Suora

  • Taitoluistelun GP: Miesten lyhytohjelma

Jari Litmanen: ”Suuret eivät horju Valioliigassa”

Yle Urheilun jalkapalloasiantuntija Jari Litmanen arvioi Englannin Valioliigaa kirjoituksessaan. Perjantaina käyntiin pyörähtäneessä Valioliigassa ovat Litmasen mukaan tutut suosikit: suurseurat.

urheilu
Jari Litmanen
Tomi Hänninen

Valioliiga käynnistyi perjantaina ja tällaiselle vähän vanhemman koulukunnan brittifutiksen ystävälle se tuntui vähän oudolta. Mutta kyllä siihen tottuu, aivan niin kuin on tottunut siihen, että pelejä on ripoteltu entistä enemmän eri päiville ja eri kellonajoille. Jotenkin sitä kuitenkin kaipailee sitä, kun Valioliigaa – tai 1. divisioonaa, jota itse pikkupoikana seurasin – katseltiin valittua ottelua Ylen kakkosverkosta vakioveikkauskuponki käsillä.

Ehkä juuri nuo muistot tekevät Valioliigasta niin suuren monelle. Tuo ikäpolvi on sitten ehtinyt periyttää lapsilleen Valioliigan ja mahdollisesti isältä pojalle oman suosikkijoukkueensa. Jossain tapauksessa perheisiin saadaan vähän vääntöä, jos suosikiksi tuleekin joku muu joukkue kuin isän kannustama…

Jos Valioliiga jatkuu samalla tavalla kuin perjantaina, on luvassa huippuviihdyttävää peliä. Eipä ollut perinteinen ”boring, boring Arsenal” vaan melkoinen maali-iloittelu. Vauhti jatkuu sitten lauantaina ja siitä eteenpäin aina toukokuun puolen välin kieppeille.

Valioliiga päättyi 2016 epäuskoisiin tunnelmiin, kun Leicesteriä juhlittiin suurseurojen sijaan mestarina. Viime kaudella palattiin takaisin tuttuihin askelmerkkeihin, sillä sarjan kuusi parasta joukkuetta olivat juuri ne kuusi joukkuetta, joiden siellä odotettiinkin olevan. Oma veikkaukseni on, samoilla linjoilla jatketaan. Suuret ovat suuria, yllätyksille ei ole sijaa kuin yksittäisissä otteluissa.

Mestaruus ratkaistaan suurten keskinäisissä peleissä ja siinä, kuka pudottaa vähiten ”turhia” pisteitä etenkin otteluruuhkien aikana.

Viime kauden mestari Chelsea tekee tuskin samanlaista mahalaskua kuin edellisen mestaruuden jälkeen. Kysymysmerkkejä siellä kuitenkin on: pitkäaikainen seuran johtohahmo ja kapteeni John Terry lähti Aston Villaan palveltuaan seuraa 18 vuotta! Vaikka pelillinen rooli oli jo viime kaudella pieni, henkinen johtaja hän oli loppuun asti. Samalla lähti myös ainoa oma kasvatti, ankkuripelaaja fanien ja joukkueen välillä. Hän oli Chelsean kasvot, henki ja sydän eikä ihme, että banderolli ”The Captain, The Leader, The Legend” roikkuu vielä tänäkin päivänä JT:n kunniaksi Stamford Bridgellä. Kärjen Diego Costa on lähdössä muualle ja Nemanja Matic vaihtoi maisemaa. Alvaro Morato on kovan luokan hankinta, mutta debyyttikausi Valioliigassa on aina arvoitus. Paljon riippuu myös siitä, milloin Eden Hazard palaa – ei vain pelikuntoon – vaan täyteen huippukuntoon.

Tottenhamin joukkue säilyi käytännössä samana. Jos Chelseasta saa etsiä suurennuslasilla omia kasvatteja, Spursissa heitä löytyy. Omistajaporras onkin todennut, että halvin tapa kasvattaa huippujoukkue on kasvattaa sellainen itse. Tässä Spurs on onnistunut hyvin. Kun muuttoliike ulos on myös saatu loppumaan, Tottenham on kova joukkue. Isoin kysymysmerkki on Wembley – miten White Hart Lanen taakseen jättänyt joukkue pystyy jättistadionilla pelaamaan ja saavatko kannattajat sinne aikaan samankaltaisen fanaattisen tuen kuin The Lanella?

Manchester Ciy panosti n. 200 miljoonalla punnalla uusiin pelaajiin… Eihän joukkue ollut mitenkään huono viime kaudellakaan, mutta tämä hankintapolitiikka kertoo siitä, ettei Guardiola ollut tyytyväinen ”vain” hyvään. Hän on tottunut niin Barcelonassa kuin Bayernissa työskentelemään maailman parhaiden pelaajien kanssa. Siksi ryhmään hankittiin esimerkiksi kolme laitapuolustajaa kolmesta eri maajoukkueesta – siis kolmen entisen laatulaitapakin tilalle! Työtä riittää joukkueen hitsaamiseksi yhteen. Tämä on uutta Guardiolalle, sillä Barcelonassa ja Bayernissa pöytä oli katettu aika lailla valmiiksi pelaajiston osalta. Supermotivoitunut joukkue varmasti on, sillä moni siirtyneistä pelaajista halusi nimenomaan päästä Guardiolan valmennukseen.

Liverpool tulee olemaan kärjen tuntumassa, mutta ongelma on ollut vuosikausia sama. Ailahtelevaisuus. Voittoja tulee kärkijoukkueista, mutta keskitason ryhmille ja jopa putoajakandidaateille tulee turhia pistemenetyksiä. Klopp on teoriassa oikea mies joukkueen peräsimeen ja hän on nyt opiskellut riittävästi Valioliigaa. Menestysodotukset ovat korkeammalla kuin vaikkapa viime kaudella. Siirtoajan viimeiset hetket ovat Liverpoolille ratkaisevat: jos Coutinho lähtee, pitää jotain tulla tilalle vaikka Liverpoolin hyökkäyspää onkin kohtuullisen vahva jopa ilman Coutinhoa. Tärkein hankinta olisi avaava toppari, jota Klopp on saalistanut oikeastaan koko Liverpool -aikansa. Pitäisi löytää Liverpooliin sellainen pelaaja kuin Mats Hummels oli hänelle Dortmundissa, mutta kun vielä isommat seurat nappaavat ”hummelsit” markkinoilta, on etsintä vielä kesken. Todennäköisesti Southampton ja Liverpool vielä löytävät oikean hinnan ja Virgil van Dijk voi sitten näyttää, onko hänestä ”hummelsiksi”. Coutinhon mahdollisen siirron myötä seuraan tuleva jättisiirtosumma ei kuitenkaan mene automaattisesti pelaajahankintakassaan, sillä tuotolla paikattaisiin taloutta hintavan pääkatsomoremontin maksuun.

Arsenal jäi ensimmäistä kertaa 20 vuoteen Mestarien liigan ulkopuolelle. Pitkä ja upea katkesi. Fanit olivat tuosta putkesta huolimatta tyytymättömiä manageri Arsene Wengeriin tai siis ainakin osa faneista. Wenger kuitenkin jatkaa vielä pari vuotta ja hänen kokonaisaikansa seurassa on ollut upea. Arsenal voi hyvin kivuta takaisin Mestarien liigaan ensi kaudeksi sarjasijoituksen kautta tai sitten ottaen mallia ManU:sta ja panostaen Eurooppa Liigaan. Vaikka Eurooppa Liiga otetaan koko ajan enemmän tosissaan, on Arsenal aika helppo nostaa koko kilpailun suosikiksi siitä huolimatta, että Mestarien liigan lohkojen kolmoset tulevat kisaan mukaan ensi vuonna. Tämä riippuu tietysti siitä, miten Wenger näkee kilpailun: kakkosmiehillä pelattavana Liigacupin tapaisena kisana vai oikeasti takaovena Mestarien liigaan. Kausi joka tapauksessa alkoi upeasti ja viihdyttävästi. Hyviä pelaajia joukkueessa on, mutta riittääkö materiaali sittenkään ihan kärkeen?

Manchester United oli viime kauden Valioliigassa vasta kuudes. Sijoitus oli seuran heikoin kolmeen vuosikymmeneen. Jose Mourinho sai avauskaudellaan kuitenkin seuran palkintokaappiin Liigacupin ja erityisesti Eurooppa Liigan -voittopokaalin, ensimmäistä kertaa seurahistoriassa. Ja tämä pokaali toi paikan Mestarien liigassa. Tässä mielessä kautta voi pitää onnistuneena – ManU palaa isojen joukkoon ja se on taloudellisesti ja imagollisesti huipputärkeää. ManU on ehdottomasti yksi maailman suurista. Mourinho on supermotivoinut ja kaikki tuntevat hänen toisen kautensa tilastot. Seura on ollut siirtomarkkinoilla lukumäärällisesti maltillinen, mutta toisaalta se on hankkinut juuri ne pelaajat, jotka he ovat halunneet. Maalitykin (Lukaku), Mourinhon pelisysteemissä elintärkeän kontrolloivan keskikenttäpelaajan (Matic) ja tulevaisuuden topparin (Lindelöf). Jo viime kaudella mukana ollut nimilista on vakuuttava. ManU on valmis pelaamaan jopa mestaruudesta tällä kaudella.

Veikkaan siis, että tämä viime kauden kuuden kärki tulee olemaan sama ensi toukokuussa. Mutta veikkaan myös, että järjestys muuttuu. Mestaria on hyvin vaikea ennustaa, sillä oikeastaan jokaisen puolesta puhuu pari faktaa ja myös toki vastaan. Yllättäjien en usko kärkeä sekoittavan – mutta ei sitä kukaan uskonut myöskään kaudella 2015-16 ja mestarin nimi oli lopulta Leicester.

Jari Litmanen

Suosittelemme

Tuoreimmat