Arviolta puolet maapallon asukkaista siirtyy nyt vuoteen 2018 – Osa elää 5700-lukua, toiset 1400-lukua

Nykyinen kalenteri tuli Suomessa käyttöön kokonaisuudessaan 1800-luvulla.

kalenterit
Yliopiston almanakka 2018
Derrick Frilund / Yle

Tiedättekö, mistä tulee sana merkkipäivä?

Ennen paperikalentereita käytössä olleeseen almanakan edeltäjään, riimusauvaan, oli kaiverrettu riimuja ja symboleja, jotka kertoivat päivistä ja vuoden kulusta. Kun kohdalle sattui tietty symboli – merkki – tiesi kalenterisauvan käyttäjä, että nyt on merkkipäivä.

Tällainen kalenterisauva roikkuu myös Helsingin yliopiston almanakkatoimiston seinällä. Se on uusvanhaa tuotantoa, mutta muistuttaa siitä, miten ihmisellä on aina ollut tarve seurata ajankulkua. Luonnon kiertokulun ja vuodenaikojen toistumisen ymmärtäminen ja seuraaminen on ollut tärkeää esimerkiksi maanviljelykselle ja ihmisten väliselle kanssakäymiselle.

Riimukalenteri
Nina Honka / Yle

Almanakkatoimiston erikoissuunnittelija Asko Palviainen kertoo, että ensimmäiset suomalaiset kalenterit perustuivat todennäköisesti kuun kiertoon. Kuu oli helppo “merkki” seurata: kuun sirpin ilmestyminen taivaalle ja sen häviäminen sieltä määritti tietyn ajanjakson.

Turkiskauppiaat esimerkiksi saattoivat sopia tapaamisen siten, että kauppoja tehtiin keskikesän jälkeisen kolmannen täysikuun aikoihin.

– Siihen aikaan ei ollut niin kamalan vakavaa, jos tapaaminen heitti päivän sinne tai tänne. Esimerkiksi nykyisten hammaslääkäriaikojen sopimiseen tarvitaan kyllä sitten jo vähän tarkempaa ajanlaskua, Palviainen naurahtaa.

Riimukalenteri
Nina Honka / Yle

Noin puolet maailmasta siirtyy kanssamme vuoteen 2018

Nykyisin Suomessa käytössä oleva gregoriaaninen kalenteri yleistyi länsimaissa 1700-luvulla. Se oli tarkennettu ja korjattu versio juliaanisesta kalenterista, jota esimerkiksi ortodoksinen kirkko, Suomen ortodoksista kirkkoa lukuun ottamatta, edelleen käyttää muun muassa pääsiäisen ajankohdan määrittämiseen.

Juliaaninen kalenteri on 13 päivää gregoriaanista kalenteria jäljessä, ja siksi esimerkiksi venäläisten vuodenvaihteen juhlapyhät ovat meidän kalenterimme mukaan reilusti tammikuun puolella.

Erikoissuunnittelija Asko Palviainen kertoo, että arviolta puolet maapallon asukkaista käyttää gregoriaanista kalenteria tavalla tai toisella - joko ihan puhtaasti vain sitä tai jonkun toisen kalenterin rinnalla. Toisin sanoen noin puoli maailmaa juhlii uutta vuotta eri aikaan kuin me, ja voi elää myös aivan eri vuotta, jopa eri vuosisataa tai -tuhatta.

– Muita merkittäviä ajanlaskuja ovat esimerkiksi juutalainen ja islamilainen ajanlasku. Juutalainen ajanlasku lähtee uskotusta maailman synnystä, ja sen mukaan eläisimme vuotta 5778. Islamilainen ajanlasku puolestaan alkaa siitä, kun Muhammed pakeni Mekasta Medinaan. Islamilaisessa kalenterissa on menossa vuosi 1439, Palviainen kertoo.

Nämä kalenterit ovat paikallisesti merkittäviä esimerkiksi Israelissa ja Arabian niemimaalla, mutta vaikuttavat toki myös länsimaissa islaminuskoisten ja juutalaisten juhlapyhien sijoittumiseen. Islamilaisten vuosien kulku on myös meidän ajanlaskuamme nopeampaa, koska heidän kalenterinsa on puhdas kuukalenteri ja vuosi siten meidän vuottamme lyhyempi.

Thaimaassa matkustanut on voinut törmätä buddhalaiseen kalenteriin, jossa siirrytään nyt vuoteen 2561. Etiopialaisessa kalenterissa puolestaan ollaan meidän ajanlaskustamme kahdeksan vuotta jäljessä.

Eri uskonnoilla, myös pienillä, voi olla omia tapoja laskea ajan kulumista ja vuosia. Esimerkiksi Intiassa käytössä olevat kalenterit muodostavat Palviaisen mukaan melkoisen tilkkutäkin, koska siellä on virallisen ajanlaskun lisäksi lukuisia eri uskontokuntien kalentereja.

– Ja eihän meidän tarvitse mennä edes kovin kauas löytääksemme erilaisia ajanlaskun tapoja: alkaahan meillä Suomessakin luterilainen kirkkovuosi ensimmäisenä adventtina eikä tammikuun ensimmäisenä päivänä, Palviainen muistuttaa.

Ajan laskeminen on sopimuskysymys

Nykyisten kalentereiden lisäksi on historian saatossa ollut myös virallisia kalentereita, jotka ovat jo jääneet unholaan. Esimerkiksi Ranskassa oli vallankumouksen jälkeen käytössä kaksitoista vuotta niin sanottu vallankumouskalenteri.

Siinä esimerkiksi kuukaudet ilmaistiin vuodenaikoja kuvaavilla nimillä ja päivilläkin oli muun muassa kukkien ja mineraalien nimiä.

– Ranskan vallankumouskalenterin mukaan voisimme nyt tammikuun ensimmäisenä päivänä toivottaa toisillemme lumisen kuukauden 12. päivää eli saven päivää, Palviainen nauraa.

Napoleon kuitenkin palautti Ranskaan melko pian takaisin nykyisen gregoriaanisen kalenterin. Historiassa yksittäisillä ihmisillä onkin voinut olla kauaskantoisia vaikutuksia siihen, miten ajankulumista lasketaan, ja mistä se aloitetaan.

Esimerkiksi se, että meidän ajanlaskumme alkaa oletetusta Jeesuksen syntymästä, on peräisin munkki Dionysius Exiguuksen laskelmista. Hän sai 500-luvulla tehtäväkseen laatia taulukot pääsiäisen ajankohdasta, ja päätyi tuolloin määrittämään ajanlaskumme alun kohtaan, jossa se vieläkin on.

Seinäkalenteri almanakka vuodelle 2018
Nina Honka / Yle

Suomi on viettänyt myös omaa pääsiäistään

Pääsiäisen ajankohdan määrittäminen on myöhemminkin ollut asia, joka on vaatinut kalenterin viilaamista ja herättänyt myös hämmennystä.

Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 päätettiin, että pääsiäinen on aina kevätpäiväntasauksen jälkeisen täyden kuun jälkeinen sunnuntai. Luonto ei kuitenkaan toiminut aivan samaan tahtiin kalenterin kanssa, ja luonnossa kevätpäiväntasaus alkoi karata yhä varhaisemmaksi. Niinpä paavi Gregorius XIII tarkensi ajanlaskujärjestelmää nykyiseen muotoonsa karkauspäivineen.

Paavin aivoituksia epäilevät maat, kuten Ruotsi, siirtyivät kuitenkin uuteen järjestelmään asteittain ja noudattivat esimerkiksi pääsiäisen ajankohdan määrittelemisessä tähtitiedettä. Tällainen kalenteri oli siis käytössä Suomessakin, vielä senkin jälkeen, kun Suomi siirtyi Venäjän vallan alle ja Ruotsissa oli jo käytössä pelkästään gregoriaaninen kalenteri pääsiäissääntöineen.

Välillä pääsiäinen Suomessa osui yksiin gregoriaanisen kalenterin, välillä juliaanisen kalenterin mukaan. Vuonna 1845 tuli kuitenkin tilanne, jolloin Suomi juhli pääsiäistä ihan omia aikojaan, viikko gregoriaanisen pääsiäisen jälkeen ja neljä viikkoa ennen juliaanista pääsiäistä.

– Tämä herätti jo kansainvälistäkin huomiota. Olihan se erikoista, että tällainen pieni alue viettää ihan omia pääsiäisiään, Palviainen hymähtää.

Oma pääsiäisjuhlan aika olisi toistunut taas vuonna 1869, mutta siinä vaiheessa tsaari otti ohjat käsiinsä ja määräsi, että Suomi siirtyy käyttämään niin gregoriaanista kalenteria kuin sen pääsiäissääntöäkin.

Lue myös:

Näillä bisnesmaailman opeilla saat uudenvuodenlupauksesi pitämään – maratonia ei juosta sillä, että päättää juosta maratonin

2018 tulee, oletko valmis? Katso juhlintaa suorana maailmalta alkaen klo 12.55