treeni ei ole jäänyt väliin. On varmasti iso asia hänelle juuri nyt, että mitään ei ole annettu ilmaiseksi. Kaikki on pitänyt raivata tieltä, ja siksi hän varmasti osaa nauttia kaikesta nyt ihan eri tavalla, pitkäaikainen pelikaveri Jussi Jokinen kommentoi Yle Urheilulle.

Rinne osoitti olevansa luottamuksen arvoinen. Kauden 2010–11 aikana pelatuissa 63 ottelussa hänen torjuntaprosenttinsa oli 93 – koko NHL:n toiseksi paras. Rinne sijoittui toiseksi äänestyksessä liigan parhaan maalivahdin palkinnosta. Palkinnon voitti Kärpissäkin aikoinaan kiekkoja pysäytellyt Tim Thomas, joka torjui Bostonin Stanley Cup -mestariksi.

Vakuuttavat otteet jatkuivat seuraavallakin kaudella, ja Nashville sorvasi Rinteelle hyvissä ajoin pitkän jatkosopimuksen. Marraskuussa 2011 suomalaisvahdin uutisoitiin tehneen seitsemän vuoden ja 49 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen (siirryt toiseen palveluun). Rinne oli sementöinyt paikkansa NHL:n eliittimaalivahtien joukossa.

Loukkaantumishelvetti

Suomi on tuottanut 2000-luvulla maailman huipulle useita maalivahteja. Siksi maajoukkueessakin kilpailu on ollut erittäin kovaa. Rinne joutuikin pettymään ja jäämään ulos Vancouverin olympialaisista vuonna 2010. Hän oli ollut vakuuttava Leijona-debyytissään edellisen kevään MM-kisoissa. Suurimman mediahuomion varasti kuitenkin päävalmentaja Jukka Jalosen päätös jättää huippuiskussa ollut Jokinen pois kisajoukkueesta.

- Olympiatauolla 2010 lennettiin yhdessä Pohjois-Amerikasta Helsingin kautta Ouluun. Pekasta oli juuri tullut ykkösmaalivahti ja ehkä siinä molemmilla oli kotiin mennessä sellainen tunne, että olisi omasta mielestään kuulunut siihen olympiajoukkueeseen. Ainakin itse olisin henkilökohtaisesti matkustanut mieluummin Vancouveriin, Jokinen sanoo.

Rinteeltä jäi väliin myös seuraava olympiaturnaus, joka pelattiin Sotshissa vuonna 2014. Suomalaisvahti kävi keväällä 2013 lonkan tähystysleikkauksessa, mutta toipuminen ei sujunut suunnitelmien mukaan. Rinne palasi kaukaloon syksyllä, mutta lonkkaan pesiytynyt bakteeritulehdus pakotti hänet uudelleen sivuun. Lopulta lonkkavaivojen selättäminen kesti pitkälle kevääseen 2014 asti. Pettymys oli musertava.

- Ymmärrän, että loukkaantumisia tulee, mutta omalla peliurallani tämä on tähän mennessä ollut kovin pala purtavaksi henkisesti. Kuten aina loukkaantumisten jälkeen, tässä oli kova työ päästä takaisin jäälle ja kaikki meni hyvin – mutta sitten tapahtuu jotain tällaista yhtäkkiä. En ole ainoa, jolle takapakkeja on sattunut, mutta olen ollut todella pettynyt ja tätä on ollut vaikeaa sulatella, Rinne sanoi bakteeritulehduksen toteamisen jälkeen Urheilulehden haastattelussa (siirryt toiseen palveluun).

Keväällä 2014 lonkkavaivat olivat ohi, ja Rinne pääsi palaamaan kaukaloihin. Rinne nousi takaisin parrasvaloihin MM-kisoissa, joissa hän torjui Leijonat MM-hopealle ja sai arvokkaimman pelaajan palkinnon.

Urheilijana ja harjoittelijana hän on ehkä kovin ammattilainen, jonka olen nähnyt. Treenimotivaatio on aina kova.

Sami Alalauri
Pekka Rinne torjuu laukauksen.
Rinne on ollut ehdolla NHL:n parhaaksi maalivahdiksi kausilla 2010-11 ja 2011-12.AOP

Loukkaantumiset ja väistämätön vanheneminen pakottivat Rinteen tekemään muutoksia kesäharjoitteluunsa. Hän aloitti Jokisen ja muutaman muun kiekkoilijan kanssa kuntovalmentaja Sami Alalaurin valmennuksessa. Tarkoituksena oli muokata harjoittelusta tehokkaampaa yli kolmekymppisille jääkiekkoilijoille.

- Oltiin harjoiteltu pitkään Hakkaraisen Harrin kanssa ja halusimme valmentajan, joka olisi mukana joka päivä. Mietimme muutokset tarkkaan, että mikä oikeasti merkitsee. Mitä pitää tehdä, jos haluaa kehittyä jossakin. Pyrimme purkamaan homman vielä pienempiin osiin kuin aiemmin. Kokemus on myös iso juttu, nykyään osaa kuunnella kroppaa paremmin, Jokinen avaa.

Rinne on kokonsa takia joutunut panostamaan erityisesti liikkuvuus- ja ketteryysominaisuuksien ylläpitämiseen. Alalauri ihailee sekä Rinteen että Jokisen suhtautumista harjoitteluun. Rinne on tehnyt kuntovalmentajaan lähtemättömän vaikutuksen.

- Satoja kiekkoilijoita nähneenä voin sanoa, että Peksi on poikkeuksellinen ihminen. Urheilijana ja harjoittelijana hän on ehkä kovin ammattilainen, jonka olen nähnyt. Treenimotivaatio on aina kova. Hänellä ei ole huonoja päiviä, eikä häntä tarvitse psyykata, Alalauri kehuu Yle Urheilulle.

Valmentajan mukaan Rinne ja Jokinen määrittävät usean jääkiekkoilijan treeniporukassa tason, jolla harjoitukset viedään läpi. Kesäharjoittelua tehdään viitenä päivänä viikossa kesäkuusta syyskuuhun.

- Heillä on se yksi ainoa vaihde, joka on aina sata lasissa tai vähän yli. Yleensä kesän ensimmäinen kova treeni onkin päättynyt oksentamiseen, Alalauri naurahtaa.

Pekka Rinne hymyilee.
Rinne tunnetaan äärimmäisen kovana harjoittelijana.Tomi Hänninen

Betoni-Pekka

Vaikka Rinne ja Nashville ovat vakuuttaneet vuosi toisensa jälkeen runkosarjassa, pudotuspeleissä menestys on ollut laihaa ennen tätä kautta. Suomalaisvahti on saanut viime vuosina osansa kritiikistä pohjoisamerikkalaisessa mediassa.

- Onhan Peksi arvostettu maalivahti, mutta hän ei ole koskaan pelannut olympialaisissa tai kahta kierrosta pidemmällä pudotuspeleissä. Ehkä tämä vuosi vähän lisää vielä arvostusta. Olen usein kysellyt maalivahtivalmentajilta TOP5-maalivahteja, niin kyllä siellä Rinteen nimi on usein tullut vastaan, Jussi Jokinen kertoo.

Ehkä parhaiten Rinteen ominaisuuksista saa kuvan, kun kommentit tulevat kokeneen pelaajan – tässä tapauksessa Jokisen – suusta.

- Tilaa ei ole missään, koska kaveri on niin iso. Joskus tuntuu, että sitten, kun sieltä tulee irtokiekko ja puoli maalia on tyhjänä, niin hän ehtii siihenkin. Siinä näkyy Pekan atleettisuus. Räpylällä hän tekee myös ison eron. Kaiken kruunaa loistava mailapeli, jonka avulla hän katkoo kiekot rännistä ja saa avattua peliä. Se on iso asia joukkueelle, Jokinen kuvailee.

Rinteen mailapeliä on pidetty täysin poikkeuksellisena nuoruusvuosista asti. Viime vuosina suomalaisvahti on joutunut keskittymään harjoittelussa uusiin osa-alueisiin, kun peli on kehittynyt.

- Viime kesänä Nashvillen organisaatiosta tuli Pekalle kesätöinä asioita, joita pitää parantaa. Siinä oli isona tekijänä se, miten kroppaa voisi käyttää paremmin hyväksi. Pekka on opetellut niitä asioita yli kolmekymppisenä eivätkä ne ole hänelle niitä luonnollisimpia, pitkäaikainen maalivahtivalmentaja Ari Hilli kertoo.

- Mailankäsittely oli ensimmäinen asia, joka pisti lajiteknisesti silmään. Hän haki kiekkoa aktiivisesti ja hakee sitä edelleenkin. Peli on tietysti vähän muuttunut viime vuosina, ja yläkroppaa on nykyään käytettävä enemmän peittämiseen. Niitä asioita Pekka on opetellut viime vuosina.

Rinne on saanut torjuntatöidensä ansiosta vuosien varrella lempinimen Betoni-Pekka. Pelikavereilta ja valmentajilta kysyttäessä tulee selväksi, että suomalaisvahti on päässyt huipulle vain tinkimättömällä työnteolla. Mutta millainen persoona betonin sisältä löytyy?

- Siinä on kaveri, josta ei varmasti kenellekään ole pahaa sanottavaa. Aina iloinen, positiivinen ja hyvä jätkä. Ja, kun lähdetään vapaalle, niin osaa myös irrotella, Jokinen hymyilee.

Suomalaisvahdin uraa läheltä seuranneet Jokinen, Kekäläinen, Hilli ja Alalauri painottavat, että Rinne osaa arvostaa saamiaan mahdollisuuksia. Kaiken saavutetun jälkeen hänestä paistavat nöyryys, maanläheisyys ja kunnianhimoisuus. Kärppien A-junioreiden kopissa nuoresta maalivahdista huokunut innostuskaan ei ole hävinnyt mihinkään.

Teksti: Ossi Saarinen
Haastattelut: Ossi Saarinen ja Tommi Seppälä
*Kuvat: *Tomi Hänninen, Iita Pirttikoski ja All Over Press

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat