Suora

  • Katowice Major CS:GO, The new legends' stage
  • Yhdistetty ja Parude

Kovapäinen Paavo Nurmi ME-juoksunsa jälkeen: "Sitä paitti iha sama johratteks te vai roikutteks peräs – mää kuitenki voita!"

Juuri julkaistu Paavo Nurmen elämäkertateos kertoo, että juoksijalegenda oli tarvittaessa itsevarma ja uppiniskainen persoona, jonka tahtoa ei helpolla horjutettu. Siis melko tyypillinen huippu-urheilija.

yleisurheilu
Paavo Nurmi
Paavo NurmiAOP

Varsinkin huippuvuosinaan Paavo Nurmi tunnettiin juoksuradoilla siitä, että hän lähti vetämään juoksua kovalla vauhdilla. Mutta hyvä esimerkki Nurmen taktisemmasta versiosta nähtiin heinäkuussa vuonna 1931 Eläintarhan kentällä Helsingissä.

Tuo kahden mailin ME-juoksu on yksi Paavo Nurmen hienoimpia maailmanennätyksiä. Nurmi juoksi silloin ensimmäisenä ihmisenä kaksi mailia (3,2 km) alle yhdeksän minuutin.

Historiallisen juoksusta tekee se, että koko suomalainen kärkikolmikko Nurmi – Lauri Lehtinen – Lasse Virtanen alitti Ruotsin Edwin Widen entisen ME-ajan.

Vajaa 10 000 "Eltsun" kentälle tullutta katsojaa näki huikean taistelun. Volmari Iso-Hollo ja Lauri Lehtinen pitivät vauhtia yllä. Alkuvauhti näytti ME-yritykseen nähden melko hitaalta, puolimatkan väliaika oli 4.03.

Juoksun tahti parani loppua kohden, kun Lehtinen kiristi vauhtia. Tavoistaan poiketen jo 34-vuotias Nurmi säästeli voimiaan nuorempiaan vastaan ja juoksi niin sanotusti muiden peesissä lähes koko juoksun.

Kolme suomalaista alle ME:n

Juoksijoiden kuningas teki ratkaisevan rytminvaihdoksen vasta aivan lopussa. Hän oli maalissa ykkösenä ja juoksi ME-ajan 8.59,6 ollen ensimmäinen yhdeksän minuutin alittaja maailmassa. Toinen oli Lauri Lehtinen ajalla 9.00,5 ja kolmas Lasse Virtanen kellottaen 9.01,1.

Juoksun jälkeen Lehtinen ja Iso-Hollo kritisoivat Nurmea siitä, ettei hän antanut yhtään vetoapua. Nurmi latasi takaisin vahvalla Turun murteella: "Mää ole koko juoksu-ura aja ollu vetämäs toissi, ny o teijä vuoro. Se o sitäpaitti ihan sama johratteks te vai roikutteks peräs – mää kuitenki voita!"

– Se oli sitä hänen joutsenlauluaan. Vuonna 1931 hän pystyi vielä kukistamaan muut suomalaiset, mutta seuraavana vuonna Iso-Hollo ja kumppanit olivat jo aika kovia, analysoi uusimman Nurmen elämäkertateoksen "Mies josta tehtiin patsas" kirjoittanut Kalle Virtapohja.

Silloin vuonna 1931 Nurmella oli kaikki ME:t yhdestä mailista kuuteen mailiin. Lisäksi hänellä oli nimissään 10 mailin ja tunninjuoksun ME:t, sekä viisi metrimatkoilla juostua maailmanennätystä.

Uppiniskainen mies

Huippu-urheilijat ovat aivan oma rotunsa. Monesti he myös kulkevat omia polkujaan, muuten he eivät olisikaan mestareita. Sellainen oli myös Paavo Nurmi. Niin tahtoessaan hän laittoi kampoihin häntä määräilleille valmentajille, urheilujohtajille ja jopa todella isoille johtajille.

Kalle Virtapohjan kirjoittama laaja elämäkertateos antaa monta esimerkkiä Paavo Nurmen tahdonvoimasta ja uppiniskaisuudesta. Niin halutessaan tämä legendaarinen juoksija teki kuten tahtoi.

Yksi esimerkki Paavo Nurmen kovapäisyydestä on se, ettei hän koskaan vannonut sotilasvalaa. Nurmi aloitti palveluksensa Turkuun sijoitetussa Porin Rykmentissä keväällä 1919. Siihen aikaan työläistaustaisia, kuten Nurmea, seurattiin Suomen armeijassa tarkasti.

Alkuun Nurmi kieltäytyi johdetusta aamuvoimistelusta, mutta paljon pahempi juttu oli hänen kieltäytymisensä sotilasvalasta. Tästä on olemassa ensi käden lähde, sillä Antero Raevuori oli omaan Nurmi-kirjaansa haastatellut Nurmen esimiestä vänrikki Yrjö Hakasta.

Nurmea uhattiin asian johdosta jopa sotaoikeudella, mutta puhuttelu ei tehonnut. Hän ei ollut valan vannojien rivistössä.

Valatilaisuuden jälkeen vänrikki Hakanen löysi kuitenkin Nurmen nimen kirjasta. Selvisi että komppanianpäällikkö kapteeni Mäkinen oli lisännyt nimen. Asiasta ei puhuttu sen enempää.

Paavo Nurmen patsas
AOP

Nurmi karkasi olympialeiriltä  

Omatoiminen Nurmi rakensi itse omat valmennusohjelmansa ja hänen oli vaikea hyväksyä muiden tekemiä harjoitusohjelmia, ellei hän itse ollut niitä pyytänyt. Valmentajien määräilystä puhumattakaan.

Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto oli nimennyt väliaikaisen valmennuskomitean vuoden 1920 Antwerpenin olympiakisoja varten. Komitea lähetti olympiaehdokkaille kirjeen, jossa vedottiin ehdokkaisiin "kansakuntamme kunnian nimessä".

Kirjeessä velvoitettiin urheilijat noudattamaan olympiavalmentaja Jaakko Mikkolan antamia ohjeita ja myös kilpailemaan säästeliäästi ennen olympialaisia, vaikka järjestäjät urheilijoita houkuttelisivatkin.

Nurmi matkusti Lohjalla pidettävälle olympialeirille. Valmentaja Mikkola oli laatinut leirille tiukat järjestyssäännöt. Siellä oli myös kova kuri ja valmentaja Mikkola halusi, että urheilijat harjoittelevat hänen ohjeidensa mukaisesti.

Liekö se ollut syynä siihen, että Nurmi pyysi luvan käydä kotonaan Turussa, mutta ei palannutkaan enää takaisin leirille.

Olympiavalmentaja Mikkola otti asian henkilökohtaisena loukkauksena ja kantoi pitkään kaunaa Nurmea kohtaan. Myöhemmin hän purki tuntojaan SVUL:in puheenjohtajalle Aksel Ekille kirjoittamassaan kirjeessä muun muassa näin:

"Nurmea pitää kohdella kuten kaleeriorjaa silloin, ainoastaan silloin saamme hänestä velvollisuudentuntoisen miehen värejämme miehuullisesti puolustamaan niin Olympialaisissa kuin tavallisena kansalaisenakin."

Yhteenotto Tahko Pihkalan kanssa

Nurmi otti jokusen kerran yhteen myös legendaarisen urheilujohtajan Lauri "Tahko" Pihkalan kanssa. Kun Nurmi vuonna 1927 kieltäytyi juoksemasta 5 000 metrin kilpailua Ruotsi-maaottelussa, niin Pihkala toimi SVUL:n Urheilujaoston puheenjohtajana.

Nurmi oli jo ennen maaottelua ilmoittanut juoksevansa vain 10 000 metriä. Pihkala halusi hänen juoksevan myös 5 000 metriä, jotta Suomella olisi paremmat mahdollisuudet voittaa maaottelu. Nurmi ei tätä kuitenkaan halunnut, koska matkalle osallistui myös Ruotsin Eklöf.

Nurmi oli vannonut, ettei koskaan enää juokse Ruotsin Eklöfiä vastaan. Taustalla oli episodi, jossa Eklöf oli toistuvasti juossut Nurmen eteen ME-juoksussa ja yrittänyt hiljentää Nurmen vauhtia, jotta ruotsalaisen maanmies Edvin Wide olisi pysynyt vauhdissa mukana. Eklöf oli vielä kilpailun jälkeen pukuhuoneessa soittanut suutaan Nurmelle ja Nurmi oli suuttunut ruotsalaiselle.

Tästä huolimatta Pihkala yritti pakottaa Nurmen juoksemaan vitosen, jotta Suomi ei häviäisi maaottelua. Turun satamassa Pihkalan ja Nurmen välillä käytiin kiivas sananvaihto, jonka Nurmi päätti sanomalla:

– Jos minä en kerran saa juosta 10 000 metriä, niin minä en lähde koko maaotteluun, täräytti Nurmi.

Ja niin kävi. Nurmi suivaantui, otti laukkunsa laivasta ja lähti satamasta kotiinsa. Skandaali oli valmis. Vaikka Nurmi olisi juossut, niin se ei olisi pelastanut Suomea maaottelutappiolta.

Lähteet: Mies josta tehtiin patsas / Kalle Virtapohja / Docendo 2017

Lue myös:

Suurjuoksija Paavo Nurmen erikoiset harjoituskeinot: juoksi junan perässä, käveli rautapohjakengillä ja kokeili kuppausta

Suosittelemme

Tuoreimmat