Nainen luuli menevänsä leikkaukseen rintasyövän vuoksi – hänet lähetettiinkin kotiin: "Olen elänyt oireiden kanssa nyt vuoden miettien, mitä siellä on"

Kiireellinen leikkaus peruttiin viime hetkellä, koska aikaisemmin tehtyä löydöstä ei enää näkynyt kuvissa. Kokeneen lääkärin mukaan vastaavia tilanteita tulee eteen melko usein.

rintasyöpä
Sara-Marie Laikari
Sara-Marie Laikarin oireet ovat jatkuneet jo lähes 1,5 vuotta.Sara-Marie Laikari

Sara-Marie Laikari ei halua koskea oikeaan rintaansa. Se on kipeä ja Laikari tietää, että siellä on jotain epäilyttävää. Siksi on parempi olla koskettamatta.

– En halua tuntea siellä mitään ja joutua paniikkiin, Laikari kertoo.

Hän on elänyt syöpäpelon kanssa jo lähes puolitoista vuotta. Rinta on oireillut yhtä pitkään, vaikka Laikari yrittääkin olla kiinnittämättä siihen huomiota. Se on kipeä ja arka, ja välillä sitä vihloo. Rinnasta tulee nestettä, kainalon ja rinnan välissä on mustelmia ja harmaansävyistä ihoa.

Rinta on tutkittu edellisen kerran tammikuussa 2017, jolloin siinä todettu muutos tulkittiin hyvänlaatuiseksi. Sen pitäisi olla hyvä uutinen, mutta Laikarille se oli lähinnä järkytys.

Lääkäri sanoi, että voit lähteä kotiin. Olin shokissa.

Sara-Marie Laikari

Samainen, puolen sentin kokoinen pesäkemuutos oli nimittäin aikaisemmin tutkittu perinpohjin ja todettu huolestuttavaksi – se saattaisi olla merkki rintasyövästä. Siksi se piti kiireesti leikata pois. Leikkauspäivänä muutosta ei kuitenkaan yllättäen näkynyt kuvissa – ei, vaikka siitä oli aiemmin otettu näyte.

Laikari on odottanut uusia tutkimuksia nyt vuoden. Uusi tuomiopäivä on 1.2.2018.

– Toivon ja rukoilen, ettei mitään löydy. Haluan jatkaa elämääni.

Pieni papu

Patti oli pieni, noin pavun kokoinen. Se tuntui sormiin kovalta. 36-vuotias Sara-Marie Laikari löysi sen pestessään suihkussa hiuksiaan. Oli loppukesä vuonna 2016.

– Patti pullotti kainalossa ja näkyi selvästi. Kun kokeilin sitä, se oli kova ja siitä tuntui lähtevän jotain ohutta ja kiristävää kohti kainaloa ja käsivartta, Laikari muistelee.

Patti muuttui mustikan väriseksi ja tuli kipeäksi. Laikari hakeutui lääkärin vastaanotolle, jossa pattia epäiltiin ärtyneeksi imusolmukkeeksi.

– Rintani ja kainaloni ultrattiin. Sieltä ei löytynyt mitään muuta kuin pari kystaa, ja tämä muutos tulkittiin märkäpaiseen jätteeksi tai siihen liittyväksi.

Oireilu jatkui. Patin lisäksi kainalon alueelle alkoi ilmestyä mustelmia. Rinnasta tuli nestettä, ja kuukautiset olivat epäsäännölliset. Alkusyksystä Laikarin molempien käsien kaikki nivelet turposivat ja kipeytyivät yhtäkkiä. Hän pääsi reumalääkärille, joka ei kuitenkaan halunnut aloittaa reumalääkitystä ennen kuin rintojen oireet olisi kunnolla tutkittu.

– Hän oli kauhuissaan siitä, minkä värinen kainalon patti oli.

Laikari sai lähetteen mammografiaan ja uudestaan myös rintojen ultraäänitutkimukseen. Mammografiassa ei näkynyt mitään. Ultralääkäri löysi kuitenkin oikeasta rinnasta aivan uuden muutoksen, jota Laikari ei ollut itse huomannut.

– Sitä ei nähnyt paljain silmin. Sen lisäksi rinnoista löytyi useita kystia, vaikka edellisestä ultrasta oli vain kuukausi aikaa. Näin lääkärin ilmeestä, ettei muutos olisi välttämättä hyvänlaatuinen.

Lääkäri päätti ottaa poikkeavannäköisestä muutoksesta ohutneulanäytteen.

– Hän sanoi hoitajalle ja minulle, että jos se on kysta, saamme sen todennäköisesti tyhjennettyä.

Muutos ei tyhjentynyt. Laikari arvasi, mitä se merkitsi. Muutos oli pahanlaatuinen.

– Tuntui, että maailma romahtaa siihen paikkaan. Ajattelin lapsiani ja toivoin, että lääkäri sanoisi ettei tämä vaikuta pahalta. Turhaan.

Nopeasti leikkaukseen

Rinnasta otettiin paksuneulanäyte. Laikari eli seuraavat viikot peläten ja rukoillen, että kyseessä olisi väärä hälytys.

Kolmen viikon kuluttua hän kävi Omakanta-palvelussa katsomassa näytteiden vastaukset ja alkoi tutkia netistä (siirryt toiseen palveluun), mitä ne tarkoittivat. Hänen pelkonsa vahvistuivat: muutos saattoi viitata alkavaan rintasyöpään ja se pitäisi poistaa.

– Kun menin reumalääkärin vastaanotolle, hän kysyi toisen alan spesialistilta neuvoa ja teki heti kiireellisen lähetteen kirurgille. Kiitin sydämestäni reumalääkäriä siitä, että hän laittoi minut ultraan ja muutos löytyi.

Lääkäri oli kauhuissaan siitä, minkä värinen kainalon patti oli.

Sara-Marie Laikari

Joulun alla Laikari sai leikkausajan tammikuun alkuun. Piinallinen odotus alkoi. Laikari päätteli, että epäiltiin rintasyöpää.

– En tavannut ennen leikkausta yhtään lääkäriä tai hoitajaa, joka olisi kertonut minulle, mikä tämä muutos on ja miksi on kiire leikata se pois. Ajattelin, ettei se mitään hyvää voi olla, jos se kerran poistetaan.

Asiasta piti kertoa myös lapsille.

– Se oli todella vaikeaa. He ovat teini-ikäisiä, ja pelko äidin puolesta alkoi varjostaa heidän elämäänsä. Itkimme yhdessä, ja myös minulle tärkeät lasteni ystävät itkivät.

Perhe alkoi valmistautua leikkauksen jälkeiseen aikaan. Kempeleessä asuvan Laikarin sisko tarjoutui hoitamaan häntä leikkauksen jälkeen, koska Laikari kärsi edelleen kovista nivelkivuista eikä olisi pärjännyt leikkauksen jälkeen yksin. Sisko valmisteli Laikarille oman huoneen, jossa tämä voisi asua. Myös äiti lupasi tulla avuksi.

Huonetta ei tarvittukaan

Tuli leikkauspäivän aamu. Laikari suuntasi Oulun ylipistolliseen sairaalaan, jossa hänelle oli määrä tehdä lankamerkkaus ennen leikkausta. Toimenpiteen aikana muutos, joka ei ole sormin tunnettavissa, merkataan metallilangalla. Näin leikkauksessa pystytään poistamaan juuri oikea kohta. Laikari muistaa, että ajat olivat melkein kaksi tuntia myöhässä.

– Sitten nimeni huudettiin ja ultralääkäri alkoi toimeen. Hän pyöritteli ultraa ilman geeliä rintojeni päällä ja yhtäkkiä tuumasi, ettei täällä näy mitään. Kerroin, että hän katsoo väärästä kohtaa ja se muutos on eri paikassa. Hän katsoi papereita ja sanoi, ettei täällä ole mitään enää ja tällainenkin on mahdollista.

Lankamerkkausta eikä leikkausta voitu tehdä. Laikari käveli ulos sairaalasta ja soitti siskolleen, ettei hän tarvitsekaan huonetta.

– Lääkäri sanoi, että voit lähteä kotiin. Olin shokissa. Miten jo tutkittu muutos oli muka hävinnyt, ja miksi ultralääkäri ei katsonut rintojani tarkemmin?

Potilaskertomuksen diagnoosikohdassakin luki, että tuumori – Laikari tulkitsi, että se tarkoitti kasvainta.

Miten näyte voi muuttua?

Laikarin jo kerran tutkitut näytteet tutkittiin uudestaan. Tällä kertaa muutos tulkittiin niin, ettei se ehkä olekaan huolestuttava. Seuraava kontrolli olisi vuoden kuluttua – helmikuussa 2018.

Koko vuoden ajan ajatukset ovat pyörineet sen ympärillä, mitä rinnassa oleva muutos oikein pitää sisällään.

– On ollut raskasta yrittää pysyä vahvana lasten edessä. Olen viettänyt monta vuorokautta sohvan nurkassa, peloissani ja väsyneenä.

Laikari on käynyt mielessään läpi eri vaihtoehdot, jos pahin pelko käy kuitenkin lopulta toteen – olisiko edessä rinnan osapoisto vai poistettaisiinko se kokonaan? Veisivätkö sytostaatit hiukset, pitäisikö hankkia peruukki? Hän on ajatellut menettävänsä suuren osan naiseuttaan – ja välillä toivonut, että molemmat rinnat leikattaisiin pois. Ja sitten on sekin mahdollisuus, että muutos on oikeasti hyvänlaatuinen.

– Tämän kaiken kanssa olen elänyt nyt vuoden ja miettinyt, mitä siellä on. Voinko enää uskoa mihinkään? Miten näyte voi muuttua, kun patologi katsoo sen uudestaan?

Jos muutosta ei leikkaukseen mennessä enää löydy tai se muuttuu hyvänlaatuiseksi, sehän on potilaalle iloinen asia.

Riikka Huovinen

Laikari kertoo, että rinnasta on koko vuoden ajan tullut nestettä, se on kipeä ja kuukautiset ovat epäsäännölliset. Kaikkein kipein kohta on juuri siinä, mistä muutoskin löytyi. Myös kainalossa oleva patti – se ihan ensimmäisenä löytynyt – on yhä paikoillaan väriään vaihdellen. Laikari sanoo, että välillä se tuntuu tulehtuneelta.

– En tähän päivään mennessä tiedä, miksei rintojani ole tässä välissä tutkittu. Olo ei ole turvallinen eikä luottavainen varsinkaan, kun luin, että tuon uuden tulkinnan mukainen muutoskin pitäisi poistaa. Pelkään, että muutos on päässyt kasvamaan ja leviämään.

Näytteen laatu vaikuttaa tulokseen

Turun yliopistollisen keskussairaalan syöpäklinikan erikoislääkäri, dosentti Riikka Huovinen sanoo, että syöpäepäilyksi tulkitun muutoksen katoaminen tai muuttuminen joksikin muuksi on melko yleistä.

– Se on aika tavallista. Alle 50-vuotiaalla naisella rintarauhanen voi muuttua viikossa hormonikierron ja kuukautiskierron mukaan. Rinta voi olla rasvapitoinen tai tiivis. Rintasyöpä on niin yleinen sairaus, että kaikki muutokset tutkitaan herkästi ja otetaan vakavasti, Huovinen kertoo.

Myös ohut- ja paksuneulanäytteet voivat olla tulkinnanvaraisia, ja tulokseen vaikuttaa myös näytteen laatu. Jos näyte on runsas, tuloksen tulkintakin on helpompaa. Jos esimerkiksi paksuneulanäytteessä saalis on muutaman millin kokoinen, se ei välttämättä ole tarpeeksi edustava.

– Jos yksi patologi katsoo näytteen ja jää empimään, hän voi pyytää kollegalta mielipidettä. Siinäkin voi tulla ristiriita niin, että toisen mielestä näytteessä on jotain huolestuttavaa, toisen mielestä ei.

Näytteitä myös voidaan tutkia uudelleen pitkienkin aikojen kuluttua. Huovinen kertoo, että näytteet säilyvät vuosikausia.

Rintasyöpä etenee yleensä hitaasti

Tuumori-termiä käytetään paitsi kasvaimen myös ympäristöstään erottuvan kyhmyn yhteydessä silloin, kun löydöksen luonteesta ei ole varmuutta. Rintamuutosten laatu selviää lopullisesti vasta leikkauksessa. Siksi rintalöydösten arvioinnissa käytetään kolmoisdiagnostiikkaa, jossa otetaan huomioon lääkärin tekemän rinnan tunnustelu sormin, mammografia- ja ultraäänitutkimus ja paksuneulanäyte.

– Jos yksikin näistä viittaa pahanlaatuisuuteen, alue poistetaan puudutuksessa. Isosta kudospalasta saadaan edustava näyte ja samalla poistettua koko muutos. Jos muutosta ei leikkaukseen mennessä enää löydy tai sen laatu muuttuu hyvänlaatuiseksi, sehän on potilaalle iloinen asia. Silloin hänelle laaditaan seurantasuunnitelma.

Vuoden seurantaväli on yleinen. Huovisen mukaan monet naiset kokevat tutkimukset ja niiden tulosten odottamisen ahdistavaksi ajaksi. Hän muistuttaa, että rintasyöpä on yleensä hyvin hitaasti etenevä sairaus.

– Vain joka kymmenes on nopeasti leviävä. Ei kannata kuvata kovin tiheästi, koska muutoksia ei välttämättä ehdi tulla. Onkin todella tärkeää, että potilaan huoli saadaan hälvennettyä, kun seurantaan päädytään.

Yksin

Sara-Marie Laikari kokee jääneensä tilanteeseensa yksin.

– Ei ole oikein, että potilas joutuu itse ottamaan asioista selvää ja elämään jatkuvassa epätietoisuudessa. Kukaan lääkäri tai hoitaja ei ole nähnyt minua tässä välissä eikä sanonut, että muutos olisi hyvänlaatuinen.

Laikari on saanut apua tukiryhmästä, johon kuuluu rintasyöpään sairastuneita ja hoidot läpikäyneitä naisia. Vuosi on ollut raskas myös Laikarin perheelle.

– Tyttäreni on itkeskellyt kotona ja vaikuttanut masentuneelta. Olemme käyneet tapahtumia läpi hänen kouluterveydenhoitajansa luona.