Rapakuntoinen ketjupolttaja juoksi pahaa oloa pakoon – nyt taittuu jo maraton vuoden jokaisena päivänä

Iina Puskalan olo oli pohjalukemissa 35-vuotiaana. Tupakkaa kului kaksi maksiaskillista päivässä, eikä rakkausrintamalla sujunut hyvin. Karvialaisnainen lähti purkamaan pahaa oloaan lenkille ja hurahti kuin huomaamatta juoksemiseen.

juoksu
Iina Puskala juoksumatolla
Tapio Termonen / Yle

Vielä vuosikymmenen alussa Iina Puskalalla oli kerta kaikkiaan paha olo. Kariutunut avioliitto ja muut elämän mullistukset olivat kertyneet rintaa puristavaksi henkiseksi möykyksi, josta oli päästävä eroon.

Käännekohta tapahtui vuoden 2012 kieppeillä. Silloin Puskala avasi kuntosalin oven ensimmäistä kertaa. Hän ajatteli pahan olon poistuvan hien mukana. Tupakan tukkimat keuhkotkin piti saada auki, joten karvialaisnainen päätti aloittaa juoksemisen.

– Alun perin se oli varmaan sellaista, että juoksin pahaa oloa pakoon. Kun tuli avioero ja monta muuta asiaa siihen hötäkkään, tuntui juokseminen helpolta keinolta käsitellä niitä. Matkan varrella opin sitten pitämään juoksemisesta.

Jo seuraavana vuonna Puskala juoksi ensimmäisen maratoninsa. Sitä seuraavaan vuoteen mahtui jo 14 tai 15 maratonia. Sen jälkeen määrä on kasvanut tasaisesti. Nyt tavoitteena on juosta maraton vuoden jokaisena päivänä.

Lenkkiseura kelpaisi

Tavoite on jo hyvässä vauhdissa. Marraskuun ensimmäisenä päivänä Iina Puskala suuntasi lenkkipolulle eikä ole luovuttanut, vaikka lenkkarit ovat kastuneet litimäriksi loskassa jo moneen kertaan. 365 maratonista on nyt selätetty jo lähes 70.

Sen verran Puskala on antanut armoa itselleen, että osa kilometreistä on taittunut olohuoneen juoksumatolla.

Vielä olohuoneen seinän tuijottaminen ei ole päässyt puuduttamaan juoksijaa. Ei virikkeitä ulkolenkilläkään kovin kummoisesti olisi tarjolla, sillä matka taittuu useimmiten kodin pihapiiriä kiertävällä kahden kilometrin lenkillä. Sinne Puskala kaipaisi lenkkiseuraa useamminkin.

Iina Puskala juoksulenkillä
Tapio Termonen / Yle

Hän lupaa vetäistä lenkkitossut jalkaansa aina, kun saa seurakseen vähintään kaksi juoksijaa. Silloin maratonista tulee tilastokelpoinen. Mukaan voi ilmoittautua Puskalan kotisivuilla (siirryt toiseen palveluun).

Aina seuraa ei ole löytynyt, mutta Puskala on juossut silti.

Joskus aikatauluttaminen on kuitenkin osoittautunut hieman haasteelliseksi, sillä satunnaisia keikkahommia tekevän hoitoalan työntekijän on mukautettava juoksunsa työrytmiin. Esimerkiksi jouluna hän juoksi maratonmatkansa jo varhain aamulla ennen töihin lähtöä.

– Säännöllisen työn kanssa tämän haasteen suorittaminen voisi olla vaikeaa, mutta onneksi minulla on oma yritys ja pystyn aikatauluttamaan tekemiseni, hän toteaa.

Levolle ei aikaa

Sukulaisten on turha odottaa Iina Puskalaa kylään tänä vuonna, ainakaan niin, että hän ehtisi istahtaa. Runsaan 42 kilometrin juokseminen haukkaa hänen päivästään noin viisi tuntia. Ennätys on hieman yli neljä, mutta päivittäin sellaista rykäisyä ei voi tehdä, jos haluaa paikkojen pysyvän kunnossa.

Koska minulla ei ole lepopäiviä, on kävely lepoa.

Iina Puskala

Puskala käyttääkin vähintään yhtenä päivänä viikossa urakkaansa runsaasti aikaa. Silloin maraton taittuu kävellen.

– Koska minulla ei ole lepopäiviä, on kävely lepoa, hän toteaa.

Lääkäri tutki Puskalan tarkkaan ennen hänen vuoden mittaista rutistustaan. Hänen mukaansa esteitä urakan suorittamiseen ei ollut, vaikka määrä tuntuikin kovalta. Ainakin toistaiseksi paikat ovat pysyneet ehjinä, eikä Puskala jaksa murehtia tulevasta. Hän etenee päivä kerrallaan.

Urakka hipoo ennätyksiä

Kilometrin matkan juoksemiseen kuluu Iina Puskalalta keskimäärin seitsemän ja puoli minuuttia. Siinä vauhdissa hän pystyy vielä keskustelemaan sujuvasti. Syke on nyt hölkkävauhdilla tehdyn haastattelun aikana 122. Haasteen alkuvaiheessa sykelukema huiteli 150 kieppeillä, joten kunto on kohentunut parissa kuukaudessa huomattavasti.

Niin, mikä haaste? Käytännössä Iina Puskala haastaa vain itsensä. Hän ei tavoittele vuoden maratonputkellaan ennätyksiä, vaikka hyvin lähellä niiden saavuttaminen olisikin.

Seitsemän vuotta sitten belgialaismies pääsi Guinnessin ennätystenkirjaan yhtä monella maratonilla. Pari vuotta myöhemmin tanskalaisnainen juoksi maratonin vuoden jokaisena päivänä ja viimeisenä kaksi. (siirryt toiseen palveluun) Muita yrittäjiä ei viime aikoina ole ainakaan kovin näkyvästi julkisuudessa esitelty.

Uudet tavoitteet asetettu

Ilman perheen tukea kariutuisi tällainen haaste todennäköisesti jo alkumetreillä. Lapsiperheen arki rullaa äidin juostessa, kun mies huolehtii sillä aikaa kodin askareista. Mies pitää huolen myös siitä, että juoksijapuolison lihakset pysyvät hyvin hierottuina.

– Perhe auttaa todella paljon. Vaikka juokseminen antaa voimavaroja arkeen, on se myös väsyttävää, varsinkin, jos arjen kiireet kasaantuvat eikä uni tule, Iina Puskala toteaa.

Ainakaan vielä haaste ei ole tuntunut henkisesti raskaalta. Nyt mielessä on jo maratonin juokseminen alle neljään tuntiin, oman ennätyksen parantaminen 24 tunnin juoksussa ja triathlonin täysmatka.

Taidan olla aika spontaania sorttia.

Iina Puskala

Ja kun tämä nainen saa jotain päähänsä, hän todennäköisesti toteuttaa sen vauhdilla.

– Avioliittokin aloitettiin miehen kanssa tosi nopeasti, joten taidan olla aika spontaania sorttia, Puskala naurahtaa.