Suora

  • Urheilustudio 6.12.
  • Alppihiihdon MC: Santa Caterina, miesten suurpujottelun 1. lasku
  • Santa Caterina, miesten suurpujottelu, 1. lasku
  • Rallin MM Monza - EK 15 - live
  • Urheilustudio 6.12.
  • Monza, EK 15
  • Urheilustudio 6.12.
  • Urheilustudio: Rallin MM
  • Monza, Power Stage live
  • Monza, Power Stage live

Pikajuoksija-Purolan nimikirjaimet ennustivat Suomen ennätyksiä jo vauvana

Pikajuoksulahjakkuus Samuel Purolan vanhemmat piilottivat lastenvaunut aikaisessa vaiheessa ja laittoivat lapset liikkumaan. Vuosia myöhemmin 17-vuotias Purola on juossut nuorten Suomen ennätykset uusiksi.

yleisurheilu
Samuel Purola
Samuel PurolaAOP

Kesäkuun 13. päivä vuonna 2017. Turun yleisurheilustadionin lämpömittari näyttää 12 astetta. Alkukesän ilma on taas tyypillisen kylmä. Liian kylmä pikajuoksijoille. Siitä huolimatta juuri päättyneen 100 metrin kilpailun sekuntikello on pysähtynyt Suomessa harvinaisiin lukemiin 10,01. Paavo Nurmi Gamesin satasen finaalijuoksun voittaja on Turkin Ramil Guliyev. Ylen tv-selostaja Tapio Suominen hehkuttaa hurjasti.

Juoksun kuopus oli radalla kaksi pinkonut vasta 17-vuotias Samuel Purola. Silmämääräisesti tv-ruudusta katsottuna hän ei lähdön ja alkukiihdytyksen jälkeen jäänyt kärkimiesten vauhdista oikeastaan lainkaan.

– Ei minulla ollut siinä mitään hävittävää. Ei tarvinnut ottaa mitään paineita. Nämä kovat kilpailut ovat mukavia, kun saa itsekin enemmän irti. Se on eri asia, jos kaverit tulee 20 metriä perässä, niin ei saa itsekään niin hyvin irti, Purola tuumaa Yle Urheilun haastattelussa paljon myöhemmin kotipihallaan Oulussa.

Turun kentän tuulimittari näyttää lukemia 1,5 m/s. Se tarkoittaa, että olosuhteet ovat sallitut. Purolan aika ilmestyy tv-ruutuun. Se on 10,33. Hän parantaa 17-vuotiaiden Suomen ennätystä kolmannen kerran tänä kesänä, vaikka lämmin kesä ei ole oikeastaan vielä alkanutkaan. Tulos sijoittuu myös alle 18-vuotiaiden maailmantilastossa kolmanneksi. Selostaja Suominen innostuu hehkuttamaan lisää.

– Se on ehdottomasti aina kohokohta, kun kilpailu lähestyy. Sitten kun vielä ajat paranevat, niin se antaa lisää motivaatiota harjoitteluun, kertoo Purola kilpailuvietistään.

Purola on vain vajaa tuntia ennen ennätysjuoksuaan pinkonut satasen alkuerissä tuloksen 10,35, mikä oli jo hänen ennätyksensä. Siitä vajaa kahta tuntia aiemmin Purola juoksi myös yhden osuuden 4 x 100 metrin viestijoukkueessa, eli tämä satasen ennätysjuoksu oli jo nuoren miehen kolmas startti kolmen tunnin sisällä.

Pikajuoksugeenit osuvat kohdalleen

Eletään vuoden 2000 toukokuuta. Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa on juuri syntynyt poikavauva. Mutta synnytys ei ole vielä päättynyt, sillä sieltä on tulossa myös toinen vauva. Hän syntyy 40 minuuttia myöhemmin.

Jälkimmäinen tulokas saa kasteessa nimekseen Samuel Edvard. Nimikirjaimet SE (lyhenne sanasta Suomen ennätys) ovat heijastus tulevasta. Nuo varsin osuvat nimikirjaimet ovat näitä Maailmankaikkeuden keittiömestarin tarjoilemia pieniä herkullisia elämän yksityiskohtia.

Kun 2-vuotias Samuel Purola viettää elämänsä toista vauhdikasta kesää, tulee Jamaikalta uutisia, joita Suomessa harva edes noteeraa. Muuan 15-vuotias Usain Bolt juoksee Kingstonissa 200 metrillä ikäisekseen kovan ajan 20,58. Tuleva pikajuoksun valtias on aloittanut matkansa valtaistuimelle.

Myös Purolan perheen nopeusgeenit ovat kohdallaan, sillä Mika-isä ja Soile-äiti olivat nuorempana pikajuoksijoita. Isän lempimatka oli satanen, jonka hän kellotti parhaimmillaan aikaan 10,95. Äiti-Purola (os. Ruunaniemi) piti enemmän hieman pidemmistä pikamatkoista. Hän oli myös mukana Oulun Pyrinnön SM-viestien pikaviestijoukkueessa. Sen lisäksi hän juoksi 800 metriä aikaan 2.12,7. Tosin se on jo kestävyysmatka.

Poikien setä, Pertti Purola oli maajoukkuetason pikamenijä ja edusti Suomea vuoden 1994 EM-kisoissa. Myöhemmin Pertti tekee ohjelmarunkoja, joista Mika-isä rakensi pojilleen harjoitusohjelmia.

Samuel Purola
AOP

Urheiluperhe Purola

Oululaisperhe Purola on erittäin urheilullinen. Lastenvaunut laitetaan piiloon mahdollisimman pian, jotta pojat oppisivat käyttämään jalkojaan. Se oli myös taktista lastenväsytystekniikkaa.

– Lapsilla oli niin paljon virtaa, että varsinkin viikonloppuisin meillä oli pitkiä kävelyretkiä. Aika monelta reissulta pojat keräsivät sen verran ison kasan keppejä, että lämmitin niillä monta saunaa, naureskelee Mika Purola vuosia myöhemmin.

Urheilu ja liikunta olivat ja ovat edelleen isossa roolissa Purolan lasten elämässä. Samaan aikaan syntyneiden Samuelin ja Eelin lisäksi perheeseen kuuluu vielä pari vuotta nuorempi pikkuveli sekä häntä hieman nuorempi pikkusisko.

– Silloin 4–5-vuotiaana aloiteltiin painia Pyrinnössä. Siinä sitten ala-asteen ensimmäisillä luokilla tuli jalkapallo mukaan. Sitä oli semmoiset viitisen vuotta. Kun siirryttiin yläasteelle, alettiin enemmän panostaa yleisurheiluun ja siinä jäi paini sekä jalkapallo, muistelee Samuel Purola lajivalintaansa.

Kun tuntee, miten ennätykset paranevat, niin se on parasta siinä lajissa.

Kun Samuel Purola on 8-vuotias, juoksee Usain Bolt Pekingissä ensimmäisen aikuisten maailmanennätyksensä 100 metrillä. Aika oli 9,69.

Mika Purolan tarkka silmä laittoi jo pikkulapsesta lähtien merkille Samuelin askeleen sekä lihasrakenteen. Mutta aluksi yleisurheilu oli vain leikkimielistä harrastelua, jota tehtiin enimmäkseen kesäisin. Pikajuoksu alkoi kiinnostaa enemmän vasta yläasteella.

– Yleisurheilussa pikajuoksu on alusta lähtien ollut se päälaji. Siinä on se vauhti, joka kiehtoo. Kun tuntee, miten ennätykset paranevat, niin se on parasta siinä lajissa, kuvailee Samuel Purola.

Kuten monella nuorella urheilijalla, niin myös Samuel Purolalla on muutamia pikajuoksun esikuvia.

– Bolt ja kumppanit tietenkin ja sitten Ranskan [Christophe] Lemaitre. Heitä on tullut seurattua pienestä asti. Kun he ovat olleet olympialaisissa, niin heitä on ollut mukava seurata kotisohvalta ja haaveilla, että joskus voisi olla itsekin tuolla, kertoo Samuel Purola.

Fiksua valmennusta

Mika Purola on mielenkiintoinen valmentaja. Hän ei ole käynyt mitään Urheiluliiton valmentajakursseja, vaan on opiskellut pikajuoksuvalmentajaksi omatoimisesti. Opiskelu tuli ajankohtaiseksi siinä vaiheessa, kun pojat Samuel ja Eeli tekivät lajivalinnan.

– Kyllä myös minun oma satasen juoksu-urani on auttanut paljon. Hyvä, että tein kaikki ne virheet omalla urallani, sillä muuten ne olisi pitänyt tehdä valmentajana.

Isä-Purola vaikuttaa mieheltä, joka hoitaa asiat pikkutarkasti. Hänellä on hyvin omintakeisia ajatuksia pikajuoksusta. Hän on kaivellut niitä eri lähteistä ja soveltanut omaan ajatteluunsa.

– Hämmästyin, kun havaitsin, että monet amerikkalaispikajuoksijat pitävät parikin lepopäivää viikossa.

Tuota ajatusta voisi käyttää Suomessa enemmänkin. Monet urheilijat lepäävät aivan liian vähän. Samalla pikajuoksijalle tärkeä herkkyys katoaa.

Hyvä, että tein kaikki ne virheet omalla urallani, sillä muuten ne olisi pitänyt tehdä valmentajana.

– Minulla on semmoinen ajatus pikajuoksusta, että pikkuhiljaa. Pikajuoksijalla ei ole mihinkään kiire. Ei pilata urheilijoita liialla harjoittelumäärällä, toteaa Mika Purola.

Lepopäivät pitävät urheilijan hermoston vireänä ja ehkäisevät vammoja.

– Käyn valmennettavien kanssa paljon keskustelua siitä, että jos on ollut väsymystä, niin siihen stoppi heti eikä viidestoista päivä. Näkemykseni on se, että väsynyt urheilija ottaa harjoitusta heikommin vastaan, varsinkin nopeuspuolella.

– Pitäisi päästä aina suht tuoreilla jaloilla vetämään. Me emme vedä kovin paljon vetoja, mutta ne ovat kovia. Pitäisi päästä mahdollisimman lähelle sitä kilpailuvauhtia, valottaa Mika Purola harjoitusmetodeitaan.

Raatin kentän vauhtikone

Oulun Raatin kentällä paistaa aurinko. Ilma on poikkeuksellisesti lämmin. Kentänhoitaja ajaa nurmikkoa koneella.

Katselen, miten Samuel Purola tykittää radalla kuudenkympin vetoja pystylähdöllä. Hänen askelluksessaan iskee silmään nilkan käyttö. Jalkaterä kauhoo radan pintaa ja askel tuntuu suorastaan lentävän eteenpäin.

Isä-Purola vilkaisee kelloa ja sanoo sekuntilukemat vasta kysyttäessä. Viimeisen vedon jälkeen kello pysähtyi aikaan 6,2. Ihan hyvää vauhtia, vaikka ei ollut vielä kyse maksimivedosta.

Vedon jälkeen 188-senttinen nuorukainen tulee puhisten valmentajan luokse. Hetken päästä hän olisi jo valmis seuraavaan vetoon. Pikajuoksija Purolasta huokuu läpi jokin selittämätön sähköinen lataus. Aivan kuin hänellä olisi sisällään virtaa täynnä oleva kipinöivä generaattori.

– Onnistuneita treenejä on tullut paljon ja kehitystä on näkynyt jo treeneissäkin. Varsinkin keväällä, kun siirryttiin kisakauteen valmistaviin harjoituksiin, ovat paikat auenneet ja juoksu on lähtenyt paremmin rullaamaan, kuvailee Samuel Purola myöhemmin tuntojaan tämän kauden kehityksestään.

Samuel Purola
Lehtikuva

Urheilun ohella myös koulunkäynti on tärkeää. Purola käy Oulussa normaalilukiota.

– Hyvin se on onnistunut. Illalla on treenit ja päivällä käydään koulussa. Kyllä se tietysti oman haasteensa antaa, kun pitää istua pitkiä koulupäiviä.

Samuelin velipoika Eeli on myös tänä kesänä mennyt isoja askeleita eteenpäin. Hän on vuodessa parantanut 200 metrin ennätystään noin puolitoista sekuntia. Se on nyt 23,12. Veljekset ovat samassa koulussa ja harjoittelevat yhdessä.

– Se on mukavaa, että treeneissäkin on kaveri, ettei tarvitse yksin liikkua. Pikajuoksu on kutenkin aika yksinäisten miesten hommaa. Ei siinä kisojen verryttelyssä paljon kaverit pyöri ympärillä. Se on mukavaa, kun on treeneissä joku, jonka kanssa heittää juttua, sanoo Samuel Purola.

Pojat höntsäilevät paljon erilaisia pallopelejä. On jalkapalloa, koripalloa ja biljardia. Se on myös hermolepoa pikajuoksusta. Koko ajan on tietysti käynnissä pieni veljesten välinen otatus, niin kuin kuvaan kuuluu. Myös perheen merkitys on valtavan tärkeä.

– Siitä on iso apu, että kotona pidetään hyvää huolta. Syödään, osataan levätä ja mennään ajoissa nukkumaan, niin treeneissä on hyvä olla, toteaa Samuel Purola.

”Jotta 100 metriä kulkee, myös 300 metrin on kuljettava”

Purolan harjoitusohjelmaan kuuluu syksyn lepotauon jälkeen pitkiä rentoja vetoja lenkkarit jalassa.

– Peruskuntokaudella syksyllä on periaatteessa viisi pääharjoitusta ja siten kaksi lepoa. Ne voivat olla aktiivisia tai sitten ihan vaan sängyssä makoilua. Keväällä on neljä harjoitusta viikossa ja loput ovat lepoa.

– Lihashuolto on toki mukana. Jos on lihashuoltoa lepopäivänä, se muuttaa päivän luonnetta, mutta radalla ei silloin käydä, kertoo valmentaja Mika Purola, joka ei käytä poikien voimatreeneissä mitään suuria rautoja, vaan perustaa painoharjoittelunkin muutamiin nopeisiin toistoihin.

– Juoksija on juoksija, se ei ole painonnostaja. Pitää juosta matalatehosta, mutta pitää tehdä myös niitä kovia juttuja, kuittaa Mika Purola.

Juoksija on juoksija, se ei ole painonnostaja.

Samuel Purola juoksi tämän kesän avauskilpailunsa Oulussa toukokuussa. Se jäi vähälle huomiolle, sillä matka ei ollut satanen eikä kaksi, vaan se oli 300 metriä. Kylmässä kelissä juostu kolmonen kulki aikaan 34,35. Se kertoo, että nuori mies ei ole ainoastaan nopea, vaan häneltä löytyy myös kestävyyttä.

– Jos meinaa juosta satasen kovaa, myös kolmesatasen on kuljettava, kertoo valmentaja Purola saamastaan ohjeesta, jota hän on myös toteuttanut.

Ajatusta käytti aikanaan jo italialaisen olympiavoittajan Pietro Mennean legendaarinen valmentaja Carlo Vittori. Hän vedätti treeneissä Mennealla kovia 300 metrin vetoja. Vauhti oli kovaa, sillä edesmenneen Mennean 300 metrin ennätys on hurja 32,23. Ihan niin tiukkaa ei Purolan harjoituksissa vielä ole vedetty.

– Me emme ole hirveästi vielä tehneet nopeuskestävyyttä, kertoo Mika Purola.

Harva suomalainen pikajuoksija pitää kolmesatasista, nelosista puhumattakaan. Monelle satasen menijälle ne ovat täyttä myrkkyä.

Lempimatka onkin 200 metriä

Pikajuoksija Samuel Purolan maksimivauhti on parempi kuin muilla, ja hän pystyy pitämään sitä paremmin yllä.

Purolan 100 metrin ennätysjuoksussa Turussa entinen pikajuoksujen lajivalmentaja Petteri Jouste mittasi mielenkiintoisia lukemia. Purolan askelpituus oli 240–250 sentin välillä ja 40–60 metrin väli kulki aikaan 1,73 sekuntia.

– Pikajuoksun tärkeimpiä juttuja ovat nopea voimantuotto sekä terävä, nopea ja oikeansuuntainen ratakosketus, ynnää Mika Purola.

Samuel Purolan tämän hetken lempimatka ei yllättäen ole satanen, vaan tuplasti pidempi 200 metriä.

– Ehdottomasti 200 metriä on lempimatka. Siinä tulee sitä juoksuvaihettakin enemmän. Kahdellasadalla on vähän varaa tulla myöhemminkin ohi, eikä lähtö ratkaise liian paljon, kertoo oululainen.

Samuel Purola
Lehtikuva

Eletään vuotta 2017. Huikean uran tehnyt pikajuoksun moninkertainen olympiavoittaja sekä maailmanmestari Jamaikan Usain Bolt on ilmottanut, että kyseessä on hänen viimeinen kautensa. Boltin on aika antaa tilaa nuoremmilleen.

Samuel Purola tuntuu hyvin jalat-maassa-tyypiltä, eikä hän ota turhia paineita, ainakaan pikajuoksusta.

– Se on mielenkiintoista katsoa, mihin tämä kehitys sitten jatkuu seuraavien vuosien aikana. Veikkaan, että kesän loppuun mennessä tulee vielä parannusta näihinkin tuloksiin.

– Viime kesänä oli kaksi kymppää eroa kauden ekalla ja vikalla juoksulla. Uskon, että pystyn vielä tänä kesänä juoksemaan 10,2-alkuisen tuloksen, pohtii pikajuoksulahjakkuus Purola tyynen oloisesti. Myös valmentaja-isä Mika Purolalla on jalat tiukasti maan kamaralla.

– Kaikista tärkein juttu on, että mennään urheilijan ehdoilla, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Jos jompikumpi niistä skragaa, niin ei kannata lähteä treeneihin ollenkaan, sanoo isä-Purola ja jatkaa:

– Ei se niin vakavaa ole, jos jää treenejä välistä. Levossa se kunto nousee.

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat