Suomalainen kiekkoajattelu kaipaa radikaalia täyskäännöstä: "Yritämme syleillä koko maailmaa"

Suomen maajoukkueet ovat vastustajiaan huonompia maalinteon tehokkuudessa. Tämän heikkouden kehittäminen on yksi Suomi-kiekon teemoista ensi kaudella.

Juhamatti Aaltosen kausi päättyi 29 ottelun maalittomaan putkeen. Kuva: AOP

Aloitetaan tilastoista. Viime kaudella Suomen maajoukkueet (16-vuotiaista aikuisiin) loivat yhteensä 270 maalipaikkaa enemmän kuin vastustajat. Maajoukkueet onnistuivat siis pelitavallaan voittamaan todennäköisyyksiä puolelleen.

Maalipaikkojen laskemisesta on irvailtu monelle valmentajalle, kuten Leijonien päävalmentajalle Lauri Marjamäelle. Ja tottahan se on – maalipaikoista ei ole hyötyä, jos viimeistely ontuu. Viime kaudella Suomi tarvitsi kuusi paikkaa yhteen maaliin, kun vastustajat tarvitsivat siihen keskimäärin viisi paikkaa. Tämä on ainoa merkittävä tilasto, jossa Suomi on ollut selvästi vastustajiaan jäljessä jo monta vuotta.

Ongelma on huomioitu myös Jääkiekkoliitossa. Tällä viikolla Future Olympic Lions -leirin yhteydessä järjestetyssä valmentajaseminaarissa 130 maajoukkue-, juniori- liiga- ja Mestis-valmentajaa loi suuntaviivoja ensi kaudelle, ja maalinteko nousi kärkiaiheeksi.

– Tulevan kauden painopiste keskittyy maalintekoon. Siihen, että ymmärretään, miten maalivahti pelaa kenttäpelaajia vastaan ja miten kiekollisen ja kiekottoman pitää toimia. Kyllä meidän peli kantaa, nyt pitää vaan niistä paikoista panna kiekkoa maaliin, Jääkiekkoliiton huippu-urheilujohtaja Rauli Urama sanoo.

Toistoja, toistoja, toistoja

Suomalaisen jääkiekkoilun suurin ongelma on maalinteko. Kuulostaako kliseiseltä?

Ongelmia on toki muitakin, mutta jääkiekko on yksinkertaistettuna maalintekopeli. Suomessa lajin olennaisimman taidon osaamisella ei ole kovin pitkiä perinteitä. Maasta on kasvanut vain kaksi maailmanluokan maalitykkiä – Teemu Selänne ja Patrik Laine. Myös alempien ketjujen jyrien viimeistelytaito tuntuu kalpenevan vaikkapa kanadalaisille kolmosketjun NHL-pelaajille.

Suomi oli tämän kevään MM-turnauksen kymmenenneksi tehokkain joukkue tekemään maaleja. Kuva: Lehtikuva

Vaikka maalinteko on nostettu Suomi-kiekon ensi kauden teemaksi, tilanne ei korjaannu yhdessä yössä.  Tarvitaan kulttuurin muutos.

– Ei se lähde mistään muusta kuin siitä, että alamme oikeasti kiinnittämään siihen huomiota harjoituksissa. Siis oikein toden teolla, alle 20-vuotiaiden maajoukkuetta valmentava Jussi Ahokas sanoo.

– Meidän täytyy miettiä, valmennammeko sitä 60 metriä maalista tapahtuvaa toimintaa vai valmennammeko enemmänkin sitä, mitä maalintekotilanteessa tapahtuu ja vaadimmeko siinä oikeita asioita – kiekottomien pelaajien tukitoimia ja irtokiekkopelaamista. Tällä hetkellä me Suomessa yritämme syleillä koko maailmaa ja valmentaa paljon eri osa-alueita. Pitäisi pohtia, kannattaisiko meidän panostaa siihen, mikä sen tuloksen loppujen lopuksi ratkaisee.

Debyyttikauteensa KalPan päävalmentajana valmistautuva Sami Kapanen oli pelaajaurallaan kelvollinen NHL-tason maalintekijä. Huippukunnossa ollessaan hän oli niin sanottu takuuvarma 20 maalin mies. Kapanen tietää, ettei viimeistelytaidon kehittämiseen ole oikotietä ja sitä hän yrittää opettaa myös pelaajilleen KalPassa.

Tarvitaan toistoja, toistoja ja toistoja. KalPassa Kapanen pyrkii järjestämään ylimääräisiä laukomisharjoituksia treenien yhteyteen.

– Aloitetaan helposta peruslaukomisesta ja koko ajan lisätään vaatimustasoa ja suoritevaikeutta. Se on aika raakaa ja välillä puuduttavaa perustyötä, mutta ei se oikein tule muuten, Kapanen sanoo.

Hyvä laukaus on vain yksi keino maalintekoon. Kun Ahokas oli viime vuonna Pohjois-Amerikassa seuraamassa NHL-joukkueiden harjoituksia, hän kiinnitti huomiota, kuinka paljon esimerkiksi ohjauksien ja muun maalineduspelaamisen harjoittelemiseen käytettiin aikaa.

– Siellä näki, kuinka paljon me olemme jäljessä maalineduspelaamisessa. Puhutaan sitten ohjauksista, maskipelaamisesta tai irtokiekkopelaamisesta.

"Kyse on asioiden arvottamisesta"

Myös Kapanen peräänkuuluttaa muutosta suomalaiseen kiekkokulttuuriin, jotta Leijonat saa tulevaisuudessa kiekkoja maaliin nykyistä paremmalla prosentilla.

– Kyse on asioiden arvottamisesta. Joskus tuntuu, että suomalainen mentaliteetti on, että kiertoharjoitteessa tai kaksiykkösessä tulee paikka ja ollaan vähän, että koitetaan. Sitä palavaa halua, keskittymistä ja asennoitumista maalinteon tärkeyteen harjoitusten yhteydessä pitäisi painottaa.

Sami Kapanen on ensi kaudella KalPan päävalmentaja. Kuva: Tomi Hänninen

Asenteiden pitää muuttua myös siinä, miten lahjakkaisiin maalintekijöihin suhtaudutaan juniorijoukkueissa. Tuskin kukaan nykyään sanoo Patrik Laineelle, että syöttäisit vähän useammin, mutta Laineen kaltaiselle D-juniorille tällaista palautetta saattaa tulla.

– Menneinä vuosina, jos joku oli pirun hyvä tekemään maaleja, tuntui, että häntä pidettiin itsekkäänä. Jos joku tekee maaleja paremmalla prosentilla kuin muut, häntä pitää kannustaa siihen, Kapanen sanoo.

Kapanen muistuttaa, että maalintekijäksi oppii vaan maaleja tekemällä. Hän kertoo kuulemansa esimerkin, jossa eräs junioripelaaja teki C-junioreissa keskimäärin 2–3 maalia ottelussa, joten hänet siirrettiin pelaamaan vanhempia vastaan B-junioreihin. Sielläkin syntyi 1–2 maalia per ottelu, joten pelaaja nostettiin A-nuorten mukaan.

– Siellä hän ei enää tehnyt maaleja joka pelissä, niin silloin kaikki ajattelevat, että nyt löytyi hänelle se oikea taso. Miksi? Mitä hän silloin oppii, jos hän ei tee maaleja?

– Ratkomaan otteluita tai puolustamaan viime hetken johtoasemaa oppii, kun on niissä tilanteissa jäällä. Jos istuu penkillä ja katsoo, voi oppia jotain, mutta silloin ei keräänny kokemusta niistä asioista, joita pitäisi konkreettisesti tehdä, Kapanen toteaa.

Lue myös: