"Auringonnousun tyttölapsi" kirjoittaa uusiksi Pohjois-Amerikan asutushistoriaa

Varhaiseen intiaanikansaan kuulunut lapsi eli vain viikkoja, mutta hänellä oli tutkijoille iso yllätys.

arkeologia
Piirroskuva leiristä, jossa on kotamaisia asuinrakennuksia.
Tällainen on taiteilijan ja tutkijan yhteisnäkemys kylästä, jollaiseen Auringonnousun tyttölapsi syntyi. Eric Carlson & Ben Potter / UAF

Vauvana kuolleen tytön DNA-tutkimus kumoaa vakiintuneet käsitykset siitä, miten Pohjois-Amerikka alkujaan asutettiin, sanovat tutkijat. Kansainvälinen tutkimus perustuu 11 500 vuotta sitten eläneen lapsen geeniperimään.

Kuusiviikkoisena menehtynyt tyttö löytyi Alaskasta Upward Sun -joen arkeologisilla kaivauksilla neljä vuotta sitten. Paikalliset intiaanit antoivat hänelle nimen Xach’itee’aanenh T’eede Gaay, Auringonnousun tyttölapsi.

Samasta haudasta löytyi toinenkin pieni vainaja, todennäköisesti Auringonnousun tyttölapsen serkku. Tutkijat arvelevat hänen syntyneen kuolleena. Haudassa oli myös hauta-aarteita, muun muassa kivikirves, jonka koristeltu varsi oli tehty peuransarvesta.

Aivan tuntematonta kansaa

Tutkijat olettivat, että Auringonnousun tyttölapsen kallosta saatu DNA-näyte olisi samanlainen kuin muilla pohjoisimman Amerikan intiaaneilla. Heidän yllätyksekseen tyttö kuuluikin kansaan, josta ei ollut ennen tiedetty mitään.

Samalla serkukset ovat ensimmäinen suora todiste Pohjois-Amerikan asuttamisen varhaisimmasta vaiheesta, kertoo Upward Sunin kaivausten pitkäaikainen johtaja, Alaskan yliopiston (siirryt toiseen palveluun) antropologian professori Ben Potter.

Tutkijat ovat nimenneet tyttöjen kansan "muinaisiksi beringiläisiksi" sen maakannaksen mukaan, joka yhdisti nykyisen Venäjän koilliskulman Pohjois-Amerikkaan.

Muinaiset beringiläiset osoittivat suurta sopeutumiskykyä.

Professori Ben Potter

Muinaisten beringiläisten esivanhemmat kuuluivat väestöön, jonka tutkijat laskevat eriytyneen muista itäaasialaisista 36 000 vuotta sitten. Osa tuosta populaatiosta vaelsi kannasta pitkin Beringinsalmen yli 25 000 vuotta sitten, ja muuttoaaltoja oli vain yksi, tutkijat päättelevät.

He arvelevat, että ilmastossa tapahtuneet rajut muutokset eristivät tulokkaat uudelle mantereelle. Jääkauden lopussa meri sitten nielaisi kannaksen.

Aiempien teorioiden mukaan muuttoaaltoja oli useita ja muuttajia tuli jopa jo 40 000 vuotta sitten. Auringonnousun tyttölapsen kallosta saatu DNA osoittaa, että jos aiempia amerikkalaisia olikin, he eivät olleet nykyintiaanien esivanhempia, sanoo toinen tutkimuksen johtajista, Cambridgen (siirryt toiseen palveluun) ja Kööpenhaminan yliopistojen (siirryt toiseen palveluun) professori Eske Willeslev.

Arkeologeja kaivamassa hiekkaista maata.
Pienten serkusten jäänteet löytyivät Upward Sun -joen varrelta. Ben Potter / UAF

Lisävaloa nykyalaskalaisten geeneistä?

Muinaiset beringiläiset jäivät Alaskaan, kun muut jatkoivat matkaa kohti etelää ja asuttivat lopulta niin Pohjois- kuin Etelä-Amerikan. Sitä ennen he olivat hajautuneet kahdeksi ryhmäksi, luultavasti jäätikköjen erottamina.

Auringonlaskun tyttölapsen kansa eli Alaskassa vielä tuhansia vuosia. Tutkijat arvelevat sen sulautuneen etelästä tulleisiin paluumuuttajiin ehkä kuutisen tuhatta vuotta sitten.

Tuosta Alaskassa yhä elävästä kansasta ei juuri ole tehty geenitutkimuksia, joten siltä osin teoria on vielä todistamatta.

Ruokalistalla biisonia, lohta ja maaoravaa

Potterin, Willeslevin ja heidän kollegojensa tuore tutkimus on julkaistu Nature (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä. Potter kertoo omalla verkkosivullaan (siirryt toiseen palveluun) lisää muinaisten beringiläisten elämästä.

He metsästivät biisoneita, hirviä ja muuta suurriistaa järjestäytyneinä jahtiseurueina. Metsästäjät myös käsittelivät lihan sitä varten perustetuissa leireissä, ennen kuin toivat sen pääleiriin.

Eniten on kuitenkin jäänyt merkkejä pienestä riistasta, etenkin jäniksistä ja maaoravista. Ruokalistalla oli myös kalaa. Upward Sunin leiristä löytyneet lohiaterian tähteet ovat Amerikkojen vanhimmat.

Potterin mukaan muinaiset beringiläiset osoittivat suurta sopeutumiskykyä aikana, jolloin ilmastossa ja kasvillisuudessa tapahtui monia muutoksia.