Henkilökuvassa Tuula Haatainen: Kuningatar rivitalosta haluaa vallan

Haatainen on sosiaalipoliitikko, joka on ulkopolitiikassa vieraalla maalla. Hän on tehnyt tavallisuudestaan tavaramerkin.

presidentinvaalit
Tuula Haatainen.
Tuula Haatainen.Sebastian Dahlström

Tuula Haatainen ei ole joutunut tsunamiin vaan hän on maalannut öljyväreillä kotonaan.

Hänellä puolisonsa eivät ole vaihtuneet eikä hän ole pyörinyt netissä etsimässä rakkautta. Haataisen rinnalla on yhä sama aviomies, joka löytyi Kuopiosta baarijonosta viime vuosisadalla.

Haataisesta ei yrittämälläkään saa populistia, vaan hän toistaa tasaisella nuotilla sosiaalipoliittisia teemojaan. Haatainen ei viihdytä vaalitenteissä kuin Paavo Väyrynen.

Tuula Haatainen on asialinjalla ja kehottaa Väyrystäkin pysymään vakavana.

– Paavo, tämä ei ole leikin asia, Haatainen opasti Väyrystä Ylen tentissä ulkopoliittiseen keskusteluun.

Entä kertoisiko joku Haataisesta jonkun räväkän jutun? Ei, sellaisia ei ole.

Sosiaalidemokraatin julkisesta kuvastaan ei löydy väriläiskiä. Varmalle ja hyvälle mutta tylsälle ehdokkaalle on ollut kysyntää politiikan maratonilla.

– Kun valitaan Tuula, ei tule kuraa lapaan, kuvaa Haataisen työtoveri viime vuosikymmeniltä.

Tuula Haataista kutsutaan eduskunnassa puolueen uskolliseksi soturiksi. Poliittisen lähipiirin ja kansanedustajien mielestä soturin puku on valeasu. Sen alla on henkilö, joka tavoittelee valtaa ja julkisuutta. Kuningatarehdokas.

Haatainen pyrkii, häviää, pyrkii, etenee

Tuula Haatainen on koko elämänsä mennyt jotain kohti. Silloin tällöin puolue on tukenut Haataisen pyrkyä ja häntä on onnistanut.

– Otetaanko riski vai valitaanko Haatainen, ehdokkaan pitkältä ajalta tunteva puoluetoveri kuvaa valintatilanteita puolueen kannalta.

Kun puolue valitsee Haataisen, se ei astu kenenkään varpaille.

Haatainen
Tuula Haatainen on viime aikoina ollut tarjolla useisiin poliittisiin tehtäviin, myös Helsingin pormestariksi kuntavaaleissa 2017.Jarno Kuusinen / AOP

Ja Haatainen on pyrkinyt: eduskuntaan, puoluesihteeriksi, puolueen puheenjohtajaksi, pormestariehdokkaaksi, apulaiskaupunginjohtajaksi. Ja kymmeniin muihin tehtäviin pitkän poliittisen uran varrella.

Tällä kertaa Haatainen on presidenttiehdokkaana.

Sympatiaäänien toivossa?

Haatainen näyttää olevan väärässä paikassa, koska presidentinvaalit eivät lähtökohtaisesti ole sosiaalipolitiikkaa. Asetelmasta on kuitenkin hyötyä sekä julkisuutta kaipaavalla Haataiselle että puolueelle.

SDP:n johto etsi ehdokkaaksi haluavia, mutta jäljet katosivat kerta toisensa jälkeen. Eero Heinäluoma ja Jutta Urpilainen kieltäytyivät.

Loppujen lopuksi esivaaliin löytyi kolme naista, joista Haatainen äänestettiin presidenttiehdokkaaksi. Kampanjakoneisto käynnistettiin.

Presidenttigallupeissa Sauli Niinistöä näyttää olevan mahdotonta ohittaa tai päästä edes lähelle. Todennäköisesti siksi nimekkäät demarit eivät halunneet nimeään tähän kisaan. Mitä Haataisella sitten on voitettavana, jos hänestä ei tule presidenttiä?

– Hän on yllättävän halukas tavoittelemaan uutta ja näkyvää ja olemaan julkisuudessa. Kun muut vähän vakavammin otettavat eivät lähteneet ehdolle, hän halusi käyttää sitä hyväksi, sanoo toisen puolueen konkaripoliitikko.

"Haatainen kuulostaa käyvän eri vaaleja kuin muut ehdokkaat."

Paavo Lipponen sai viime vaaleissa 6,7 prosenttia ensimmäisen kierroksen äänistä. Tulosta pidettiin tuolloin surkeana. Samaan yltäminen olisi kuitenkin Haataiselle syy olla tyytyväinen, puoluetoimistossa lasketaan.

Haatainen saattaa puolueen strategien mukaan saada sympatiaääniä. Niitä voivat antaa henkilöt, jotka ajattelevat Niinistön tulevan valituksi joka tapauksessa.

Uskollinen soturi haluaakin kuningattareksi

SDP tarvitsi ehdokkaaksi uskollisen soturin, jotta sosiaalidemokraateille tärkeät asiat pidetään julkisessa keskustelussa.

– Katso nyt, mistä Niinistö puhuu! Hän puhuu Venäjästä ja Yhdysvalloista. Haatainen puhuu ihan muusta, toveri puolustaa.

Haatainen todella kuulostaa siltä kuin hän kävisi eri vaaleja kuin muut ehdokkaat. Hän ei puhu ainakaan rahasta ja vallasta, ja tämän puolue uskoo vetoavan naisäänestäjiin.

Mutta onko uskollisuus puolueelle todella se, mikä Haataista ajaa eteenpäin?

– En sanoisi itse niin. Kyllä hänellä on aika vahva oma tahto ja näkemys, puolueen työntekijä arvioi.

– Eihän se niin ole, että mihinkään ei koskaan löytyisi ketään ja Haataisen on asetuttava ehdolle. Ei tähänkään ollut pakko lähteä – ei se ole niin pyyteetöntä, väittää työtoveri.

Puolueen uskollinen soturi on usein käytetty nimitys Haataisesta. Haatainen itse puhuu ihan muusta.

"Valtaa ei anneta, se on ansaittava ja otettava", Haatainen totesi kirjassaan Arjen kuningattaret.

Haatainen heräsi epäoikeudenmukaisuuteen ja ryhtyi demariksi

Haataisen poliittinen historia on tunnollisen sosiaalidemokraatin herääminen. Se on tapahtunut pätkittäin.

Kampanja-sivustollaan julkaistussa artikkelissa hän kertoo lapsuutensa vaikeasta ja pelottavasta hetkestä. Tuula Haataisen ollessa viisivuotias hänen äitinsä sairastui tuberkuloosiin. Pieni tyttö joutui viettämään paljon aikaa yksin perheen kotisaaressa ja ottamaan vastuuta. Äiti parani sairaanhoidon ansiosta, mutta tyttö jatkoi vastuun kantamista.

Haatainen
Sosiaalidemokraatti Tuula Haatainen pääsi eduskunnan itähelsinkiläisten äänillä 1996.Kuva: Ilkka Ranta / Lehtikuva

Seuraava sysäys poliittista herätystä tuli median kautta, kun sairaanhoitajaksi halunnut Haatainen murehti Vietnamin sotaa ja kehitysmaiden nälänhätää.

Sairaanhoitajaksi valmistuttuaan hän huomasi, että sairaalayhteisössä on tiukka arvojärjestys, paljon vaatimuksia – mutta liian pienet palkat.

Haataisesta kuoriutui sosiaalidemokraatti. Hän lähti tukemaan Mauno Koiviston presidentinvaalikampanjaa, liittyi SDP:hen ja opiskeli myöhemmin valtiotieteen maisteriksi.

Sairaanhoitajan ja valtiotieteen maisterin koulutukselle ja sosiaalidemokraattiselle maailmankatsomukselle rakentunut ura on vienyt merkittäviin yhteiskunnallisiin töihin. Ministerinä hän oli vuosina 2003–2007 Jäätteenmäen ja Vanhasen hallituksissa.

Oikeastaan Tuula Haataisen ammatti on maailmanparantaja. Hänen mielestään eriarvoisuus on poistettava ja erityisesti naisten ja lasten asemaa parannettava.

Haatainen on remontoinut maailmaa pala palalta: Ensi- ja turvakotien liitossa hän on yrittänyt rakentaa rikki menneiden perheiden arkea. Apulaiskaupunginjohtajana hän hoiti yhden kaupungin ihmisten asioita. Kansanedustajana ja ministerinä hän on yrittää korjata asioita Suomen ja Euroopan tasolla. Edustaessaan Suomen YK-valtuuskunnassa 1990-luvlla Haatainen yritti parantaa koko maailman naisten ja lasten asemaa.

Maailmaa muutetaan hoitamalla yksinäisyyttä

Tuula Haataisen ulkopoliittinen tähtihetki tapahtui Kiinassa 23 vuotta sitten. Hän oli mukana YK:n Pekingin konferenssissa, missä luvattiin taata kaikille maailman tytöille ja naisille täysimääräiset ihmisoikeudet ja perusvapaudet.

Mutta presidenttiehdokkaalle tämä ei ole poliittisen uran huippu. Tähänastiselle huipulle hän kiipesi omasta mielestään sosiaali- ja terveysministeriössä.

– Opetusministerinä toteutin koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan vuonna 2004. Koululaisten yksinäisyys oli suurin ongelma 2000-luvun alussa, Haatainen kertoo Ylen vaalikoneessa.

Haatainen
Opetusministerinä Haatainen tapasi mieltään osoittavia lukiolaisia.

Politiikasta Haatainen koukkasi hallintohommiin Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi ja jatkoi Kuntaliittoon varatoimitusjohtajaksi. Kuntien edunvalvojan työstä Haatainen halusi takaisin eduskuntaan.

"Niinistökään ei valituksi tullessaan tiennyt mitään ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vaan oli talouspoliitikko"

SDP:n kansanedustaja

Muutamia EU- ja YK-kokouksia lukuun ottamatta Haataisen uralla ei näy suuntautumista kansainväliseen politiikkaan. Se joko on haitta, tai sitten se ei ole.

Niinistökään ei valituksi tullessaan tiennyt mitään ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vaan oli talouspoliitikko, muistuttaa eräs sosiaalidemokraattien kansanedustaja.

Kollega kuvailee Haataista uskottavaksi, kansainväliseksi tyypiksi, ranskantaitoiseksikin.

– Urpilaisen ja Heinäluoman jälkeen Haatainen on varteenotettaviin, kansanedustaja sanoo.

Silti sekä omien piirissä että muissa puolueissa arvellaan, että Haatainen on nyt hieman väärässä paikassa.

Jos presidentin toimivaltaan kuuluisi vain sosiaalipolitiikka, hän olisi kyllä valmiimpi tehtävään kuin presidentin tehtävien ollessa ne mitä perustuslaki nyt määrittää, sanoo politiikan konkari ja entinen ministerikollega toisesta puolueesta.

– Haatainen on yrittänyt profiloitua ulkopoliitikkona. Se on tosi vaikeaa. Ei ihminen muutu, toteaa puolestaan henkilö, joka on seurannut Haataisen uraa läheltä jo vuosia.

Haataisen ulkopolitiikan merkki on rauhanmerkki

Rauhanmerkkiheijastin. Ehdokkaat rahoittavat ja tekevät kampanjaa tunnetuksi kaikenlaisella tavaralla – Saludo-kahvilla, Vanhasen ämpäreillä, Paavo- ja Vuokko -mukeilla. Haataisen kampanjaa voi tukea ostamalla Suomen synkkään kampanjatalveen istuvia rauhanmerkkejä.

Haatainen sanoo kampanjoivansa sydämellä. Hänen tavoitteensa ovat suuria: parempi maailma, eriarvoistumisen torjuminen ja ilmastonmuutoksen pysäyttäminen.

Aloittaessaan kampanjointia Haatainen arvosteli presidentti Niinistöä Demokraatti-lehdessä.

– Linjaero liittyy siihen, miten aktiivinen Suomi on globaaleissa asioissa ja millaista arvojohtajuutta presidentti harjoittaa, Haatainen totesi.

"Ulkopoliittisiin kysymyksiin Haatainen vastaa, jos häneltä kysytään. Muuten hän haluaa puhua jostain ihan muusta."

Lähempänä Haataisen toivomaa linjaa oli presidentti Halonen, joka puhui Haataisen mielestä oikeista asioista: köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisestä, globalisaatiosta, ihmisoikeuksista, ympäristökysymyksistä ja tasa-arvosta.

Sosiaalidemokraattien ehdokas jatkaisi Suomen maltillista ulkopoliittista linjaa suurelta osin. Hän ei kannata Suomen Nato-jäsenyyttä. Euroopan unionille hän ehdottomasti ei halua yhteistä armeijaa.

Venäjään Haatainen pitäisi suhteita yllä EU:n kautta – toisin kuin presidentti Niinistö, joka arvostaa myös kahdenvälistä suhteiden hoitoa.

Presidenttinä Haatainen haluaisi Suomen allekirjoittavan ydinaseet kieltävän YK-sopimuksen. Tässä kanta eroaa Niinistön ja Suomen nykylinjasta. Haataisen mielestä Suomesta tulee parempi paikka, kun tänne muuttaa ihmisiä muista maista.

Feministiksi itseään kutsuva Haatainen ei laajentaisi asevelvollisuutta koskemaan naisia. MTV3:n tentissä hän perusteli tätä naisten fysiikalla ja sillä että naiset synnyttävät.

Ulkopoliittisiin asiakysymyksiin Haatainen vastaa, jos häneltä kysytään. Muuten hän haluaa puhua jostain ihan muusta: sotesta, tyttöjen oikeuksista ja leipäjonoista. Turvallisuuskäsitystä pitää hänen mielestään laajentaa ja puhua siitä, mikä on hänelle itselleen läheistä.

Itä-Helsingin kuningatar opetti lapsilleen katujärkeä

”Tuula, tavis” otsikoi vuoden 2005 Anna-lehti opetusministeri Tuula Haataisesta kertovan laajan juttunsa. Ministeri istutti itähelsinkiläisen rivitalohuoneista takapihalla pelargonioita, ahkeraaliisaa ja markettaa. Ennen ministerin työpäivää hän lajitteli pyykkiä.

Vuotta aiemmin Eeva-lehti esitteli runoja kirjoittavan ministerin:

Löin sotakoneet kappaleiksi / tuli rauha. / Avasin häkkilinnulta oven / astui vapaus.

Ydinperheen äiti kertoi keskustelevansa lasten kanssa myös nurjista asioista.

– Lapsia ei pidä kääriä pumpuliin vaan heille on opetettava tervettä katujärkeä, Haatainen sanoi.

Haatainen on kertonut nousseensa eduskuntaan itähelsinkiläisten naisten äänillä, ja valtioneuvoston esittelytekstissä ministeriajalta häntä kerrotaan tuolloin kuvatun Itä-Helsingin kuningattareksi.

Haatainen
HaatainenJarno Kuusinen / All Over Press

Lehtijuttujen mukaan nuori Tuula oli radikaali.

Hän erosi kirkosta, joka ei hyväksynyt naispappeutta – ja palasi myöhemmin takaisin. Hän luopui avioliiton kaksoisnimestä heti kun laki salli ja alkoi käyttää vain alkuperäistä nimeään. Anna vuodelta 2005 kertoo Haataisen olleen perustamassa Pasilan Rauhanasemaa.

Nyt Haataista kuvataan adjektiiveilla tasainen ja määrätietoinen. Viime aikojen lehtijutuissa hän on kertonut juosseensa maratoneja.

"Tuulan kateuskerroin on matala. Vaikka politiikassa kilpaillaan, ihmiset eivät ole hänelle kateellisia."

Haataisen puoluetoveri

Haataisen kanssa työskennellyt puoluetoveri kertoo, että Haatainen luottaa muiden tekevän työnsä ja hoitaa itsekin hommansa.

– En ole kuullut, että hän olisi koskaan sanonut pahasti.

Nainen, jonka kateuskerroin on matala

Haataisen kerrotaan tekevän poliitikon kotitehtävät eli perehtyvän asioihin. Siksi hän ei ole virkamiesten vietävänä, vaan pystyy itse tekemään johtopäätöksiä. Poliittinen uskallus on silti välillä hukassa.

– Hän ei ole riskinottaja. Neuvonpidossa hän on varovainen ja haluaa varmistaa poliittisen taustansa tuen. Eikö ole uskallusta vai eikö ole osaamista, kertoo toisen puoleen ministerikollega arvailleensa.

Politiikassa on aina vastustajia. Silti omassa puolueessa Haataista kuvataan henkilöksi, jolla ei ole vihamiehiä.

– Ei minulla ole Tuulasta mitään erityisen pahaa sanottavaa.

– Tuulan kateuskerroin on matala. Vaikka politiikassa kilpaillaan, ihmiset eivät ole hänelle kateellisia.

Miksi Haataista sitten ei kadehdita?

– Hän on kohtuullisen hyvä asiaosaaja, mutta ei mikään erityinen tähti tässä mielessä, sanoo entinen ministerikollega.

– Hän on hyvä mutta hän ei ole superhuippu, sanoo puoluetoveri.

Silti Haatainen on taas esillä. Koska puolue ja hän haluavat sitä.

Haatainen ura-grafiikka