Kamppailu sydämistä

Venäjän vaikuttamista avaavan juttusarjan viimeinen osa kertoo, kuinka Serbian nationalistiset liikkeet toivottavat Venäjän vaikutuksen tervetulleeksi – uusi sukupolvi kaikista innokkaimmin.

Venäjä
Piirroskuva
Stina Tuominen / Yle

BelgradPaikalliset kutsuvat Serbian pääkaupunkia Belgradia feeniksin kaupungiksi, sillä se on tuhottu ja rakennettu uudestaan kymmeniä kertoja.

Jotkut tosin irvailevat, että kyseessä on feeniks hengityskoneessa: muhkurainen asfaltti rakoilee, seinät ovat täynnä graffiteja ja ydinkeskustastakin löytyy autioituneita rakennuksia. Juuri sellaista rosoista tunnelmaa, jota länsieurooppalaiset reppureissaajat lomalla arvostavat, vilkkaan kaupunkielämän lisäksi.

Täällä Balkanilla tiedetään paljon siitä Venäjän vaikutuksesta, josta Euroopassa nyt niin paljon puhutaan.

Suomessa kuohahti viimeksi lokakuussa, kun asiantuntijaverkosto listasi tapoja (siirryt toiseen palveluun), joilla Venäjä saattaa yrittää vaikuttaa presidentinvaaleihin.

Listalta löytyy esimerkkejä mahdollisista vaikutuskeinoista, jollaisia on nähty muissa maissa. Sellaisia kuten Ranskan vaalien yhteydessä nähty tietomurto, Yhdysvaltojen vaaleihin kytkeytynyt sosiaalisen median operaatio sekä “ääritapauksessa salamurha tai terrori-isku”, joka viittaa Balkanille.

Pian presidentti Sauli Niinistö nimitti asiantuntijoita trolleiksi (siirryt toiseen palveluun), ja ei aikaakaan kun keskusteltiin siitä, saako aiheesta keskustella (siirryt toiseen palveluun).

Belgradissa Venäjän ja Serbian erityissuhde näkyy katukuvassa.

Kaupungin keskustassa seisoo Venäjän kolme vuotta sitten lahjoittama tsaari Nikolai Toisen patsas (siirryt toiseen palveluun), kävelykadulla myydään Krim-aiheisia t-paitoja ja Uuden Belgradin betonilähiöitä koristaa Putin-aiheinen muraali.

Täällä Venäjä on ikuinen ystävä, hengenheimolainen ja Serbian suvereniteetin puolustaja.

Niin myös tässä pöydässä. Neljä parikymppistä valtiotieteen opiskelijaa on tullut tapaamaan meitä yhteen keskustan kahviloista.

– Jos minun pitäisi valita Venäjän ja EU:n välillä, valitsisin ennemmin Venäjän, 22-vuotias Radisha Ćeriman sanoo.

Kun nuoret serbit puhuvat Venäjästä puhe alkaa Nikolai Toisesta, Venäjän viimeisestä tsaarista, joka syöstiin vallasta maaliskuussa 1917. Tsaari oli ollut serbien tukija ensimmäisessä maailmansodassa.

– Meidän pitäisi olla kiitollisia hänelle. Hän menetti asemansa ensimmäisen maailmansodan takia, Ćeriman selittää, ja ympärillä istuvat ystävät nyökyttelevät.

– On puhuttu siitä, että jos ei olisi ollut Serbiaa, Venäjä tuskin olisi sekaantunut koko ensimmäiseen maailmansotaan, Jelena Mladenović täydentää Ćerimanin ajatuksen loppuun. Muut nyökyttelevät jälleen.

Nuorisoa kahvilassa.
Radisha Ćeriman (vas.), Jelena Mladenović, Ranko Radović (oik.), ja Jovan Berić toivovat, että korruptio Serbiassa vähänisi.Marko Drobnjakovic / Yle

Jos minun pitäisi valita Venäjän ja EU:n välillä, valitsisin Venäjän.

Radisha Ćeriman

Jovan Berić ja Ranko Radović muistuttavat, että Venäjää ja Serbiaa yhdistää myös yhteinen ortodoksinen usko. Venäjän patriarkkakin on käynyt virallisella vierailulla ja todennut Serbian tuntuvan venäläiselle kotoisalta.

Tärkein kysymys on kuitenkin Kosovo. Venäjä ei ole tunnustanut Serbiasta sodan jälkeen irtautuneen maan itsenäisyyttä, kuten ei Serbiakaan. Nämä nuoret olivat alakouluikäisiä Kosovon itsenäistyessä.

Jovanin mielestä Serbia kuuluu serbialaisille – ja sillä hän tarkoittaa nimenomaan Kosovoa.

Nuorten listaamat palikat – uskonto, historia ja Kosovo – ovat juuri ne, joita Venäjä korostaa puhuessaan Serbiasta. Viesti on uponnut hedelmälliseen maaperään.

*Serbialainen Eurooppa-suhteiden instituutti *sekä Belgradissa toimiva Serbian Nato-jäsenyyttä ajava Euro-Atlanttinen keskus ovat tutkineet viime vuosina tiuhaan serbialaisten milleniaalien mielipiteitä EU:sta, Natosta ja Venäjästä.

Nuorten mielipiteet kiinnostavat, sillä 1980-luvun lopulla tai myöhemmin syntyneet ovat kasvaneet Serbiassa, joka on pyrkinyt määrätietoisesti EU:hun.

Nuorten kasvaessa eurooppalaisten yliopistojen ovet ovat avautuneet serbialaisille. EU on ensin purkanut maata vastaan asetetut pakotteet, ja sitten hyväksynyt Serbian viralliseksi ehdokasmaaksi.

Nuorten muistikuvat vaikkapa Naton pommituksista ovat nekin heiveröisiä.

Esimerkiksi Ćeriman kertoo muistavansa ehkä sireenin äänen, ei sen enempää, vaikka Nato pudotti kotikaupunki Čačakiin useita pommeja toukokuussa 1999. Mutta hän oli silloin vasta neljävuotias.

Silti nuorten suhtautuminen EU:hun ja Natoon poikkeaa vanhemmista sukupolvista yllättävällä tavalla.

Eurooppa-suhteiden instituutin kyselyssä 18–29-vuotiaiden ryhmä erottuu vanhemmista ikäluokista esimerkiksi siinä, että vain 47 prosenttia nuorista aikuisista sanoo kannattavansa EU-jäsenyyttä. Yli 60-vuotiailla sama luku on lähes 66 prosenttia.

Putin ja Trum muraali talon päädyssä.
"Kosovo on Serbiaa" lukee belgradilaisen kerrostalon seinään maalatussa muraalissa.Marko Drobnjakovic / Yle

Valtaosa kaikista serbialaisista vastustaa Natoon liittymistä, mutta alle 30-vuotiaat kaikista voimakkaimmin. Lähes puolet heistä uskoo, että liittyminen Natoon on yksi EU:hun liittymisen ehdoista.

Kahvilassa istuvien nuorten mielestä viimeistään Britannian EU-ero brexit todistaa EU:n olevan uppoava laiva, johon ei kannata hypätä.

Eikä Venäjän-mielisyys ole totta vain Ćerimanin ja tämän opiskelutoverien puheissa. EU:hun ja Yhdysvaltoihin verrattuna Venäjän suosio huitelee Serbiassa omissa korkeuksissaan, kertoo Ipsos-keskuksen kuukausittainen kysely.

Sen mukaan Venäjän suosio on ollut erityisen jyrkässä nousussa kahden viime vuoden aikana, samaan aikaan kun lännen ja Venäjän välit ovat kiristyneet.

Vain 47 prosenttia serbialaisista nuorista aikuisista kannattaa EU-jäsenyyttä.

*Euro-Atlanttinen keskus listaa *selvityksissään lukuisia EU-vastaisia järjestöjä ja puolueita, jotka vaikuttavat nuorten asenteisiin.

Yksi puolueista on Dveri. Ćeriman ja Radović kuuluvat nationalistisen puolueen nuorisojärjestöön.

Puolue on ponnistanut järjestötoiminnasta politiikkaan, ja se nousi ensi kertaa parlamenttiin vuonna 2016.

Dveri on yksi monista kohtalaisen tuoreista puolueista, jotka vastustavat kiivaasti EU:ta ja kannattavat läheisiä suhteita Venäjän kanssa.

Puolueohjelman rungon muodostavat tämän lisäksi perinteisen perhekäsityksen puolustaminen, taloudellinen protektionismi ja serbialaisen kulttuurin ja identiteetin tukeminen. Sisarpuolueita Euroopassa ovat sellaiset tiukan kansallismieliset puolueet kuten saksalainen Afd ja Italian Pohjoisen liitto, joista kumpaankin Dveri pitää yhteyttä.

Dverin viestintäjohtaja Jugoslav Kiprijanović tapaa meidät Belgradin keskustan laitamilla sijaitsevan puoluetoimiston neuvotteluhuoneessa.

Puoluetta johtaa Boško Obradović, jonka oli tarkoitus antaa haastattelu. Se ei kuitenkaan onnistu, ilmeisesti parlamentissa syntyneen härdellin vuoksi. Obradović on heittänyt toisen puolueen edustajaa tietokoneen hiirellä komiteaistunnon aikana (siirryt toiseen palveluun).

Mutta Kiprijanovićilla on täydet valtuudet puhua, ja sen hän myös tekee.

– Meidän toimintamme on täysin avointa, Kiprijanović sanoo kun häneltä tiedustelee puolueen suhteista Venäjään. Juuri ne tekevät nousevasta puolueesta niin kiinnostavan.

Kiprijanović kertoo, että Dverillä on tiiviit yhteydet esimerkiksi venäläiseen Leonid Reshetnikoviin, joka johti pitkään Kremlin ajatushautomoa Risiä. Neuvostoliiton aikaan hän toimi tiedustelupalvelu KGB:n agenttina Serbiassa.

– Meillä on hyvää yhteistyötä, Kiprijanović sanoo. – Kerromme heille mitä he haluavat, ja he kertovat meille mitä me haluamme. Vaihdamme tietoja ulkopolitiikasta. Se on strategista yhteistyötä.

– Olemme Venäjän agentteja, Kiprijanović kuiskaa ja nauraa päälle.

Hänen mukaansa puolue ei saa Venäjältä rahoitusta, eivätkä kaikki kannattajat äänestä puoluetta vain Venäjä-kannan takia. Mutta mitä enemmän ihmiset kannattavat venäläisiä arvoja, sitä paremmat mahdollisuudet puolueella on kasvaa.

Dveri on tukenut Venäjää Serbian parlamentissa konkreettisesti esimerkiksi Venäjän perustamaa humanitääristä keskusta koskevassa kiistassa ja Krimin asemaa koskevissa keskusteluissa.

Lisäksi Dverin johto on vieraillut Krimillä niemimaan valtauksen jälkeen, vaikka Serbia ei tunnusta niemimaata Venäjälle kuuluvaksi.

Katunäkymä
Belgradissa parlamenttitalon edessä oleva banneri parjaa sotilasliitto Natoa ja muistaa Kosovon konfliktissa kuolleita.Marko Drobnjakovic / Yle

Vaihdamme tietoja ulkopolitiikasta. Se on strategista yhteistyötä.

Dveri-puolueen viestintäjohtaja Jugoslav Kiprijanović

Belgradissa toimivan Nuorten ihmisoikeusjärjestön 27-vuotias johtaja Anita Mitić sanoo, että puolueiden ohella myös muut kansallismieliset järjestöt ovat voimistuneet selvästi vuoden aikana.

– Nationalismi on läsnä nyt kaikessa, Mitić sanoo.

– Näemme paljon oikeistolaisjärjestöjä ja huligaaniryhmiä, jotka osoittavat mieltään ihmisoikeusjärjestöjä vastaan. Tämä on alkanut pari vuotta sitten, mutta tänä vuonna niiden ryhmien itsevarmuus on ollut erittäin näkyvää.

Hän kertoo, että esimerkiksi Kosovon kulttuuria tukeneeseen tapahtumaan saapui satoja huligaaneja häiritsemään illan kulkua. Myös järjestön toimipisteeseen hyökättiin helmikuussa. Silloin asialla oli Itä-Ukrainassa separatistien puolella vapaaehtoisina taistelleita serbialaisia.

Kansallismielisten järjestöjen taloudellisia kytköksiä on mahdotonta seurata, sillä rahoitus ei ole läpinäkyvää. Mitićin mukaan järjestöjen toiminnasta kuitenkin näkee niillä olevan käytössään paljon rahaa.

Mitić itse kuuluu länsimielisiin serbinuoriin, ja ajattelee lähes kaikesta päinvastoin kuin nelikkomme kahvilassa.

Näiden ääripäiden välillä serbialaiset poliitikot tasapainoilevat aina vaalien alla, vähän niin kuin Suomessa.

Nationalismi on läsnä nyt kaikessa.

Anita Mitić

*Serbiassa yhteistyö Venäjän kanssa *ei ole mikään tabu. Serbiaa hallitseva presidentti Aleksandar Vučić on tehnyt lännen ja idän välillä keikkumisesta suoranaista taidetta.

Vučićin hallinto on asettanut tavoitteekseen liittymisen EU:hun. Kesäkuussa hän nimesi maan pääministeriksi Ana Brnabićin, josta tuli ensimmäinen korkeaan poliittiseen virkaan Balkanilla koskaan nimetty julkisesti homoseksuaali poliitikko. Nimitys tulkittiin Venäjällä länsimaille suunnatuksi eleeksi.

Samalla Vučić, Slobodan Miloševićin hallinnon entinen viestintäministeri, pitää yllä tiiviitä suhteita Moskovaan. Yksi presidentinvaalikampanjan tärkeimmistä tapauksista oli silloin pääministerinä toimineen Vučićin ja Venäjän Vladimir Putinin tapaaminen Moskovassa.

Serbia on järjestänyt sotaharjoituksia sekä Venäjän että Yhdysvaltojen kanssa. Lokakuussa Venäjä antoi Serbialle hävittäjiä, ja marraskuussa Serbia harjoitteli sotimista jälleen Yhdysvaltojen kanssa.

Pukumiehiä ja hävittäjiä lentokentällä.
Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu ja Serbian presidentti Aleksandar Vučić tapasivat lokakuussa juhlaseremoniassa, kun Venäjä luovutti Serbialle hävittäjiä.Marko Drobnjakovic / Yle

Serbian presidentti Aleksandar Vučić ylläpitää tiiviitä suhteita Moskovaan.

Tällä hetkellä Serbialla on erityislaatuinen asema kaupankäynnissä: maa voi myydä tuotteitaan ilman tullimaksuja hyvin vapaasti sekä Venäjälle että EU:hun. Kaksi Serbian suurinta kauppakumppania löytyvät EU:sta. Toisaalta maa on riippuvainen venäläisestä kaasusta.

Euroopan unionia on kritisoitu siitä, että esimerkiksi Ukraina asetettiin vuosikymmenen alussa liian vaikean valinnan eteen: Venäjä tai EU. Unionion toimia pidetään osasyynä Maidanin tilanteen kärjistymiseen vuonna 2013.

Serbialle sama valinta olisi yhtä vaikea.

Pintapuolisesti tasapainoilu on toiminut. Mutta kun pääministeri Ana Brnabić sanoi Bloombergin haastattelussa, että Serbia valitsisi kysyttäessä ennemmin EU:n kuin Venäjän, Venäjän suurlähettiläs halusi tavata pääministerin.

Myöhemmin Venäjän ulkoministeriö kertoi (siirryt toiseen palveluun) pääministeri Brnabićin sanoneen suurlähettiläälle, ettei tämä koskaan ollut sanonut mitään sellaista.

Sille, miksi Serbian uskollisuus on Venäjälle juuri nyt niin tärkeä, on yksi selkeä syy: Krimin niemimaan valtaus.

Venäjä on vedonnut Kosovon tilanteeseen yrittäessään luoda vaikutelmaa Krimin niemimaan valtauksen lainmukaisuudesta.

Todellisuudessa tapaukset ovat hyvin erilaiset.

Maaliskuussa 2014 Krimillä ei käyty sotaa, eikä etnisiin venäläisiin kohdistunut todistettavaa uhkaa. Mutta kuten Krimin valtaukseen liittyvä ylpeys Venäjällä, on Kosovoon liittyvä katkeruus Serbiassa kansallismielisyyden ytimessä. Kuten 23-vuotias valtiotieteen opiskelija Ranko Radović sen ilmaisee: Serbia serbialaisille.

Sama kysymys on tärkeä EU:lle, joka ei varmasti haluaisi riveihinsä yhtä uutta pakotekapinoitsijaa. Eikä varsinkaan maata, jonka kanssa lähihistorian tapahtumista ei päästä yhteisymmärrykseen.

Valeuutisia Balkanilla vastustavanResonant Voices Initiativen mukaan (siirryt toiseen palveluun) noin neljännes Serbian valtamedioissa julkaistuista uutisjutuista "radikaalia sisältöä", kuten valheisiin pohjautuvaa pelon ja vihan levittämistä.

Esimerkiksi toukokuussa 2016 Serbian tiedotusvälineissä levitettiin väitettä, jonka mukaan länsi aikoi provosoida väkivaltaisuuksia Balkanilla. Uutista levittäneen informer.rs:n mukaan tiedot olivat peräisin Venäjän tiedustelupalvelulta.

Belgradin kaduilla esimerkiksi serbijoukkojen 1990-luvulla tekemät sotarikokset kiistetään lähes säännönmukaisesti. Monet uskovat Srebrenican kansanmurhan olevan länsimaiden sepitettä.

Tätä retoriikkaa tukee myös Serbian Venäjä-mielinen eliitti. Yksi esimerkki on asianajaja Goran Petronijević, kovan linjan putinisti.

Mies ja valokuvat
Asianajaja Goran Petronijević toimi kansanmurhasta tuomitun Radovan Karadžićin puolustusasianajajana. Miehellä on toimisto myös Moskovassa.Marko Drobnjakovic / Yle

Miehen Belgradin toimistolla putinismi näkyy ihan konkreettisesti: seinillä roikkuu kaksi Putinia esittävää taulua sekä Putin-aiheinen kalenteri. Aulasta löytyy kuva myös tsaari Nikolai Toisesta. Petronijevićin mukaan Putin on tsaarin reinkarnaatio.

Hiljattain Petronijević myös edesauttoi pienen serbialaisen kylän nimeämistä uudelleen "Putinovoksi". Tietenkin presidentin mukaan.

Petronijevićilla on toimisto myös Moskovassa ja hän toimii venäläispankki Sberbankin asianajajana Serbiassa.

Venäjän varapääministeri Dmitri Rogozin on Petronijevićin vanha tuttu. Miehet tutustuivat aikanaan Jugoslavian sotia käsitelleiden oikeudenkäyntien yhteydessä, kun Petronijević toimi kansanmurhasta tuomitun Radovan Karadžićin puolustusasianajajana.

Petronijević on jälleen mukana kiistanalaisessa oikeudenkäynnissä. Hän on Montenegron epäillystä vallankaappausyrityksestä syytetyn serbialaisen puolustusasianajaja.

Vuonna 2016 paljastetun juonen epäillään olleen Venäjän yritys estää Montenegron liittyminen sotilasliitto Natoon.

Montenegron epäilty vallankaappausyritys on luultavimmin sama "poliittinen salamurha", johon suomalaiset asiantuntijat viittasivat lokakuussa.

Antaisin haluni liittyä Natoon pois, jos Serbiasta voisi tulla Suomi tai Ruotsi.

Euro-Atlanttisen keskuksen johtaja Jelena Milić

Toistaistaiseksi Serbian suunnan määrittää juuri eliitti. Tulevaisuus – se, mitä Serbia ajattelee vaikkapa Krimin niemimaasta – riippuu tietysti nuorista.

Anita Mitićin mielestä kyse on Serbiassa arvovalinnasta: joko länsimaiset arvot ja länsimainen yhteiskunta tai venäläiset arvot ja venäläinen järjestelmä.

Hänen vetämänsä Serbian Nuorten ihmisoikeusjärjestö saa valtaosan rahoituksestaan länsimailta.

EU on myöntänyt (siirryt toiseen palveluun) 1,5 miljardia euroa Serbian infrastruktuurin ja valtion instituutioiden rahoittamiseksi vuosille 2014–2020.

Mitićin mielestä Venäjän vaikutus vahingoittaa Serbian demokratiaa, mutta länsimaiden vaikutus on tervetullutta.

– Unioni tukee vahvoja itsenäisiä instituutioita, jollaiset haluaisin nähdä myös Serbiassa.

Euro-Atlanttisen keskuksen johtaja, vankka Nato-jäsenyyden kannattaja Jelena Milić haluaisi katkaista välit Venäjään kokonaan.

– Se on tehtävä mahdollisimman pian. Muuten me jäämme modernin maailman periferiaksi.

– Antaisin haluni liittyä Natoon pois, jos Serbiasta voisi tulla Suomi tai Ruotsi, hän sanoo viitaten toimiviin instituutioihin kuten oikeusjärjestelmään ja talouden instituutioihin sekä EU-jäsenyyteen.

– Mutta geopoliittinen tilanteemme on täysin erilainen. Ongelma on se, että ilman Nato-jäsenyyttä emme voi lunastaa turvallisuutta, jonka tarvitsemme jatkaaksemme EU-integraatiota.

Kadulla kävelee nuorisoa.
Valtiotieteen opiskelijat Ranko Radović, 23 (vas.), Jovan Berić, 22, Jelena Mladenović, 22, ja Radisha Ćeriman, 22, pitävät Venäjää tasapainottavana voimana länsimaille.Marko Drobnjakovic / Yle

*Euro-Atlanttisen keskuksen kyselyssä *70 prosenttia 18–35-vuotiaista toivoi Serbian kehittyvän mallinaan länsimaat.

Kuten Anita Mitić, myös kahvilassa istuvat nuoret aikuiset haluavat Serbiaan EU:n lainsäädännön. Radisha Ćerimanin mukaan se esimerkiksi vähentäisi korruptiota, ja Jelena Mladenović haluaisi eroon nepotismista.

Mutta toisin kuin Mitić, nämä nuoret eivät ajattele, että EU:n arvot ja järjestelmä liittyvät toisiinsa. He haluavat Serbian saavuttavan tavoitteensa ilman EU:ta, omista kansallisista lähtökohdistaan. Vähän kuten Dverin puolueohjelmassa.

Venäjän nuoret toivoisivat olevan vielä voimakkaammin läsnä Serbiassa, sillä Venäjä olisi tasapainottava voima länsimaille.

Joulukuussa presidentti Aleksandar Vučić vieraili jälleen Moskovassa ja solmi uusia kaasusopimuksia. Seuraavana päivänä Serbia äänesti linjassa Venäjän kanssa Krimin niemimaan ihmisoikeustilannetta koskeneessa YK-äänestyksessä.

Erityinen ystävyys vain tiivistyy.