Koe uusi yle.fi

Ultrajuoksija Noora Honkala, 25, elämänsä kovimmassa kamppailussa Kreikan vuoristossa: ”Jalat jaksoivat, pää ei”

Nuori suomalainen lähti tavoittelemaan Ateenasta Spartaan juostavassa 246 kilometrin kilpailussa rohkeasti kärkisijoja, mutta törmäsi sadan kilometrin kohdalla totaaliseen henkisen uupumisen.

yleisurheilu
Noora Honkala juoksee.
Noora Honkala.Sami Vaskola

ATEENA/SPARTA. Lohjalainen Noora Honkala, 25, starttasi 246 kilometrin mittaiseen Spartathlon-ultrajuoksukilpailuun 390 muun osallistujan kanssa varhain perjantaiaamuna. Honkala tiesi mitä odottaa, sillä hän on selvinnyt legendaarisen kilpailun maaliin jo kolmesti, ensimmäisen kerran historian nuorimpana naisena v. 2014.

Tuolloin 22-vuotias Honkala taivalsi matkaa lähes yhtäjaksoisesti yli 35 tuntia. Sittemmin ajat ovat parantuneet vuosi vuodelta. Tänä vuonna Honkalan tavoitteena oli 30 tunnin alitus ja sijoittuminen lähelle naisten kärkikolmikkoa:

– Olen nyt paremmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan, kertoo heinäkuussa Belfastissa vuorokauden juoksun naisten Suomen ennätyksen uusiin 234,9 kilometrin lukemiin kirjannut Honkala.

Myös tämän vuoden Spartathlonin kisaolosuhteet miellyttivät.

– Sää Kreikassa on juuri nyt loistava. Kilpailun ensimmäisenä aamuna oli pilvistä ja jopa viileää, mikä teki juoksemisesta todella helppoa. Tuskin tulee seuraavaan 20 vuoteen näin hyvää säätä, tuumii nuori suomalainen reilu vuorokausi kilpailustartin jälkeen.

Huima startti, karu stoppi

Honkala saapui Spartathlonin ensimmäiselle, 42 kilometrin kohdalla sijaitsevalle isommalle huoltopisteelle upeasti kilpailun kolmantena naisena ajassa 3 tuntia 37 minuuttia.

– Olo oli mahtava ja juoksu tuntui todella kevyeltä, hän analysoi.

Matka jatkui hyvin aina 80 kilometrin päässä Ateenasta sijaitsevaan Korintiin asti. Pian taival alkoi kuitenkin painaa.

– 90 kilometrin jälkeen alkoi tuntua haastavalta. Takareisissä ja lonkankoukistajassa kiristi, mutta toki kivut kuuluvat tähän lajiin, kertailee Honkala.

Noora Honkala Spartathlon-ultrajuoksukilpailussa.
Sami Vaskola

Vaikka fysiikka kestäisi, ei ultrajuoksusssa pärjää kuitenkaan pelkällä huippukunnolla.

– Ultrajuoksussa pitää koko ajan vääntää ruuvia tiukemmalle. Belfastin MM-kisat olivat niin kovat, että vaikka todella rakastan juoksua, alkoi pelottaa, että menetän juoksemisen ilon, toteaa Honkala mietteliäänä.

Kun itku ei auta

Honkala on kertonut itkevänsä usein kesken ultrakilpailun. Yleensä pieni itku on auttanut häntä jatkamaan yhä sisuuntuneempana kohti kaukaisuudessa häämöttävää maalia. Tällä kertaa edes itku ei kuitenkaan auttanut.

– Sadan kilometrin jälkeen itku oli kyllä tosi herkässä. Jatkoin sinnikkäästi juoksua ja mietin 30 kilometriä miten tästä selviän. 123 km kohdalla olo oli jo rauhallinen, vaikka kyllä itkin. Oli pakko nostaa kädet ylös ja sanoa, etten pysty. Tämä ei ollut vuoteni, Honkala toteaa vaikeasta päätöksestään.

Osittain vuoristossa kulkeva Spartathlonin reitti on todella haastava. Moni keskeyttää kisan jo 80 km kohdalla, joten Honkalan selviäminen 123 kilometrin väliaikapisteelle ajassa 12.50 on upea suoritus keskeytyspäätöksestä huolimatta.

Vaikea ratkaisu kertoo myös kestävyysjuoksijaksi erittäin nuoren, vastikään 25 vuotta täyttäneen Honkalan kypsyydestä. Varsinkaan ultrajuoksussa kaikkea ei pidä eikä voi saavuttaa nyt ja heti, vaan omaa kehoa on osattava kuunnella ja muistaa, että tie lajin huipulle on kirjaimellisesti pitkä ja kivinen.

– Ei pidä polttaa kynttilää loppuun molemmista päistä. En nauttinut kuten yleensä, vaikka ainahan vaikeuksia on kisoissa ollut. Haasteista huolimatta rakastan juoksemista ja halusin keskeyttää ennen kuin sanoisin, että ei enää koskaan, järkeilee ikäisekseen varsin kypsän oloinen Honkala.

Katse tulevassa

Vaikka Honkalan Spartathlon päättyi tänä vuonna mitalijuhlien sijaan pettymyksen kyyneliin, on kasvot jo kuivattu ja katse suunnattu kohti tulevia koitoksia.

– Vaikka kiistatta lajin legendoihin kuuluva Spartathlon on minulle todella rakas kilpailu, ovat arvokisat myös tärkeitä. Tänä vuonna päätavoitteeni olivat heinäkuiset 24 tunnin juoksun MM-kisat, enkä varmaan ehtinyt palautua niistä täysin, pohtii Honkala nyt jo hymyillen.

Noora Honkala juoksee.
Sami Vaskola

– Ensi vuonna kauden päätähtäin on Kroatiassa käytävä 100 kilometrin juoksun MM-kisa. Kahden vuoden päästä on taas aika mitellä vuorokauden juoksun MM-tittelistä, hän jatkaa päättäväisenä.

Toki Honkala aikoo palata vielä useasti vuosittain järjestettävälle Spartathlonillekin. Urakassa häntä tukee perheen lisäksi mm. valmentaja Seppo Leinonen, joka kuuluu ultrajuoksun suurimpiin suomalaisnimiin ja on itse taivaltanut Spartathlonin maaliin peräti 15 kertaa.

– Nyt kolottaa joka paikkaan ja olo on väsynyt. Mutta kyllä täältä kuitenkin taas noustaan, tuumii Honkala positiivisena - taustajoukkojaan vuolaasti kiitellen.

Spartathlonin maaliin selvisi tänä vuonna 391 startanneesta juoksijasta 265. Voittajaksi kruunattiin Liettuan Aleksandr Sorokin ajassa 22 tuntia 4 minuuttia. Yhdestätoista mukana olleesta suomalaisista maaliin asti pääsi kuusi juoksijaa. Parhaana suomalaisena oli kokonaisilpailun sijalle 99. yltänyt Teija Honkonen (N19).

Lue myös:

Noora, 25, etsii rajojaan juoksemalla 246 kilometriä Ateenasta Spartaan – Itku auttaa, kun voimat loppuvat

Korjaus 3.10. klo 6.09: Teija Honkosen nimi korjattu.

Suosittelemme

Tuoreimmat