Suksitemppuilija ei tarvitse tunturia eikä laskettelukeskusta – puisto ja oma lapio riittävät

Freeskihin kuuluu, että ennen ja jälkeen mäenlaskun tehdään sitkeä lapiotyö.

Jyväskylä
Freeskilaskija Ali Uura.

Seminaarinmäen kupeessa pienessä metsikössä lumi lentää Juho Kilkin lapiosta ripeästi. Lapiohommat ovat tuttuja freeskilaskijalle, sillä lajiin kuuluu, että oma mäki tehdään itse. Vaikka sitten kaupungin puistoon.

Aloittelijoita usein ihmetyttää työn määrä, joka laskupaikan rakentamiseen vaaditaan.

Lapsi on välillä ollut Juholla kantorepussa, kun hän on raksaillut mäessä.

Olga Kilkki

– Jos samaa paikkaa haluaa käyttää useammankin kerran, niin homman nimi on: ensin työ, sitten huvi, sitten työ. Laskemisen jälkeen mäki on jätettävä hyvään kuntoon.

Jyväskyläläinen Kilkki on harrastanut lajia jo 15 vuotta, nykyisin mukana on myös hänen vaimonsa Olga. Pariskunta viettää laatuaikaa suksilla ja laudalla, kun 1-vuotias lapsi nukkuu vaunuissa päiväunia.

– Vaimo taisi saada mun vanhemmilta ylioppilaslahjaksi lumilaudan. Siitä se sitten lähti, Kilkki virnistää.

Olga myöntää, että välillä mies joutuu häntä hieman houkuttelemaan mäkeen, mutta ainakin tähän asti hän on aina innostunut uudestaan. Lajista saattaa tulla koko perheen yhteinen harrastus, koska lapsi kulkee usein mukana.

– Lapsi on välillä ollut Juholla kantorepussa, kun hän on raksaillut mäessä. Kyllä hän aika monet keinot keksii, että mäkeen pääsee.

Oman laskemisen lisäksi Juho Kilkki valmentaa Jyväskylän Freestyleseurassa.

Freeskilaskijat Juho ja Olga Kilkki.
Matti Myller / Yle

Suojakeli on paras keli rakentaa mäkiä. Märkä lumi tekee mäestä kuitenkin hitaan. Lapioinnin jälkeen Kilkki heitteleekin suolaa, jonka ansiosta suojalumi kovettuu ja mäki luistaa entistä paremmin.

– Suola on pelastava enkeli, kun halutaan lisää vauhtia: yleensä suolaa käytetään teillä sulattamiseen, mutta me siksi, että se jäädyttää meidän mäet.

Mäessä harjaannutan itseäni lumilautailun olympiavoittajaksi ja tuossa takana opiskelen rumpuopettajaksi.

Pinja Viljanen

Kilkkien kanssa samalla laskupaikalla viihtyy lumilautaileva Pinja Viljanen, jolle musiikkikampuksen viereen lapioitu mäki on sijainniltaan ihanteellinen.

– Mäessä harjaannutan itseäni lumilautailun olympiavoittajaksi ja tuossa takana opiskelen rumpuopettajaksi. En voi sanoa, kumpi olisi rakkaampaa, mutta molemmissa tarvitsee asennetta: rohkeutta ja itsensä peliin laittamista.

Viljanen asui lapsena yhdeksän vuotta Belgiassa. Sieltä hänen perheensä teki joka vuosi laskettelureissun Sveitsin tai Ranskan Alpeille. Harrastus on jatkunut opiskelukaupungissa Jyväskylässä.

Laskemisessa häntä viehättää lajin haastavuus ja fyysisyys.

– Tämä on jotenkin kutkuttavaa ja vie mennessään. Aina, kun oppii lisää, innostus vain kasvaa.

Jyväskyläläinen freeskilaskija.
Matti Myller / Yle

Kirjoituskeväänään Viljanen loukkaantui vakavasti leikkimielisessä laskukisassa. Hänen mielestään se oli hyvä opetus.

– Se antoi viisautta. Reitti pitää katsoa läpi ennen kuin ottaa hulluja vauhteja.

Katulaskemiseen kuuluu läheisesti myös kuvaaminen, ja hienoimmat temput päätyvät nettiin katsottaviksi. Kilkin mukaan laji ei vaadi erityisiä varusteita: monot, sukset ja kypärä riittävät.

Vaatetuksella on kuitenkin tyyliarvo. Juho Kilkki on pukeutunut puuvillaiseen huppariin, vaikka se ei ole märässä lumessa ehkä kaikkein järkevin valinta.

– Pääasia on, että laskee tyylikkäästi. Osaltaan siihen liittyy myös olemus.