Asiantuntijat Niinistön esiintymisestä: "Paras puhe, mutta tentin sisäpoliittisissa kannanotoissa epävarmuutta"

Sauli Niinistö nosti puheessaan kärkiteemaksi rauhan ja presidentin tärkeimmäksi tehtäväksi rauhan ylläpitämisen.

presidentinvaalit
Sauli Niinistö

Ylen presidentinvaalitenttien sarja jatkui maanantaina, kun oman valitsijayhdistyksensä ehdokas Sauli Niinistö saapui televisiostudiolle. Niinistön puhetta ja esiintymistä kommentoivat Ylen politiikan toimittaja Hannu Tikkala, tutkijatohtori Johanna Vuorelma ja puhetaidon kouluttaja Antti Mustakallio.

Arviot Sauli Niinistön esiintymisestä:

Antti Mustakallio:

1) Niinistö piti hienon puheen, parhaan tähän astisista. Verrattuna Vanhasen hyvään puheeseen, Niinistö esiintyi aivan yhtä itsevarmasti ja vapautuneesti. Voiton Vanhasesta Niinistön puhe vie siinä, että se oli paremmin rakennettu ja sisälsi konkreettista kieltä ja aktiivisempaa tyyliä. Kolmen kohdan rakenne oli selkeästi seurattavissa. Paljon iskevää, helppoa kieltä, jota on vaivatonta seurata. Hyvä lopetus ja erinomainen ajankäyttö.

2) Myös tenttiosuudessa korostui Niinistön itsevarmuus ja asiaosaaminen. Toimittaja oli tehnyt hyvää työtä ja onnistui haastamaan Niinistöä monissa kysymyksissä. Erityisen ihailtavaa oli Nato-näkemyksen punnertaminen ulos ehdokkaasta. Niinistö muisti erittäin hyvin kaikki lainaukset, joita toimittaja hänelle esitti ja malttoi selittää niiden taustoja pahemmin hermostumatta. Hivenen hapan olemus kuuluu asiaa, ja siihen ovat kansalaiset jo ehtineet tottua. Niinistö antoi itsestään vaikutelman henkilönä, joka on sinut omien toimiensa kanssa ja valmis asettamaan ne myös kriittisen tarkastelun alle.

3) Mitä Niinistö ajattelee Natosta? Tässä oma tulkintani: Tällä hetkellä sotilasliittoihin kuulumattomuus takaa Suomelle paremman aseman suhteessa Venäjään kuin Nato-jäsenyys. Liittoutumattomuus voi olla myös etu kriisin syttyessä. Ja koska kriisejä ei ole edes näköpiirissä, ei Niinistöllä ole mitään kiirettä johtaa Suomea Natoon. Mutta tilanne saattaa muuttua sellaiseksi, että Venäjän näkökulmasta Suomi ja koko läntinen Eurooppa muuttuu samanlaiseksi viholliseksi kuin Nato. Tällöin liittyminen Natoon voidaan ottaa uuteen harkintaan.

Niinistön näkemys on siis monipolvinen ja siksikin vaikeasti hahmotettavissa. Tämän jälkeen tulee sitten kysymys Niinistön kannan perusteluista. Ja tässä näkemykset poliitiikan kentällä eroavat. Ollaan eri mieltä muun muassa siitä, miten Venäjä hahmottaa liittoutumattoman maan aseman. Siitä ollaan myös erimielisiä, kuinka paljon Suomen tulee ottaa päätöksenteossaan huomioon naapurimaan tulkinnat tilanteesta. Näiden keskustelupalikoiden kanssa Suomessa tullaan jatkossakin elämään.

Johanna Vuorelma:

1) Niinistö esiintyi niin uskottavasti ja itsevarmasti, että katsoja ei varmasti missään vaiheessa unohtanut, että lavalla on pikemminkin istuva presidentti kuin presidenttiehdokas. Niinistön esiintymisestä huokui itseluottamus, jota korkeat gallup-luvut ovat varmasti entisestään vahvistaneet. Niinistön kautta ovat kiittäneet poliittiset toimijat läpi poliittisen kentän sekä laaja joukko kansalaisia, joten varma esiintyminen olikin odotettavissa.

2) Niinistö oli epävarmimmillaan ja jopa hieman hermostunut silloin, kun puhuttiin hänen sisäpolitiikkaa koskeneista lausunnoistaan viime kesänä sekä Suomen Nato-jäsenyyttä koskeneen keskustelun aikana. Toimittaja osasi taidokkaasti tentata Niinistöä näistä selvästi epämukavuutta aiheuttaneista aiheista, joihin vastaaminen ei ollut kovin vahvaa – varsinkaan Nato-jäsenyyden kohdalla. Epäselväksi jäi muun muassa se, miten Niinistö määrittelee lännen, mikä oli keskeisessä roolissa hänen perustellussaan. Myöskin Suomen erityislaatuista "vihollisrajaa" koskeneet perustelut jäivät epäjohdonmukaisiksi. Tässä osioissa tuli selvästi esiin Niinistön puheen monimerkityksellisyys ja tietty kryptisyys, josta häntä on arvosteltu.

3) Kertoo Itämeren alueen kiristyneestä turvallisuuspoliittisesta tilanteesta, että Niinistö halusi rakentaa puheensa rauhan retoriikan ympärille ja näin nostaa epäsuorasti horisonttiin sodan uhan. Sellaisena aikana, kun sodan uhka ei ole ilmassa, ei puhuta rauhan tärkeydestä vain muista politiikkakysymyksistä. Strategisesti tällainen puhe voi olla tehokasta asemoitumista rauhan "takaajaksi", mutta sotaan viittaavan retoriikan nostaminen poliittisen puheen kärkeen tuottaa myös sodan pelkoa ja uhkakuvia. Tässä mielessä sellainen voi olla myös vastuutonta.

Hannu Tikkala:

1) Paras puhe tähän mennessä. Vaikka Matti Vanhanen veti hyvin puheensa, Sauli Niinistö veti vielä paremmin. Molempien elekieli oli varmaa, mutta Niinistön puheen rakenne oli Vanhasta selkeämpi. Puheen alussa Niinistö paalutti puheensa kolmeen rauhan muotoon – rauhaan sodan vastakohtana, yhteiskuntarauhaan ja luonnonrauhaan. Puheen alusta pääsi heti kiinni siihen, miten se etenee. Sinänsä puheessa ei tullut uusia linjauksia, mikä oli odotettavaa. Johtoasemassa Niinistön ei kannata ottaa turhia riskejä.

2) Niinistön vaikeat hetket tentissä. Niinistöllä oli vaikeat hetkensä tentissä, kun toimittaja kysyi jalkaväkimiinoista, Helsingin Sanomien tiedustelu-uutisoinnista ja euron siunauksellisuudesta Suomelle. Jalkaväkimiinavastauksessa Niinistö vetosi asiantuntijoihin, jotka ovat vakuuttaneet, että miinat on korvattu. Tämä ei herättänyt kuulijassa luottamusta. Eurovastauksessaan Niinistö asettui poikkiteloin ekonomistien kanssa, kun he ovat viime vuodet parjanneet Suomen euroratkaisua. Hän selitti reagointiaan Helsingin Sanomien uutisointiin kampanjakiertueella ja sen vuoksi lähetettyyn tiukkasanaiseen tiedotteeseen.

3) Puhe sopi Niinistölle tenttiä paremmin. Vielä puheensa aikana Niinistö pystyi selittämään koukeroiset käsitteensä yleisölle, mutta tentissä aikaa selittelyille ei jäänyt. Tämä näkyi muun muassa arvojen johdattelija –termin selityksissä. Tentin edetessä Niinistö selkeytti ulosantiansa, jotta viesti tulisi helpommin läpi.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.