400–600-lukujen hammastutkimus kumoaa harhaluulon: 40 vuotta ei ollut ikä eikä mikään

Uusi menetelmä tarjoaa arkeologeille keinon erottaa yhdeksänkymppiset vainajat nelikymppisistä.

arkeologia
Leukaluu, jossa ovat tallella lähes kaikki hampaan pöydällä, joka on peitetty kuplamuovilla.
Tämä keskiajalla eläneen anglosaksin leukaluu löytyi Worthy Parkin hautausmaalta Hampshirestä. Australian kansallinen yliopisto

Nykyisin varhaiskeski-ikäänsä elävä ihminen olisi keskiajalla ollut vainaa tai ainakin ikäloppu. Moni epäilemättä luulee niin. Luulo on tutkimusharha, osoittaa Australian kansallisen yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tutkimus.

Arkeologi Christine Case ryhtyi kumoamaan käsityksiä kolmen englantilaisen hautausmaan vainajien hampaiden kunnon perusteella. Heidät haudattiin puolitoista tuhatta vuotta sitten, vuosina 475–625. Casen mukaan yleisin kuolinikä oli noin 70 vuotta.

Case vertasi näiden anglosaksivainajien hampaiden kulumista siihen, millaiset hampaat nykymaailmassa vastaavissa kulttuureissa elävillä ihmisillä on. Heidän käytettävissään ei esimerkiksi ole lääketieteen apua lainkaan siinä määrin kuten vaikkapa Suomessa.

He elävät silti keskimäärin 70-vuotiaiksi. Kulttuurien välinen vaihtelu on hyvin pientä, Case totesi.

Tutkijoiden asteikko loppuu jo 45 vuoteen

Casen mukaan virheellinen käsitys eliniän lyhyydestä muinaisina aikoina johtuu arkeologisten tutkimusten puutteellisuuksista.

Aikuisten ikää ei ole yhtä helppo määritellä kuin lasten, joiden hampaiden kehittymisestä saa varsin tarkan mitta-asteikon. Kun ihminen on täysikasvuinen, iän toteaminen luurangon perusteella muuttuu aina vain vaikeammaksi.

– Siksi useimmissa tutkimuksissa vanhin kategoria on "yli 40-vuotias" tai "yli 45-vuotias". Käytännössä se tarkoittaa, ettei terveen ja hyväkuntoisen 45-vuotiaan ja hauraan 95-vuotiaan välillä tehdä mitään eroa, Case huomauttaa.

Nainen sai nuorena komeimmat läksiäiset

Case tarjoaa kehittämäänsä menetelmää arkeologien käyttöön, jotta käsitys menneistä yhteiskunnista ja ikääntyneiden ihmisten elämästä tarkentuisi.

Britanniassa – Essexissä, Kentissä ja Hampshiressä – sijaitsevien kolmen hautausmaan tutkimuksissaan hän havaitsi, että naiset elivät miehiä vanhemmiksi myös tuolloin, varhaisella keskiajalla. Hän löysi myös selviä eroja tavoissa, joilla eri-ikäiset naiset ja miehet oli haudattu.

Miesten hautaamisessa näkyi iän tuoma arvostus. Hauta-aarteet olivat aseita, kuten keihäitä ja kilpiä. Jollakulla oli haudassaan miekkakin.

Naiset saivat hautaansa koruja. Case arvelee sen kertovan, että kauneus oli naisissa tärkeää vielä vainajinakin. Se selittäisi, miksi nuorten naisten hautajaiset olivat yleensä komeampia kuin vanhoilla naisilla. Poikkeuksiakin toki oli, Cave lisää.

Tutkimus on julkaistu Journal of Anthropological Archaeology (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

Joko olet tilannut Ylen tiedekirjeen? Tilaa tästä ja varmista, että huomaat kiinnostavimmat tiedeaiheet.