Koe uusi yle.fi

Kohtalokkaasta tehdasräjähdyksestä 55 vuotta – koko Oulun kaupunki vavahteli ja uhreja on vieläkin kateissa

Yksi Suomen historian tuhoisimmista tehdasräjähdyksistä tapahtui 9. tammikuuta vuonna 1963. Kymmenen Oulun Typpi Oy:n työntekijää kuoli ja loukkaantuneita oli toistakymmentä. Kaikkia menehtyneitä ei koskaan löydetty.

räjähdykset
Yöllä tapahtuneen räjähdyksen tuhot selvisivät päivän valjettua.
Yöllä tapahtuneen räjähdyksen tuhot selvisivät päivän valjettua.Uuno Laukan kuva-arkisto / Pohjois-Pohjanmaan museo

Vaikka Typpi Oy:n räjähdyksestä on kulunut jo yli puoli vuosisataa, kohtalokas pamaus on jäänyt lähtemättömästi oululaisten mieleen. Räjähdys tapahtui tammikuun 9. päivänä vuonna 1963. Tutkijalautakunnan mukaan salpietarilaitoksessa räjähti noin 10 tonnia sulaa ammoniumnitraattia.

Tehtaan kahdeksankerroksinen, 40 metriä korkea salpietaritorni ja sen vieressä ollut rakeistusosasto luhistuivat hetkessä maan tasalle. Tiilen, betonin ja rautaromun kappaleita lensi kilometrien päähän räjähdyspaikasta.

– Havahduin meteliin ja päivittelyyn. Äitini ja vanhempi sisareni olivat heränneet kauheaan pamaukseen. Avasimme olohuoneen ikkunoita ja kohta koko naapurusto oli kokoontunut Oulun Sammaltielle ihmettelemään tapahtunutta. Pian selvisi, että vajaan kilometrin päässä oleva Typpitehdas oli räjähtänyt. Sieltä näkyi tulen loimotusta ja savua.

Tuula Sivonen asui tehtaan vieressä räjähdyksen sattuessa.
Tuula Sivonen asui tehtaan vieressä räjähdyksen sattuessa.Juha Hintsala / Yle

Näin muistelee Tuula Sivonen, joka oli onnettomuuden sattuessa seitsemänvuotias. Hän asui aivan tehtaan naapurissa Sammaltien puutaloalueella.

– Tehtaan lähialue pelastui pahemmalta tuholta kuin ihmeen kaupalla. Paineaalto oli mennyt ohi Hintan ja Laanilan puu– ja kerrostaloista. Onneksi jäimme silloin tehtaan varjoon, huokaa Tuula.

Aamulla tapahtuneesta puhuttiin koulumatkalla kavereiden kanssa. Kaikki olivat heränneet yöllä hässäkkään.

– Ainakin yksi luokkatoverini oli silloin pois koulusta. Myöhemmin selvisi, että hänen isänsä oli menehtynyt räjähdyksessä. Koulusta päästyämme lähdimme tietysti heti onnettomuuspaikalle. Siellä lumi oli värjäytynyt Saharan hiekan väriseksi tiilenpölystä. Lumen seassa oli tiiliskiven ja metallin paloja, muistelee Tuula Sivonen.

Oulun Typpi Oy:n räjähtänyt salpietarilaitos 9.1.1963.
Ylen toimittaja Hannu Karpo raportoi Oulun typpitehtaan räjähdyksestä. Video: Yle

Isoveljen kohtalo koskettaa

Tuirassa asuva Mauri Kangasluoma oli räjähdyksen aikaan 18-vuotias. Hän työskenteli Oulun keskustan kirjapainossa. Hänen isoveljensä Kari Kangasluoma oli ollut laitosmiehenä Typellä jo seitsemän vuotta. Ennen tuota kohtalokasta yötä Kari teki viimeisiä yövuoroja ennen jatkuvaan päivävuoroon siirtymistä.

– Kari menehtyi välittömästi paineaaltoon, joka heitti hänet ulos tuhoutuneesta rakennuksesta. Veli löytyi suhteellisen nopeasti raunioista murskeiden alta.

Mauri Kangasluoma on säästänyt onnettomuudesta kertovan Kalevan erikoispainoksen.
Mauri Kangasluoma on säästänyt onnettomuudesta kertovan Kalevan erikoispainoksen.Juha Hintsala / Yle

Kari Kangasluoma oli töissä kahdeksankerroksinen salpietarirakennuksen kolmannessa kerroksessa. Rakennus sortui aina kakkoskerrokseen asti.

– Olihan se melkoinen paukku minulle itsellekin. Olin sillä hetkellä vasta kahdeksantoistavuotias. Kävin katsomassa paikkaa muutama päivä räjähdyksen jälkeen. Näky oli lohduton. Karilta jäi kaksi pientä lasta, kahden ja yhden vuoden ikäiset tytöt. Veljeni vaimon kohtalo suretti kovasti. Me autoimme heitä, minkä pystyimme, Mauri Kangasluoma kertoo.

Räjähdys rekisteröitiin Sodankylässäkin

Räjähdys vavisutti koko Oulun kaupunkia. Paineaalto rikkoi noin 1 200 ikkunaruutua ja sata suurta näyteikkunaa. Osaksi tähän vaikutti paineaallon lisäksi kova 20 asteen pakkanen.

Tiilen ja betonin kappaleita lensi kilometrien päähän, ja räjähdys rekisteröitiin Sodankylän seismologisella asemalla saakka. Jopa parinkymmenen kilometrin päässä Kempeleessä asuvan Mauri Kangasluoman tädin omakotitalon tiiliseinä halkesi paineaallon voimasta.

Räjähdys aiheutti tehtaalle 20 miljoonan markan vahingot.
Räjähdyksen tuhovoimaa tehdasalueella.Uuno Laukan kuva-arkisto / Pohjois-Pohjanmaan museo

– Räjähdyksen voimakkuus näkyi selvästi, kun menin aamulla kahdeksan aikaan töihin Sokos-aukion läpi. Kyllä se oli hirvittävä näky, sitä ei voi unohtaa. Kaikki tavaratalon ikkunat olivat palasina, pieninä siruina. Tuirassa Merikoskenkatu oli ihan punainen. Se oli niin täynnä tehtaalta lentäneitä tiiliskiviä, että katu jouduttiin auraaman auki lumiauralla, muistaa Mauri.

Monet heistä olivat käyneet meillä kylässä, räjähdys oli kaikille suuri järkytys.

Hannu Alalauri

Tuhoutuneessa salpietarilaitoksessa oli työvuorossa 13 henkeä. Päivisin työntekijöitä oli huomattavasti enemmän, koko tehtaalla työskenteli tuolloin lähemmäs 1000 henkeä. Onni onnettomuudessa oli räjähdyksen yöllinen ajankohta, kello 0.54. Päiväsaikaan tuhot olisivat olleet todennäköisesti paljon suuremmat.

Kaikkia onnettomuudessa menehtyneitä ei löydetty. Kolme ylimmässä kerroksessa ollutta työnjohtoon kuuluvaa työntekijää ovat edelleen kateissa.

Kohtalo puuttui peliin

Kahden kilometrin päässä Korvensuoran Posanperällä räjähdysonnettomuus koettiin lähinnä talojen tärähtelynä. Räjähdyksen aiheuttama pamaus ja paineaalto etenivät pääasiassa etelään ja länteen.

Otto Alalauri työskenteli laitosmiehenä osastolla, jossa räjähdys tapahtui. Hän oli sairastunut angiinaan hieman ennen Typpi Oy:n traagisia tapahtumia. Kuumeen laskettua hän oli ollut valmis menemään takaisin töihin, mutta lääkäri oli kieltänyt sen ehdottomasti ja jatkanut sairaslomaa.

Oulun tuomiokirkko ja kadut olivat aivan täynnä ihmisiä.

Mauri Kangasluoma

Oton poika Hannu Alalauri kertoo, että räjähdykseen ei herätty ennen kuin ulko-oveen koputettiin yöllä kovasti. Hänen setänsä, isän veli, Niilo Alalauri toimi tuolloin poliisina ja oli saanut heti tiedon räjähdyksestä. Hän tiesi, että osasto, jossa Otto Alalauri oli töissä, oli räjähdyksen keskus.

– Kun Niilon koputukseen herännyt Otto oli mennyt avaamaan oven ja nähtyään veljensä, Niilo oli sanonut huojentuneena: "Sinähän elät!" Isä oli hämmentynyt tästä ja kysynyt Niilolta "Oletko sinä juovuksissa?"

Kuultuaan tapahtuneesta Otto Alalauri oli hypännyt pyöränsä selkään ja polkenut läheiselle tehtaalle. Sinne hän jäi auttamaan muita juuri alkaneissa pelastustoimissa.

Hannu Alalauri asui Typpi Oy: räjähdyksen aikaan parin kilometrin päässä Oulun Korvensuoralla.
Hannu Alalauri asui Typpi Oy: räjähdyksen sattuessa parin kilometrin päässä Oulun Korvensuoralla.Hannu Alalauri

Kotiin palattuaan hän kertoi perheelleen murheuutisen. Oma työpaikka oli tuhoutunut ja hän tiesi onnettomuudessa menehtyneiden työkaveriensa nimet.

– Monet heistä olivat käyneet meillä kylässä. Räjähdys oli kaikille suuri järkytys, kertoo Hannu Alalauri.

Hannu Alalaurin mukaan asia on käynyt monta kertaa mielessä. Hän on pohtinut, miten kohtalo puuttuu ihmisten elämään. Heidän osaltaan isän ja koko seitsemänhenkisen perheenkin kannalta onni oli mukana.

– Kahdesta sodasta ja miinapurkutöistä selvinneen miehen onni jatkui siviilissä, vaikka työkaverien menetys olikin hänelle kova paikka, kertoo Hannu Alalauri.

Oulun Typpi tehtan räjähdysonnettomuus 9.1.1963.
Portinvartija Reino Ontero kertoo räjähdysonnettomuudesta. Ylen toimittaja Hannu Karpo haastattelee. Video: Yle

Siunaustilaisuus täytti kaupungin kadut

Sunnuntaina 20. tammikuuta koko Oulu hiljentyi suureen surujuhlaan.

– Hautajaiset olivat mieleenpainuva tilaisuus. Oulun tuomiokirkko ja kadut olivat aivan täynnä ihmisiä. Kävelimme kirkosta lähteneen autosaattueen rinnalla hautausmaalle asti, muistelee veljensä menettänyt Mauri Kangasluoma.

Vaikka tuosta traagisesta onnettomuudesta on kulunut 55 vuotta, niin sitä ei voi unohtaa.

– Joka kerta, kun ajan entisen Typpitehtaan ohi, niin kyllä tapahtunut välähtää aina mielessä. Me käymme usein hautausmaalla isän ja äidin haudalla. Siellä on myös veljeni Kari haudattuna samaan hautaan.

Ammoniumnitraatti on edelleen arvaamaton

Tehdas korjattiin onnettomuuden jälkeen nopeasti. Jo tammikuun lopulla vuonna 1963 tuotanto käynnistettiin uudelleen. Salpietarin rakeistusjärjestelmää muutettiin myöhemmin kauko-ohjattavaksi, tornirakeistus vaihdettiin kierukkarakeistusmenetelmäksi ja eräluonteisia prosesseja muutettiin jatkuvaluonteisiksi. Prosessinvalvontaa keskitettiin sekä automatisoitiin.

Oulussa lähes 40 vuotta jatkunut lannoitetuotanto lakkautettiin vuonna 1991.

Suomessa ammoniumnitraattia käytetään edelleen raaka-aineena lannoitteisiin ja räjähteisiin.

Tukesin ylitarkastaja Timo Kukkolan mukaan onnettomuudet ovat aina mahdollisia, vaikka näitä kemikaaleja käytetään nykyään eri tavalla.

– Kyllä kehitystä on tapahtunut. Nykyään ei ole enää sellaisia ammoniumnitraattikasoja kuin Typpi Oy:n räjähdyksen aikaan oli. Silti maailmalla tapahtuu aika ajoin ammoniumnitraattiin liittyviä tehdas- ja varasto onnettomuuksia.

Typpi Oy:n räjähdys tuhosi kahdeksankerroksisen salpietariosaston ja sen vieressä olleen tornin maantasalle. (kuva otettu 10.1.1963  päivä räjähdyksen jälkeen)
10 tonnia sulaa ammoniumnitraattia vastaa räjähdysteholtaan viiden tonnin dynamiittilastin räjähdystä suljetussa tilassa. Valtava räjähdys rekisteröitiin Sodankylän seismologisella asemalla asti. (kuva otettu päivä räjähdyksen jälkeen 10.1.1963)Erkki Laitila / Lehtikuva

Kaikista ammoniumnitraatille tapahtuneista onnettomuuksista on pyritty ottaman opiksi sekä lainsäädännöllisesti, että teknillisesti niin, ettei sama tapahtuisi uudelleen.

– Ammoniumnitraatti on hieman arvaamaton aine, ja onnettomuudet ovat aina mahdollisia. Mutta kun tiedostetaan mahdolliset riskit, niin kyllä sen kanssa pärjää, kertoo Timo Kukkola.

Lähteet: Yle, Tukes, Kaleva, Palontorjuntatekniikka 1963