Moni nuori ei tiedä, mistä on kotoisin – Katarina Leivo tajusi juurensa vasta Helsingissä, eikä ole ainoa

Kotimaakunta merkitsee nuorille vähemmän kuin vanhemmille. Kajaanista kotoisin oleva Katarina Leivo tekee maakuntaidentiteetistä gradua.

maakunnat
Katarina Leivo kävelee Kajaanin kauppakatua.
Kajaanista on muodostunut Helsingissä opiskelevalle Katarina Leivolle paikka rauhallisuudelle ja läheisten tapaamiselle.Niko Mannonen / Yle

Kajaani_Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa. _

Kainuun maakuntalaulu ei esittelyä kaipaa, sillä se on yksi koko Suomen tunnetuimmista. Korpien kuiskinta oli kaukana hiljaisesta kun Oulussa järjestetyissä maakuntalaulu-sitseillä kainuulaiset opiskelijat pääsivät ääneen. Opiskelijoiden joukossa lauloi kajaanilaislähtöinen Katarina Leivo.

– Ainoastaan kainuulaiset osasivat oman maakuntalaulunsa. Sitä sitten veisattiin korkealta ja kovaa, Katariina Leivo kertoo naurahtaen.

Raikuva maakuntalaulu jäi takaraivoon pyörimään, kun Leivo oli lähdössä vaihto-opiskelemaan Saksan pääkaupunkiin Berliiniin.

Vuosi kului, mutta Nälkämaan laulu ja hetki sitseiltä palasivat naisen muistiin opiskelujen jatkuessa Helsingissä.

Omasta kotimaakunnasta ja sen identiteetistä tuli 26-vuotiaan Leivon tutkimuskohteita. Hän lähti Kainuusta, mutta Kainuu ei ole lähtenyt hänestä.

Tutkimus toi oivalluksen

Vaikka Leivon pro gradu -tutkielma on vasta alkutekijöissään, matkalla on jo syntynyt oivalluksia.

– Uudeltamaalta kotoisin olevat nuoret harvemmin esittelevät olevansa kotoisin maakunnastaan, tai edes Helsingistä. He sanovat olevansa kotoisin Kalliosta, tai muusta yksittäisestä kaupunginosasta, Leivo sanoo.

Hän itsekin on huomannut kertovansa kysyttäessä kotipaikakseen Kainuun, eikä maakunnan keskuskaupunkia Kajaania.

Olen huomannut olevani ylpeä siitä, että olen Kainuusta.

Katarina Leivo

Kuntaliitto on tutkinut suomalaisten samaistumista kotimaakuntaansa jo vuodesta 1996 Arttu2-tutkimusohjelman (siirryt toiseen palveluun)(Kuntaliitto.fi) puitteissa. Tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblomin mukaan Leivon havainto ei ole suinkaan hukassa, mutta asiaa ei olla virallisesti tutkittu.

– Ei voi sanoa, että se olisi tieteellisesti todettua, mutta se voi olla hyvinkin mahdollista. Varsinkin Uusimaa, jossa on vahvoja suuria kaupunkeja, ei ole oikein selkeä kokonaisuus, Pekola-Sjöblom toteaa.

Leivo on myös laajentanut tutkimuksensa näkökulmaa.

– Päädyin tällaiseen maakuntakuva-tutkimukseen ja mielikuviin, joita Kainuu herättää. Mistä voimakas maakuntaidentiteetti syntyy ja mitä sen taustalla on.

Kaksi hiihtäjää Vuokatin hiihtoputkessa.
Leivon Pro Gradu-tutkielmassa nousee esiin Kainuun 1990-luvun matkailuhankkeet. Esimerkiksi Vuokatin hiihtoputkesta hän ripauksen kainuulaisuutta.Jarkko Remahl / Yle

Tämän lisäksi tutkimuksessa käsitellään Euroopan unionin taloudellisia vaikutuksia Kainuun matkailuhankkeisiin 1990-luvulla. Nälkämaan markkinoinnissa käytettiin hyödyksi myös maakuntalaulusta löytyviä piirteitä: perinteitä ja sitkeyttä.

– Esimerkiksi Vuokatin hiihtoputkea on markkinoitu nimenomaan myös sellaisena "hei, me täällä Kainuussa ollaan tämän tyyppisiä, tulkaa katsomaan", Leivo kuvailee.

Leivon gradun aihe ratkesi lopulta sattumalta.

– Halusin tutkia nationalismia jossain muodossa. Vuosi sitten menin graduseminaariin, jossa aihetta alettiin pilkkoa pienempiin käsitteisiin, Leivo muistelee.

Nuoret etsivät paikkaansa maailmasta

Maakuntaidentiteetti on riippuvainen iästä.

Nuoret eivät näe kotimaakuntaansa yhtä merkityksellisenä kuin vanhempi sukupolvi. Kuntaliiton mukaan alle 30-vuotiaat samaistuvat synnyinpaikkaansa vähiten.

– Ikäihmiset, vähintään 70-vuotiaat, samaistuvat taas eniten, Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom selventää.

Tutkimusmateriaali kertookin, että nuoret löytävät oman paikkansa hieman suuremmista kartoista.

– Varsinkin nyt internet-aikakautena etenkin nuorten maailmankuva on kasvanut valtavasti, Pekola-Sjöblom toteaa.

Tulen tänne rauhoittumaan ja tapaamaan perhettä sekä kavereita.

Katarina Leivo

Kuntaliiton vuonna 2017 julkaistun tuoreimman Arttu2-tutkimuksen perusteella Suomen kansalaiset mieltävät itsensä pääosin suomalaisiksi, jota seuraavat oma kotikunta ja sitten Pohjoismaat.

Matka Kajaanista Helsinkiin on tuonut Katarina Leivon identiteettiin uusia ulottuvuuksia. Oman mausteensa on tuonut tutkimusprosessi.

– Olen huomannut olevani ylpeä siitä, että olen Kainuusta. Kyllä se merkkaa minulle yllättävänkin paljon, Leivo toteaa.

Kattaus kotimaata jo nuorena

Kajaanissa syntynyt Leivo lähti jo nuorena syntymäpaikastaan etelään, satamakaupunki Kotkaan. Paluu juurille tapahtui kuitenkin vielä lapsuusvuosien aikana.

– Kun olin kymmenen vanhempani muuttivat takaisin Kajaaniin töiden perässä, Leivo muistelee.

Lapsuutensa ja nuoruutensa Leivo vietti Kainuussa.

– Yksi tärkeimmistä paikoista oli keskustassa sijaitseva ravintola Hospada Koruna. Siellä tuli vietettyä kavereiden kanssa paljon aikaa, Leivo naurahtaa.

– Toinen on kirjasto, jossa käyn nytkin hakemassa materiaalia opintoja varten.

Katarina Leivo Kajaanin kaupunginkirjastossa.
Kaupunginkirjasto on yksi Leivon tärkeimmistä paikoista kotikaupungissaan.Niko Mannonen / Yle

Helsingissä asuvalle Leivolle Kajaaniin palaaminen on joka kerta hauska kokemus. Suurten kaupunkien keskeltä paluu rauhalliseen Kajaaniin tuo elämään oman tarpeellisen henkisen välipalan.

– Tulen tänne rauhoittumaan ja tapaamaan perhettä sekä kavereita, Leivo toteaa.

Eräässä asiassa Kajaani ja Kainuu voittavat Berliinin kaltaiset jätitkin.

– Näin jälkikäteen voi myöntää, että kun haluan rauhoittua, tulen tänne. Se ei hektisessä ympäristössä ole edes mahdollista. Tätä on alkanut arvostamaan ihan eri tavalla, Leivo toteaa.

Kainuulaisuus on omalaatuinen ilmiö. Leivolle se avautuu kahdessa eri ulottuvuudessa.

– Mielestäni se näyttää ainakin sellaiselta hitaasti lämpenevältä, mutta sitten kun oikea ihminen sattuu kohdalle niin sitten oikein pulppuillaan ja avaudutaan, Katarina Leivo kuvailee.