Koe uusi yle.fi

Suomen kovakuntoisin nainen haluaa testata, mihin pieni tyttö pystyy Havaijin Ironman-kisassa – "Ihan hirveällä riskillä me koko ajan eletään"

Kaisa Sali hakee triathlonin suurinta voittoa armottomalla asenteella. Aviomies otti lopputilin tukeakseen häntä, pariskunta myi asuntonsa ja etsi huippuvalmentajan maailmalta.

triathlon
Kaisa Sali uima-altaalla
Lehtikuva

BOULDER, COLORADO. Triathlonisti Kaisa Sali nousee uima-altaasta kyyneleet valuen. Harjoitus on keskeytynyt itkuun, kun tunto on kadonnut lihaksista kesken kiivaiden uintivetojen.

Tätä Kaisa Sali (o.s. Lehtonen) on halunnut. Tämän takia hän on jättänyt kaiken. Tämän se vaatii, kun pyrkii palkintopallille maailman raastavimpiin kuuluvan lajin triathlonin kuninkuuskisassa Havaijin Ironmanissa.

Salin treenipäivän seuraaminenkin on näännyttävää. Hän uurastaa ja rehkii tuntitolkulla, mutta saa yleensä kaiken näyttämään helpolta. Tällä kertaa kahden edellispäivän harjoittelun rankkuus konkretisoituu, vaikka ohjelmassa onkin vain puolentoista tunnin uintiharjoitus valmentaja Siri Lindleyn johdolla.

Mukana altaassa ovat Kaisan harjoituskaverit, Team Siriuksen kolme muuta urheilijaa, jotka hekin tähtäävät Havaijin Ironmaniin, mutta eivät täysmatkoille eivätkä eliittisarjassa, kuten Kaisa. Parinkymmenen minuutin lämmittelyn jälkeen ryhmä alkaa kauhoa kovia, 75 metrin vetoja altaan päästä päähän.

Siri Lindley lohduttaa Kaisa Salia
Pekka Rautionmaa, Yle

Kaisa jää heti jälkeen muista, ja muutaman kierroksen jälkeen hän onkin poissa tolaltaan. Kaisan valmentaja, lajilegenda Siri Lindley pyytää suojattinsa ylös altaasta. Kaisaa itkettää, kun hän ei tunne käsiensä lihaksia ollenkaan. Viikonlopun treenien jälkeen väsymys painaa eikä uinti kulje. Kaksikko juttelee tovin.

Valmentaja tsemppaa Kaisaa: ”Ei se haittaa. Teet vain parhaasi. Enempään et pysty. Ja liikuttele käsiäsi enemmän, että saat tuntoa.” Kannustus toimii, ja hetken kuluttua Sali onkin jo tyytyväisempi siihen, miten uinti etenee.

- Tänään nähtiin Kaisa, jolla ei ollut kauheasti itseluottamusta. Luovutin ihan täysin, kun en tuntenut yhtään lihasta. Olin vain, että ei tästä tule mitään, Sali kertaa päivän treeniä.

- Mutta pikkuhiljaa Siri sai kaivettua minusta enemmän taistelijan, ja lopputreenistä minä sitten tulin jo ihan ok muiden mukana. Siinä tuli oikeastaan kerrattua, kuinka paljon mentaalisilla tekijöillä on vaikutusta.

Hei, et sä vielä kuole, sä voit jatkaa, sä voit mennä vielä kovempaa, sä voit saada tuon kiinni!

Markus Sali

Jokainen Ironmaniin osallistuva huippu on treenannut valtavasti. Syytä onkin, sillä kilpailupäivän urakka on melkoinen. Ensin 3,9 kilometriä uintia avovedessä. Sen jälkeen 180 kilometriä pyöräilyä, välillä haastavissakin vasta- ja sivutuulissa. Ja päälle vielä maraton eli reilut 42 kilometriä juoksua. Koko urakkaan menee noin yhdeksän tuntia. Tänä vuonna Kaisa toivoo alittavansa sen rajan. Kaikki lähtöviivalle asettuvat ovat huippukunnossa. Heidän paremmuutensa ratkaistaan ennen kaikkea korvien välissä.

- Kuka on eniten sinut itsensä kanssa. Kun puhe päässä alkaa, vahvimmilla on se, joka pystyy parhaiten löytämään omat juttunsa, selittää Kaisa Salin aviomies Markus Sali.

Myös Markus Salilla on taustaa rankasta lajista. Päivätyönsä jättänyt Sali kiertää vaimonsa mukana maailmaa, seuraa nyt Coloradossa treenejä ja tukee parhaansa mukaan. Hän tietää tarkkaan, millaista tukea triathlonisti tukijoukoiltaan kaipaa.

- Toinen voi tarvita äänen ruoskimaan itseään, joku toinen vaatii äänen ehkä kehumaan itseään. Kaikkia sattuu, ihan varmasti, kuntoilijasta huipputekijään. Kuka pystyy sanomaan jonkinlaisen tavan kautta, että hei, et sä vielä kuole, sä voit jatkaa, sä voit mennä vielä kovempaa, sä voit saada tuon kiinni tai mitä siellä sitten ikinä tapahtuukaan. Lajin vaikeus ei välttämättä ole fyysinen rasitus, vaan se kuuluisa omien rajojen ylittäminen, Markus Sali kuvailee.

Äärimmäisen kestävyyden lisäksi maailman huipulle nousemiseen vaaditaan sitkeyttä, intohimoa ja luonnetta, joita Kaisa Salilta totisesti löytyy. Mutta vaikka Sali elää nyt unelmaansa, oli kaikki päättyä jo kahdeksan vuotta sitten.

Kaisa Sali juoksee
Lehtikuva

Kun kaikki oli päättyä ennen aikojaan

Eletään vuotta 2009. Kaisa lähtee totuttuun tapaan aivan normaalille, kevyelle lenkille, kun hän yllättäen astuu kuoppaan. Polvesta kuuluu rusahdus, mutta Kaisa yrittää jatkaa juoksuaan. Jalka ei kuitenkaan kestä, sillä ei pysty edes astumaan. Lopulta hän konttaa takaisin kotiin.

Seuraavat pari viikkoa menevät jotenkuten. Vesijuoksusta Kaisa hakee kuntoutusta polvelleen. Juokseminen ei kuitenkaan onnistu. Aina silloin Kaisa näkee unta juuri juoksemisesta. Hän juoksee ihanilla poluilla. Nauttii vapaudesta ja hyvän olon tunteesta, jonka luonnollinen liike, juokseminen antaa.

Polvi ei kuitenkaan parane itsestään. Kaisa menee näyttämään polveaan urheiluvammoihin erikoistuneelle ortopedille Ilkka Tulikouralle. Edessä on leikkaus, mutta Tulikoura lohduttaa, että edessä on pikkuhomma.

Leikkauspöydällä totuus valkenee karumpana. Polvesta on mennyt lumpio sijoiltaan, useita nivelsiteitä on sökönä ja heräämössä Tulikoura esittelee kahta lasiputkea täynnä paloja reisi- ja pohjeluusta. Ja sen jälkeen tulevat pahimmat sanat: ”En ole varma, pystytkö enää ikinä ainakaan kovalla tasolla juoksemaan.”

Pelkäsin sitä, että en enää ikinä pysty nauttimaan juoksemisesta ja kokemaan juoksemisen iloa.

Kaisa Sali

Lause saa Kaisa Salin täyteen shokkiin.

- Minuun jouduttiin pumppaamaan rauhoittavia lääkkeitä, kun monta tuntia vain itkin ja nauroin vuorotellen, Kaisa Sali kertoo nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin.

- Shokkiin menemisen syy ei ollut niinkään se, etten enää ikinä pystyisi kilpailemaan huipputasolla tai selvittämään, kuinka hyvä triathlonisti musta voi tulla. Vaan pelkäsin sitä, että en enää ikinä pysty nauttimaan juoksemisesta ja kokemaan juoksemisen iloa.

Leikkaus pysäytti. Mutta jo muutaman päivän aikana, kannustavan hoitajan avustuksella, Kaisa päätti tehdä kaikkensa pystyäkseen vielä jonain päivänä ottamaan juoksuaskelia.

- Kotiin päästyäni lainasin sairaalasta pyörätuolin ja rupesin sillä pari kertaa päivässä lenkkeilemään koiran kanssa. Olin aikamoinen hulluus kyllä kotiseudulla, kun normaalilla pyörätuolilla vetelin siellä ja hain edes vähän sellaisia endorfiineja, joita liikunnasta saa.

Eräänä aamuna noin seitsemän kuukautta myöhemmin Kaisalla oli kiire junalle. Kiireen takia hän otti muutaman normaaliaskeleen juoksemalla.

- Vieläkin muistan sen fiiliksen, että ei hitsi, nyt mä juoksin ja tämä ei oikeasti satu.

Kun leikkauksesta oli kulunut reilu vuosi, triathlon-ajatukset olivat jo palanneet.

- Heti talvella rupesin tosissani treenaamaan, että pystyn myös selvittämään, kuinka kova triathlonisti musta tulee.

Kaisa ja Markus syövät
Pekka Rautionmaa, Yle

Kaikki peliin – asunto myyntiin

Kaisa Salin polvivamma on enää vain haalea muisto. Kun tosissaan treenaaminen palkittiin vuosi sitten Havaijin Ironmanin viidennellä sijalla, päätti Sali tehdä kovan ratkaisun. Jotain oli tehtävä, jotta viides sija voisi vaihtua tulevina vuosina korkeimpaan korokkeeseen.

Salit myivät asuntonsa Suomessa ja ovat kierrelleet kuluneen vuoden kisoissa asuen välillä Espanjassa, välillä Coloradossa. 36-vuotiaan Kaisa Salin iän huomioon ottaen päätös on tehty tästä ja ensi vuodesta. Sen verran kaksikko on toistaiseksi antanut aikaa Kaisalle lajin suurimman voiton tavoitteluun.

Managerin roolissa Markus hoitaa neuvottelut yhteistyökumppaneiden kanssa ja yrittää pitää parivaljakon leivän syrjässä vähintään puoli vuotta kerrallaan. Kaisalla on silti paineensa menestyä kisoissa, jotta pariskunta ei jää täysin puille paljaille.

Markukselle muutos on ollut vielä suurempi kuin Kaisalle. Aviomies oli ehtinyt päästä jo normaalin työelämän makuun. Markus on luopunut työpaikastaan vakuutusyhtiössä ja heittäytynyt täysillä Kaisan urheilijan arkeen.

Ihan hirveällä riskillä me koko ajan eletään. Ja sitten jos kisat menevät pieleen niin ollaan kyllä melko pian vähän puilla ja paljailla.

Markus Sali

Markuksen mukaan hänen tehtävänsä on ”Kaisan mahdollisimman tyytyväisenä pitäminen”. Käytännössä hän hoitaa välillä managerin töitä, voi olla antamassa treeneissä juomapulloa ja vastaa mihin tahansa tarpeeseen, jotta Kaisa voi keskittyä täysillä treenaamiseen.

- Jokainen ihminen tarvitsee myös jotakin omaa. Kun Kaisa lähtee treenaamaan aamulla ja on kuusi, seitsemän tuntia poissa, niin en voi vain odottaa, että koska pääsen taas palvelemaan. Sille ajalle täytyy löytää jotain vastapainoa. Aluksi se oli vaikeaa, Markus Sali myöntää.

Ainakin Havaijin kisaan asti kaksikko pärjää myös taloudellisesti. Kaisa Salissa on sen verran vetovoimaa sponsorimarkkinoilla, että kaksikon ei ole tarvinnut joka päivä miettiä, mistä kaivetaan rahat elämiseen.

Markus vertaa heidän kahden hengen perheyritystään start up -yrityksiin. Talous pyritään turvaamaan aina vähintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan. Se pitää Markuksen aktiivisena.

- Ihan hirveällä riskillä me koko ajan eletään. Jos kisat menevät pieleen, niin sitten ollaan kyllä melko pian vähän puilla ja paljailla. Mutta ne ovat riskejä, jotka olemme tietoisesti ottaneet, Kaisa puolestaan toteaa.

- Koemme arvokkaaksi sen, että saamme joka päivä elää unelmaamme ja kerätä ympäri maailmaa sellaisia kokemuksia, joita moni muu ei saa. Tämä on tällaista pientä, erittäin suuren riskin tietoista hulluutta.

Siri Lindley ja Kaisa Sali nauravat
Siri Lindley (vas.) on valmentaja, joka on onnistunut lisäämään Kaisa Salin itseluottamusta.Pekka Rautionmaa, Yle

Vau, kuka hän on?

Oman kodin myyminen oli suuren muutoksen lähtölaukaus. Toinen vielä kulkematon polku aukeni, kun peräti 18 vuotta kestänyt valmennussuhde Paul Sjöholmin kanssa päättyi. Sali otti yhteyttä noin kymmenkuntaan huippuvalmentajaan maailmalla. Näin löytyi lajin kärkinimiin 2000-luvun alussa kuulunut Siri Lindley.

Lindley oli kiinnittänyt huomiota Saliin jo edellisenä vuotena Havaijilla. Lindleyn valmennettava, australialainen Mirinda Carfrae oli taistelemassa kärkisijoista. Kisaa seuranneen Lindleyn huomio kiinnittyi 161-senttiseen suomalaisnaiseen, joka kisan raskaimmillakin hetkillä vain hymyili ja josta selvästi huokui onnellisuus ja ilo.

- Kysyin, että kuka hän on. Hänhän on aivan ihastuttava. Hymyilevä ja onnellisen näköinen. Ajattelin, että vau mikä kilpailija, Lindley hehkuttaa Salia, kun hän nyt Boulderissa muistelee ensivaikutelmaansa.

Havaijin kisan lehdistötilaisuudessa kärkinelikko kertoi tapahtumista tottuneen analyyttisesti, rauhassa omilla paikoillaan istuen. Kun tuli Kaisan vuoro, suomalainen nousi seisomaan, asteli puhujanpönttöön ja vuodatti intoa uhkuen tuntemuksensa päivästä: ”Sitten mä lähdin pyöräilemään ja menin ihan liian kovaa mutta ei se mitään, mulla oli hauskaa…”

Kaisa Sali erottui muista etenkin intohimollaan lajia kohtaan. Se säväytti. Lindley ajatteli, että tuossa on urheilija, jota hän haluaisi valmentaa. Urheilija, jolla on mestarin mielenlaatu. Urheilija, joka on valmis tekemään vaikka kuinka paljon töitä saavuttaakseen unelmansa – vieläpä tekemään sen hymyillen ja kiitollisena.

Kaisa Salia puolestaan viehätti se, että valmentajaa kiehtoi enemmän hänen persoonallisuutensa kuin saavutukset. Niinpä kaksikko aloitti yhteistyön, ja Sali on käynyt Boulderissa treenaamassa pariinkin otteeseen Lindleyn Team Siriuksen kanssa.

Kaisa Sali hikoilee pyörällä
Pekka Rautionmaa, Yle

”Kohta menevät hermot”

Treenipäivän aamuna rannetietokone reistailee. GPS ei löydä Kaisan sijaintia, ja ilmassa on jo tuhahtelua. Markus toteaa viereltä: ”Kohta menevät hermot”.

Kaisa Salin tavatessa ei voi kuin ihastella hänen positiivista asennettaan ja iloisuuttaan. On helppo uskoa, että kyse ei todellakaan ole mistään roolista, vaan että hän on todellakin aidosti sellainen. Mutta urheilussa vastaan tulevat vastoinkäymiset suistavatkin naisen helposti raiteiltaan.

Myös Markus muistaa yllättyneensä ensimmäisillä kerroilla, kun hän näki silloisen tyttöystävänsä kiroavan ja raivoavan kisoissa.

- Se on asia, jota en osaa täysin kontrolloida. Minulle tulee niitä hetkiä, kun hermo menee helpolla. Toisaalta siitä tulee myös aika lailla adrenaliinia ja se antaa voimaa. Mutta on se vielä iso psyykkinen heikkous, Kaisa Sali myöntää.

Edistystäkin hän jo toiminnassaan näkee. Esimerkiksi tammikuussa käydyssä puolimatkan kilpailussa Dubaissa Sali tuli pyöräilystä vaihtoon eikä löytänytkään juoksukenkiään vaihtopaikalta.

- Vähän aikaa juoksin siellä vaihtopaikalla ja heitin kyllä kaikki suomalaiset kirosanat ja englanninkieliset siihen perään, kun tajusin, etteivät kisajärjestäjät suomalaisia sanoja ymmärrä, Sali muistelee pieni virne naamallaan.

Raivoamisessa tuhraantui muutamia minuutteja, kunnes hän tajusi, että kisassa on tuttu kuuluttaja. Paljain jaloin Kaisa juoksi kuuluttajan luokse ja pyysi tätä kuuluttamaan Markukselle, että tämä toisi treenilenkkarit matkan varrelle. Ja sitten Sali jatkoi juoksuaan paljain jaloin, kunnes muutama kilometri myöhemmin sai mieheltään treenilenkkarinsa.

- Siinä näin, että olen jonkin verran kehittynyt tässä tunteiden säätelyssä. Kiroilin ja paiskoin tavaroita vain muutaman minuutin. Sen jälkeen päätin, että nyt tehdään paras suoritus, joka on tänään mahdollinen. Kyllähän kenialaisetkin paljain jaloin juoksevat, niin miksen minäkin, Kaisa Sali kuvailee ajatuksiaan.

Keskeyttäminen ei ollut edes vaihtoehto. Periksiantamattomuus on tärkeä triathlonistin piirre, joka Kaisa Salista on löytynyt jo nuoresta tytöstä lähtien. Kerran nuoruuden ajan kisoissa astma häiritsi jo uintiosuudella. Pyöräilyosuudella olo vain paheni ja taju oli jo lähdössä, kun isä sekä valmentaja huusivat reitin varrella Kaisaa pysähtymään. Huudoilla ei ollut mitään tehoa, vaan Kaisa vain jatkoi kisaansa. Pyörä heittelehti jo puolelta toiselle eikä suoraan ajamisesta ollut tietoakaan, kun vihdoin isä hyökkäsi toiselta puolelta ja valmentaja toiselta pakottaen Kaisan pois pyörän selästä.

- Kisatilanteessa sitä vain on sellaisessa moodissa, ettei pysähdy ennen kuin joku väline hajoaa niin pahasti ettei sillä voi enää liikkua. Tai kroppa lakkaa toimimasta tai pyörtyy. Siihen asti mennään niin kauan kuin pystytään.

Kaisa Sali polkee pyörällä
Lehtikuva

Ei muita vaan itseään vastaan

Kasvaneet odotukset ovat kuluneen vuoden aikana olleet uhkana Kaisa Salin menestykselle. Kun Sali asetti itselleen korkeammat tulostavoitteet, oli hän vaarassa hukata perimmäisen tarkoituksensa.

- Kun viime vuonna menestyin aika hyvin Havaijilla, oli kyllä iso riski, että ilo olisi kadonnut, Kaisa Sali myöntää.

- Mitä lähempänä olet maailman huippua, sitä kovemmaksi kilpailu tulee. Ja sitä isompi riski on, että tulet vähän liiankin ahneeksi menestykselle. Sitten siitä tulee liian helposti itsetarkoitus, että minun pitää olla tuolla podiumilla. Minulta se vie erittäin paljon iloa, eikä se tuo parasta mahdollista tulosta.

Kansainvälisen triathlonliiton MM-kisat Kanadassa olivat iso pettymys. Koska menestystä on aiemmista kisoista tullut ja nyt töitä oli tehty entistä enemmän, olivat odotusarvot korkealla.

- Kaisalle oli rakentunut ajatus, että nyt pitäisi olla aika hyvä. Kun kisa ei lähtenytkään niin hyvin kuin olisi pitänyt, alkoi puhe omassa päässä olla vääränlaista, Markus Sali kertoo.

Minä vain jotenkin hyydyn, jos on starttiviivalla sellainen fiilis, että minun pitää voittaa nämä naiset tässä rinnalla.

Kaisa Sali

Kaisa onkin etenkin tuon kisan jälkeen muuttanut ajatteluaan kilpailussa. Uusi valmentaja Siri Lindley yritti saada Kaisan etsimään itsestään kilpailijaa, joka taistelee muita vastaan. Mutta Kanadassa Kaisa oppi, että se ei hänelle toimi.

- Minä vain jotenkin hyydyn, jos on starttiviivalla sellainen fiilis, että minun pitää voittaa nämä naiset tässä rinnalla. Minulle tulee siitä paha olo. Ahdistun. Ajattelen, että ei, en pysty. Paha olo tulee siitäkin, että minun pitäisi voittaa muut ja sitten he eivät voita.

Nyt ajatuksesta on päästetty irti, ja Sali hakee päivän kilpailussakin voimavaransa ja energiansa itsensä voittamisesta. Häntä motivoi ja kannustaa enemmän kilpaileminen itseään kuin muita vastaan.

Kaisa Sali haluaa keskittyä vain ja ainoastaan omaan tekemiseensä. Avausosuudella eli uinnissa ensimmäisten parin sadan metrin aikana hän hokee tuttuja mantrojaan. Tärkeintä on muistaa keskittyä koko 3,86 kilometriä vain ja ainoastaan siihen hetkeen. Kaisalla on ollut tapana ennen uintiosuuden päättymistä lähteä jo ajattelemaan seuraavaa osuutta. Nyt hän ei aio siihen sortua.

Kun Kaisa Sali siirtyi Siri Lindleyn valmennukseen, paneutuivat he ennen kaikkea hänen uintiinsa. Siinä löytyi teknisesti eniten parannettavaa, joten Lindley uudisti suomalaisen tekniikan. Avovesiuinnissa on tärkeää löytää nopeampi rytmi käsivetoihin ja saada entistä vahvempi loppu. Sitä kautta uintiin saadaan enemmän tehoa. Uinnissa Kaisa onkin ottanut suurimmat kehitysaskeleensa. Jotta tekniikka pysyisi kasassa, on mielen oltava tyhjä kaikelta muulta.

- Siri auttaa vahvistamaan sitä, mistä tässä hommassa on minulle kyse: itseni voittamisesta ja sen selvittämisestä, mihin pieni tyttö pystyy siellä Havaijin laavakentillä.

Kaisa Lehtonen
Kaisa LehtonenAOP

Ensin palkintopallille ja sitten voitto

Viikonloppu jatkuu sunnuntaina edelleen tiiviinä. Aamu valkenee jälleen kello 6.30, jolloin Kaisa Sali suuntaa kohti Coloradon vuoria. Nyt on viimeinen mahdollisuus käydä vieläkin korkeammalla juoksemassa. ja Kaisa haluaa mennä 2700 metrin korkeuteen Rollinsvilleen juoksemaan parin tunnin lenkin. Hymy palaa kasvoille, kun hän pääsee jälleen treenaamaan ulkoilmaan. Rollinsvillen lenkille lähtee moni muukin, kuten kova kilpakumppani, Australian Melissa Hauschildt.

Upeissa vuorimaisemissa Kaisa ehtii parin tunnin lenkillään juosta 2,7 kilometriä. Keskisyke on 141. Ajan tultua täyteen hän ei millään haluaisi lopettaa. Vaikka urakka on raskas, on Kaisalla hyvä olo. Kunto tuntuu hyvältä, kuten tässä vaiheessa kuuluukin. Hän tietää, että pitää olla valmis myös vaikeisiin treeneihin. Päivä jatkuukin vielä juoksumatolla ja tunnin uintilenkillä.

Kaikki tähtää yhteen kilpailupäivään, lauantaihin 14. lokakuuta. Kaisa Sali on ollut Havaijin laavakentillä jo monta monituista kertaa harjoituksissa. Hän osaa jo odottaa lähdön hetkeä.

Hän aikoo nauttia auringonnoususta ja Havaijin upeasta merestä. Hän pyrkii ottamaan hetkestä kaiken mahdollisen energian itselleen. Kaisa Sali ja hänen hengenheimolaisensa mittaavat jälleen omat fyysiset ja henkiset rajansa. Tuota päivää varten on tehty vuosi rankasti töitä.

Suunnitelmat ovat selvillä. Kaisa Sali tietää pystyvänsä 20 minuuttia parempaan suoritukseen kuin edellisenä vuonna. Silloin aika olisi riittänyt kolmen parhaan joukkoon. Ja ensi vuodeksi hän uskoo voivansa pudottaa ajasta vielä 10 minuuttia pois, sillä kaikkia kiviä ei ole vielä harjoittelussa käännetty.

- Jos taso pysyy naisissa samana kuin se on ollut viimeiset 15–20 vuotta, niin uskon, että nämä minun aika- ja suoritustavoitteeni riittävät tänä vuonna palkintokorokkeelle ja ensi vuonna voittoon, Kaisa Sali vakuuttaa.

Nina Vanhatalon toimittama ja ohjaama, Pekka Rautionmaan kuvaama ja Kristofer Anderssonin leikkaama ohjelma Kohti Konaa vie katsojan Kaisa Salin viimeisen rankan harjoitusviikon tapahtumiin.

Kaisa Sali
Kohti Konaa 2017 – Kaisa Salin matka Havaijin Ironman-kilpailuun

Lue myös

Paula Tukiainen on 42-vuotias sairaanhoitaja, kolmen lapsen äiti ja maratonin Suomen mestari – "Jos tuli hälytys yöllä töihin, niin tulin aina juosten"

Heli, 50, on uskomaton voimanpesä – maatilan emäntä hurahti leuanvetoon ja takoo nyt lypsyjen lomassa Suomen ennätyksiä

Suosittelemme

Tuoreimmat