Suora

  • Kalevan kisat
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Uran tärkeimmän ottelun vaihtuminen leikkaukseen sai vapaaottelutähden itkemään – Teemu Packalén häpesi loukkaantumistaan: "En päässyt edes pöntölle ilman apua"

Turkulainen vapaaottelija koki pettäneensä kaikki loukattuaan polvensa juuri ennen seuraavaa UFC-ottelua.

vapaaottelu
Teemu Packalén
Teemu Packalénin hymy on meinannut välillä hyytyä, mutta viikset pysyvät ojossa silti.Jari Kärkkäinen / Yle

Klonk-klonk. Ääni tulee syvältä kehon uumenista. Jotain käy pois paikoiltaan ja palaa takaisin. Teemu Packalén karjuu teatraalisen lujaa vapaaottelusalin keskellä, mikä alkaa heti hävettää. Aivan tavallinen jalkalukkoharjoitus on kuitenkin juuri saanut kipeän päätöksen. Packalén varaa lääkäriajan ja tunnustelee myöhemmin iltalenkillä polveaan.

- Eihän tämä nyt paha ole, hän tuumii koiraseuralaiselleen.

On se. Polven eturistisiteet ovat menneet poikki ja sivusiteet revenneet kaksi viikkoa ennen uran tärkeintä UFC-ottelua. Vieläkin Packalén yrittää ajatella myönteisesti. Onhan hän aiemminkin otellut rikkinäisellä olkapäällä, miksei niin voisi tehdä polvenkin kanssa.

Harhakuvitelmat loppuvat kuitenkin valmentajan puhelinsoittoon. Edessä on neljännen UFC-ottelun sijaan leikkaus ja noin vuoden kuntoutus. Älypuhelin putoaa lattialle ja Packalén alkaa itkeä hysteerisesti. Puolen vuoden hurja harjoittelu on juuri tehty turhaksi. Matto on vedetty jalkojen alta.

- Koin hirveää häpeän tunnetta. Jouduin ensimmäistä kertaa vetäytymään ottelusta. Tuntui, että olin pettänyt kaikki: fanit, läheiset ja treenikaverit. Kaikki odottivat ottelua ja minä olin niin heikko, että loukkaannuin. Yleensä niin myönteinen turkulainen on muuttunut täysin mustaksi.

”Pidin itseäni täysin tarpeettomana”

Lokakuun piti kääntää Packalénin vapaaottelu-uralla uusi sivu. Maaliskuussa Marc Diakiese oli tyrmännyt hänet tylysti ja Marcin Heldia vastaan hän aikoi päästä takaisin raiteilleen. Packalén rääkkäsi itseään harjoituksissa. Haki uusia oppeja nyrkkeilijöitä vastaan ja kävi Ruotsissa leireilemässä. Usein otti päähän rankasti, mutta viimeisinä viikkoina tuttu hymykin oli alkanut taas löytyä.

Leikkauksen jälkeenkin hymyilytti hetken, kun vahvat kipulääkkeet pitivät kulissia yllä. Tyttöystäväkin ihmetteli, miten hyvin Packalén asiaan suhtautui. Viikon jälkeen tulivat kuitenkin kivut ja turhautuminen.

- En päässyt edes pöntölle ilman apua. Olin aivan toisten armoilla, vaikka olin urheilijana tottunut olemaan se mies. Se masensi aika paljon.

Teemu Packalén
Vasemmassa polvessa on monta muistoa - arpina.Jari Kärkkäinen / Yle

Packalén sulkeutui omaan ahdistuskuplaansa. Mikään ei tuntunut miltään, millään ei ollut mitään väliä. Tyttöystävä auttoi parhaansa mukaan, mutta leikkauspotilas suhtautui apuun vastahakoisesti. Packalén ei halunnut olla taakka. Eikä juuri muutakaan.

Epätoivokin meinasi hiipiä puseroon, kun Packalén ei tiennyt miten UFC suhtautuisi pahaan loukkaantumiseen. Amerikkalainen viihdejätti kun on varsin tunnettu herkästä liipaisinsormestaan. Pelko oli kuitenkin tällä kertaa turha. UFC:n viesti oli selvä ja lämmin: mies kuntoon ja takaisin häkkiin.

Se oli ensimmäisiä valonpilkahduksia pimeässä syksyssä. Alkoi niitä hiljalleen löytyä muitakin, tyttöystävän pakottamana tietenkin. Kalenterissa oli kerrankin tilaa, joten sinne pystyi piirtämään vaikkapa siivous- tai keittiöpäivän. Yhteistyökumppaneidenkin kanssa ehti vihdoin miettiä kunnolla tulevaisuutta.

- Olin tottunut urheilemaan 6-7 päivää viikossa, mutta yhtäkkiä kalenteri olikin aivan tyhjä. Silloin aivan synkimmillään pidin itseäni tarpeettomana. Hiljalleen kun alkoi kalenteri täyttyä, elämäkin sai taas fokusta.

Teemu Packalén
Fysioterapeutin pöytä on tällä hetkellä kuin toinen koti.Jari Kärkkäinen / Yle

Urheilijan raadolliseen elämään kuuluvat pettymyksetkin

Kuntoutuskin alkoi tutun fysioterapeutin kanssa. Turhautumista sai purettua vihdoin liikunnankin kautta. Hiki tuli jo pienistäkin liikkeistä, mutta edistystäkin tapahtui. Marraskuun puolivälissä Packalén sai luvan ajaa kuntopyörällä.

- Kävin heti vetämässä kunnon tunnin hikijumpan. Onnistumisia tulee näistä ”vastasyntyneiden liikkeistäkin”, mutta haluaisihan tuota tehdä rinnallevetoakin. Ja olen minä sitä salaa tangolla kokeillutkin, kuten muitakin juttuja. Ne ovat harjoituksia tänne yläkertaan, Packalén sanoo osoittaen päätään.

Yhä tulee vaikeitakin hetkiä. Matka on vasta alussa. Arpia täynnä oleva polvi on yhä turvoksissa. Kävelykepit ovat pakollinen varuste, samoin polvituki. Tunnelin päässä näkyy kuitenkin valoa.

- Kohta on jo joulu, sitten tammikuu, sitten kevät ja sitten onkin jo kesä. Toivottavasti ottelisin silloin. Jos se ei onnistu, syksyllä sitten, Packalén sanoo luottavaisena.

Uran vakavimman loukkaantumisen kanssakin turkulainen on oppinut elämään. Siitäkin on kaivamalla löytynyt, jos nyt ei hyviä asioita, niin ainakin harmaan sävyjä.

- Kaikella tällä on joku tarkoitus. Urheilijan elämä on aika raadollista, mutta elän unelmaani ja rakastan omaa työtäni. Siihen kuuluvat pettymyksetkin.

- Eräs valmentaja minulle aikanaan sanoi, että urheilu-ura on kuin tähdenlento. Siitä pitää ottaa kaikki irti ja tehdä kaikki sen eteen. Niin minä pyrin tekemään. Tie takaisin on kivinen, mutta minä tulen täältä, Packalén sanoo.

Teemu Packalén
Kuntopyörä tuo välillä hymyn huulille.Jari Kärkkäinen / Yle
Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat