yle.fi-etusivu

Valtion ja saamelaisten välinen sovintoprosessi etenee riekon askelin – ”Minä olen pakkosuomalaistamisesta hyvä esimerkki”

Valtioneuvoston viime vuonna käynnistämä sovintoprosessi on ehtinyt herättää jo monenlaisia tuntemuksia, vaikka varsinainen sovintotyö ei ole vielä edes alkanut.

valtioneuvosto
Jouni Kitti
Jouni Kitti iloitsee valtioneuvoston aloittamasta sovintoprosessista.Helga West / Yle Sápmi

HELSINKI Maanantaina Helsingissä järjestetyssä Kokemuksia totuuskomissioista -tilaisuudessa tuli ilmi, että tällä hetkellä kartoitetaan hyviä menettelytapoja, joita voisi soveltaa Suomen sovintoprosessissa. Tilaisuudessa tutkijat kertoivat sovintoprosesseista Etelä-Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa, Kanadassa sekä Yhdysvalloissa.

Viime vuoden lokakuussa valtioneuvosto ilmoitti käynnistävänsä saamelaisasioita käsittelevän sovintoprosessin. Hallituksen lisätalousarvioesityksessä on ehdotettu 200 000 euroa sovintokomission kuluihin. Vuoden 2018 alussa sovintotyötä vasta valmistellaan eikä komission nimestäkään olla päätetty, kertoo oikeusministeriön demokratia- ja kieliasioiden yksikön johtaja Johanna Suurpää.

Suomen Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio kertoo, että Saamelaiskäräjien käyttämänä nimitys prosessista on Totuus- ja sovintoprosessi. Aikaisemmin hän on tuonut esille, ettei sovintotyötä aloiteta, mikäli hallitus ja Saamelaiskäräjät eivät pääse yksimielisyyteen komission sisällöstä sekä ehdoista.

Anni-Kristiina Juuso aloittaa sovintoprosessin hanketyöntekijänä

Oikeusministeriön demokratia- ja kieliasioiden yksikön johtaja Johanna Suurpää kertoi maanantaina Suomen sovintoprosessin tämänhetkisestä tilasta. Hän vahvisti, että nimen lisäksi sovintoprosessin mandaattia, kokoonpanoa eikä puheenjohtajaakaan ole vielä päätetty.

Suurpään mukaan sovintoprosessi kuitenkin etenee. Projektin hanketyöntekijäksi on valittu oikeustieteen maisteri Anni-Kristiina Juuso. Juuso ei halua asemaansa vielä kommentoida, koska prosessin aloittanut valtioneuvosto ei ole asiasta tiedottanut julkisesti. Anni-Kristiina Juuson valinnasta kuitenkin kerrottiin avoimesti Kokemuksia totuuskomissioista -tilaisuudessa.

Suurpää myös kertoi, että sovintoprosessin tiimoilta järjestetään oma seminaarinsa lähiaikoina.

Tutkija: Totuus- ja sovintokomissiota ei voi johtaa ilman, että nykyisiin epäkohtiin puututaan

Tilaisuuteen osallistunut tutkija Reetta Humalajoki tutustui sovintoprosesseihin tutkiessaan Yhdysvaltojen ja Kanadan alkuperäiskansojen aktivismia, ja on siinä lomassa seurannut Totuus- ja sovintokomission työtä Kanadassa sekä alkuperäiskansoille suunnattua anteeksipyyntöä Yhdysvalloissa.

Reetta Humalajoki
Tutkija Reetta Humalajoen mukaan onnistunut sovinto on kokonaisvaltainen.Helga West / Yle Sápmi

Tutkimusintressi sai hänet tiiviisti seuraamaan kehitystä myös Suomessa.

Humalajoki ei ota kantaa siihen, minkälainen Suomen sovintoprosessin täytyisi olla, mutta hän painottaa, että työn sisältöä ja etenemistä ajatellen olisi välttämätöntä kuunneltava saamelaisten omia näkemyksiä. Tutkijana hän voi tarjota kansainvälisiä vertailukohtia sovintotyöstä, jossa lopputulos ei ole ollut menestyksekäs. Vääränlaisesta anteeksipyynnöstä hän nostaa esimerkkitapauksen Yhdysvalloista, jossa vuonna 2009 allekirjoitettiin anteeksipyyntö alkuperäiskansoille kaikessa hiljaisuudessa ilman, että asiasta edes tiedotettiin.

Humalajoella on vankka näkemys siitä, minkälainen on merkityksellinen sovinto valtion ja alkuperäiskansan välillä. Onnistunut sovintotyö on kokonaisvaltainen ja yhteensopiva muiden lakien ja asetusten kanssa.

– Saamelaiskäräjillä on rahoitusongelmia sekä myös muita jatkuvia epäkohtia, kuten Tenojokisopimus ja Jäämerenratahanke, ja mikäli näitä edelleen kehitetään ja Totuus- ja sovintokomissiota vedetään vain siinä sivussa ilman, että näitä epäkohtia käsitellään, niin silloin voi kysyä, mitä hyötyä siitä sitten on, pohtii Humalajoki.

”Minä olen pakkosuomalaistamisesta hyvä esimerkki”

Yksi heistä, joka on kokenut sovintoprosessin aloittamisen myönteisenä, on Inarista kotoisin oleva Jouni Kitti. Vaikka hänellä on suuret odotukset työtä kohtaan, hän myöntää asian seuraamisen ollen myös henkisesti rankkaa, koska se on nostanut pintaan ikäviä muistoja assimilaation eli pakkosuomalaistamisen aikakaudelta.

– Minähän olen hyvä esimerkki tästä pakotetusta kielenvaihdoksesta. Kun tulin Inariin vuonna 1950 Angelista, en osannut sanaakaan suomea.

–Minulle kävi huonosti, kun ensimmäinen luokka oli ohitse. Oula Näkkäläjärvi tulkkasi minulle oman todistukseni saameksi, ja lausui minulle: ”Kuule Jouni, olet jäänyt luokalle. Sinulla on neljästä oppiaineesta huonoin mahdollinen arvosana, nelonen.” Tämä on tapahtuma, joka sattui minuun paljon, ja se yhä vaikuttaa elämässäni, liikuttuu Kitti.

Sovintoprosessin Kitti näkee hyvänä asiana saamelaisten itsemääräämiselle, mutta yksi toive ylitse muiden hänellä on valtiota kohtaan.

–Minusta kaikkein tärkeintä on, että valtio pyytää koko saamen kansalta anteeksi omaa käytöstään, Kitti toivoo.

Kokemuksia totuuskomissioista järjestettiin 8.1.2018 ja sen järjestäjänä oli Historians without Borders -yhdistys. Tilaisuudessa kuvattu video näkyy tämän linkin takana. (siirryt toiseen palveluun)