Poliisi määrää rikosjutussa suut suppuun yhä useammin – Asianajajaliiton mukaan kiellot eivät ole lainmukaisia

Some lisää poliisin tahtoa mäiskäistä ilmaisukielto.

poliisitutkinta
Poliisin virkapuku ja merkkejä
Eveliina Matikainen / Yle

Poliisi määrää rikoksen uhrin ja epäillyn suun suppuun yhä useammin, selviää Poliisiammattikorkeakoulun tilastoista.

Poliisi määrää ilmaisukiellolla, etteivät rikostutkinnan asianosaiset saa kertoa joistakin tutkintaan liittyvistä asioista ulkopuolisille, esimerkiksi medialle. Kun 2000-luvun alkupuolella poliisi määräsi noin 15–20 ilmaisukieltoa vuodessa, viime vuonna kieltoja tuli marraskuun loppuun mennessä 100.

Poliisihallituksen mukaan kieltoja on lisännyt muun muassa se, että sosiaalisen median vuoksi tutkinnan kannalta haitallinen tieto leviää nopeammin.

Asianajajaliiton mukaan kiellot eivät ole lainmukaisia. Liiton mukaan ongelma on, että vaikka laki niin vaatii, poliisi ei yksilöi sitä, mistä ei saa puhua ja mistä ei.

– Se tarkoittaa käytännössä sitä, että kukaan ei uskalla puhua yhtään mitään, sanoo asianajaja Antti Pulkkinen, joka on ollut laatimassa Asianajajaliiton lausuntoa ilmaisukiellosta.

Puhumisoikeutta tarvittaisiin Pulkkisen mukaan esimerkiksi silloin, kun isoja oikeusjuttuja ruoditaan mediassa vuosikaupalla. Poliisi saa kertoa esitutkinnassa näkemyksensä epäillyn syyllisyydestä medialle, mutta epäilty ei voi puolustautua julkisuudessa.

Poliisihallituksen mukaan kiellot yksilöidään.

– Se yksilöidään siltä osin, mitä ei saa kertoa, sanoo poliisitarkastaja Arto Hankilanoja.

Patria-jutussa ryvettynyt Wiitakorpi: Tuntui epäreilulta

Ilmaisukielto aiheutti kiistaa esimerkiksi Helsingin huumepoliisin ex-päällikköä Jari Aarniota koskevassa tutkinnassa. Kielto määrättiin myös jutussa, jossa valtion aseyhtiö Patrian johtoa epäiltiin törkeästä lahjuksen antamisesta Slovenian panssariajoneuvokaupoissa 2006. Oikeus hylkäsi syytteet. Ilmaisukielto tuntui Patrian silloisesta toimitusjohtajasta Jorma Wiitakorvesta jälkikäteen epäreilulta.

– Ainoastaan syyttäjä ja tutkinnanjohtaja pystyivät antamaan lausuntoja, jolloin media sai lausuntoja ainoastaan toiselta puolelta. Meillä ei ollut minkäänlaista lupaa antaa kommentteja, sanoo syyttömäksi todettu Wiitakorpi.

Ilmaisukielto voi Asianajajaliiton mukaan vaarantaa myös oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden. Kieltoja on liiton mukaan käytetty lainvastaisesti kieltämällä esimerkiksi avustajien välinen yhteydenpito.

Hankilanoja vakuuttaa, ettei ilmaisukielto vaikuta epäillyn oikeusturvaan.

– Hän voi puolustautua rikosprosessissa parhaalla mahdollisella tavalla, eihän tämä sitä rajoita. Rajoitetaan vain ulospäin kertominen.

Päätöksestä ei voi valittaa

Ilmaisukiellon tarkoituksena on varmistaa, ettei rikoksen selvittäminen vaikeudu tai tutkinnan asianosaisille aiheudu haittaa. Ilmaisukielto koskee vain tutkinnan aikana saatuja tietoja. Sen, mitä on tiennyt aikaisemmin, saa Hankilanojan mukaan kertoa myös julkisuuteen.

Pulkkisen mukaan asianajajat eivät uskalla kuitenkaan ottaa riskiä, koska kiellon rikkominen on rikos eikä asiasta ole juuri oikeuskäytäntöä. Hän kritisoi myös sitä, että tuomioistuin ei valvo poliisia, joka käyttää ilmaisukiellolla paljon valtaa.

Myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies kiinnitti vuonna 2015 huomiota kieltojen yksilöimättömyyteen ja sanoi, että poliisin ilmaisukieltopäätöksestä pitäisi voida valittaa oikeuteen. Oikeusasiamiehen toimittamasta Poliisihallituksen kirjeestä ilmenee, että Poliisihallitus löysi laillisuusvalvonnassaan vuonna 2015 puutteita ilmaisukieltojen perusteluissa.