1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. urheilu

Jukureiden valopilkku loisti tulevien NHL-miesten rinnalla – ”Vielä on matkaa siihen, mitä haluan olla”

Teuvo Teräväinen, Esa Lindell, Joonas Korpisalo, Markus Hännikäinen, Petteri Lindbohm, Otso Rantakari ja Jere Karjalainen. Muun muassa nämä nimet löytyvät Jokereiden A-junioreiden kevään 2012 hopeajoukkueesta. Listauksesta uupuu kuitenkin ryhmän tehokkain hyökkääjä, joka on nousemassa taustalta parrasvaloihin.

Kuva: AOP

MIKKELI. Kyseinen hyökkääjä teki 36 ottelussa 11 maalia ja yhteensä 48 tehopistettä. Hän ei ole Teräväisen tapaan Stanley Cup -voittaja tai Hännikäisen ohella taistelemassa NHL-unelmasta. Hänen tililtään ei löydy Suomen mestaruutta, kuten Rantakarilta tai Karjalaiselta.

Sen sijaan Teemu Henritius, 24, on hitaasti kiiruhtamassa liigajumbo Jukureiden tärkeimmäksi hyökkääjäksi. Ennen kaikkea hän nauttii hymyssä suin jääkiekosta vaikeudet voittaneena.

Henritius muistelee mielellään joukkuetta, jossa valiojoukko oli yhdessä ottamassa ensiaskeleitaan ammattilaisena.

– Se oli erityinen vuosi, paljon huikeita kavereita. Silloin todella nautin pelaamisesta, vaikka sitä kirkkainta ei saavutettukaan, hän sanailee.

Rapakon taakse ehtineiden matkaa ei tarvitse seurata Teksti-TV:ltä, vaan ryhmäviestit pitävät perillä siitä, mitä ystävien arkeen kuuluu.

– Kesäisin pyrimme näkemään niin paljon kuin mahdollista ja järjestää illanistujaisia, Henritius kertoo.

Kynnyksen takana odottikin epäonni

Monille joukkueen pelaajista kausi tärkeä kynnys ylitettäväksi matkalla kohti uusia uria.

– Moni kaveri pääsi kokeilemaan liigaa ja aistimaan sitä meininkiä. Odotukset olivat itsellänikin kovat, kun valmennusportaalta tuli luottamusta, Henritius kuvailee.

Henritius pelasi itsekin kauden aikana yhdeksän liigapeliä ja teki Jokereiden kanssa kahden vuoden jatkosopimuksen. Silti helsinkiläinen pukeutui liigatasolla narripaitaan vain kahdesti syksyllä 2012.

Niistä jälkimmäinen päättyi akillesjänteen katkeamiseen. Väliin jäivät liigakauden lisäksi myös nuorten MM-kilpailut. Vaikeudet eivät helpottaneet seuraavallakaan sesongilla, sillä Henritius esiintyi vain lainamiehenä yhdessätoista ottelussa Kiekko-Vantaan riveissä.

Ensimmäiseen täyteen liigakauteensa Henritius valmistautuikin vasta kesällä 2014. Paikka oli Vaasa, jossa valmentajana toimi Jokereiden A-nuorista tuttu Tomek Valtonen.

Henritiuksen saama vastuu poikkesi kuitenkin täysin noista ajoista. Sportin alemmissa ketjuissa otteluita kertyi 51 ja pisteitä yhdeksän kappaletta. Jokereiden junioripolun kasvatti joutui muutenkin aivan uuteen tilanteeseen. Liiganousijan kausi kun päättyi pakan pohjalle.

– Se oli henkisen kasvun aikaa. Opin sen kolikon toisenkin puolen, kun ei mennä jatkuvasti voitosta voittoon.

Samalla kaudella JYPiin siirtynyt ikätoveri Hännikäinen pelasi tykkikauden ja lunasti itselleen NHL-sopimuksen. Henritiuskin otti yhtä tärkeän askeleen.

Se tosin suuntautui Mestikseen ja Mikkeliin.

Löytynyt itseluottamus joutui testiin

Henritiusta hymyilyttää jälleen Kalevankankaan jäähallin käytävällä. Muistot Jukureiden mestaruuteen päättyneestä viimeisestä Mestis-kaudesta ovat makoisat.

– Se oli taas todella hyvä joukkue. Itselleni se kausi oli erittäin suuri kehitysaskel pelaajana. Pääsin ensimmäistä kertaa miesten peleissä tekemään tehoja.

Tehoja toden totta syntyi – 50 ottelua runkosarjassa tuottivat 54 pistettä. Itseluottamus kasvoi onnistumisten mukana.

Mikkelissä puhalsivat kuitenkin uudet tuulet liiganousun myötä. Henritiukselle tämä tiesi jälleen sopeutumista. Ison osan kaudesta hän toimi Jukureiden 13. hyökkääjänä.

– En odottanutkaan, että pääsisin saman tien kärkiketjuun. Se pitää Liigassa erikseen ansaita. Tätä sarjaa ei ole kuitenkaan tullut kovin montaa vuotta pelattua, hyökkääjä korostaa.

– Vaasasta sain hyvää kokemusta, joten tiesin mitä on tulossa ja osasin henkisesti valmistautua siihen rooliin.

Nautinnon kautta vastuuseen

Kuluvan kauden alku ei tuonut rooliin mitään muutosta. Henritius kirjautti peliaikaa yli kymmenen minuuttia vasta 17.10. pelatussa vierasottelussa Pelicansia vastaan.

Tuloksena oli heti maali. Heti seuraavassa pelissä Henritius jatkoi siitä mihin jäi. Kerraksi kiellon päälle sentteri osui putkeen vielä kolmannessakin ottelussa.

Sama kaava näytti toistavan itseään viimeisessä pelissä ennen maajoukkuetaukoa, kun Henritius lyötiin Tapparaa vastaan kaukaloon kauden ensimmäiseen ylivoimavaihtoonsa.

Puoli minuuttia tästä ja Henritius ohjasi taidokkaasti kauden neljäntensä.

– Alkukausi oli nihkeä, mutta sitten sain onnistumisia. Tällä hetkellä tuntuu henkisesti erittäin hyvältä, Henritius myhäilee.

Maalit rakentavat tuhkimotarinaa, mutta tästä ei Henritiuksen kohdalla ole kyse. Kivikkoinen ja kärsivällinen polku on kuitenkin tuonut helsinkiläisen siihen pisteeseen, että tämä on lähellä lunastaa sitä potentiaalia, jota pelurilla kiistämättä on.

Liigajumbo janoaa rivistöönsä pistenikkaria, mutta myös kokonaisvaltaista suunnannäyttäjää. Molempiin suuntiin tahkoava Henritius on tällä hetkellä ainoa mikkeliläishyökkääjistä, jonka tehotilasto on plussan puolella.

Mikkeliläisten kassasta ei juuri löydy pelivaraa uusiin kärkihankintoihin. Raikkaan tuulahduksen on löydyttävä omasta pakasta. Henritius on viimein vastuuta saatuaan osoittanut olevansa siihen valmis.

– Kyllä tässä on vielä matkaa siihen, mitä haluan olla. Suunta on oikea. Kehittymisen kannalta on tärkeintä pystyä keskittymään ja lataamaan kaikki irti jokaisesta illasta.

Henritius on kuitenkin jälleen löytänyt sen tärkeimmän palasen, minkä päälle kehitystä voi rakentaa. Sen saman, joka teki pelurista Jokereiden hopeajoukkueen ykköspyssyn.

– Nautin pelaamisesta! Se on se suurin syy, miksi nyt kulkee.

Micke Suopuro