Uhkapeliä palestiinalaisvaltion puolesta: Liikemies rakensi tyhjästä Rawabin, josta tulee moderni keskus tai aavekaupunki

Liikemies Bashar al-Masri rakensi Länsirannalle upouuden kaupungin palestiinalaista keskiluokkaa varten.

Palestiina (alue)
Palestiinalaisamerikkalainen liikemies Bashar al-Masri
Palestiinalaisamerikkalainen liikemies Bashar al-Masri on Rawabin kaupungin perustaja. Hänelle kaupungissa on kyse liiketoiminnan lisäksi palestiinalaisvaltion rakentamisesta. Aishi Zidan / Yle

RAWABI Tänne johtaa yksi ainoa tie. Sekin jäi melkein rakentamatta. Tie kulkee Israelin kontrolloimalla alueella, ja jos sen suopeus loppuu, se merkitsee kuolemaa tuliterälle Rawabin kaupungille palestiinalaisalueella.

Kyseessä on ensimmäinen alusta asti yksityisellä rahalla rakennettu, moderni palestiinalaiskaupunki.

Sen rakensi vuosikymmenessä tyhjästä palestiinalainen liikemies Bashar al-Masri. Rawabia onkin kuvailtu vauraan al-Masrin uhkarohkeaksi vedonlyönniksi palestiinalaisvaltion puolesta; Valtion, jota ei ole.

*Uutuuttaan kiiltävässä kaupungissa *on aamupäivällä hiljaista. Puitteet näyttävät jopa hieman elokuvan kulisseilta.

Vaaleanruskeasta kivestä rakennetut talorivistöt mutkittelevat kukkulan rinteitä pitkin. Kaduille on istutettu puita, pystytetty lasten leikkipaikkoja ja kuntoilulaitteita. Ne ovat vielä tyhjillään.

Rawabi puolivalmiina eräänlainen lupaus länsimaalaisesta, keskiluokkaisesta kulutusunelmasta.

Keskustassa on moderni ostoskatu, jolla tunnetut brändikaupat myyvät aurinkolaseja ja vaatteita. Tavallisilla palestiinalaisilla tuskin on varaa shoppailla niissä. Kahviloissa voi siemailla lattea ja polttaa vesipiippua.

Rawabiin on rakennettu esiintymislava.
Rawabiin on rakennettu Länsirannan suurin esiintymislava. Amfiteatteriin mahtuu 15 000 katsojan yleisö. Aishi Zidan / Yle

Keskustasta löytyy myös elokuvateatteri 3D- ja 4D-saleineen. Kaupungin kyljessä levittäytyy Länsirannan suurin amfiteatteri, jonne halutaan houkutella artisteja maailmalta. Katsomon ylle on tapetoitu kuvia kuuluisista arabitähdistä, mutta myös Marilyn Monroe, Elvis, Jimi Hendrix ja Freddie Mercury katsovat alas lavalle.

Tästä kaikesta huolimatta kukaan tiedä, miten Rawabille lopulta käy.

Rawabin nimi tarkoittaa kukkuloita. Kaupunkiin ajetaan teitä, jotka kiemurtelevat jylhien oliivipuiden peittämien kukkuloiden halki.

Maisema on tyypillistä Länsirantaa. Kun yhdellä nyppylällä on palestiinalaiskylä, naapurikukkulalla on usein israelilaisten rakentama siirtokunta.

Palestiinalaisalue Länsiranta on ollut Israelin miehittämää aluetta vuodesta 1967 lähtien.

Rawabi on liikemies al-Masrille tietenkin bisnestä, mutta on moderni palestiinalaiskaupunki myös kansallismielinen hanke.

Al-Masri uskoo vakaasti, että palestiinalaiset saavat vielä oman valtionsa – ja siksi sitä on jo rakennettava. Vaikka kaupunki kerrallaan.

– Me näytämme maailmalle, että me emme ole tuhoamisen vaan rakentamisen puolesta. Me haluamme elää, olla onnellisia ja ennen kaikkea vapaita. Ja että me palestiinalaiset ansaitsemme valtion ja voimme rakentaa sen, al-Masri sanoo.

Hänen kaupunginrakennusprojektinsa on suurin yksityinen työllistäjä palestiinalaisalueilla. Rawabin hintalapuksi on arvioitu 1,4 miljardia dollaria. Rahoitus tulee pääosin al-Masrin rakennusalan yritykseltä Massarilta ja qatarilaiselta kiinteistöalan yritykseltä Diarilta.

– Maailmaan syntyy uusia valtioita, mutta usein hyvin kurjia valtioita.

Bashar al-Masri

*Rawabi on meinannut kaatua *monta kertaa. Hankkeen valmistelu alkoi vuonna 2007 ja varsinainen rakentaminen vuonna 2012. Se on imenyt perustajansa al-Masrin kaiken ajan.

Kaupunkiin johtava tie kulkee niin kutsutulla C-alueella, joka on Israelin täydessä kontrollissa. Länsirannasta 60 prosenttia on tällaista aluetta. Siksi tien rakentamisesta oli neuvoteltava israelilaisten kanssa vuosia.

Lupa heltisi lopulta, mutta se on uusittava aina säännöllisin väliajoin. Jos israelilaiset peruisivat luvan, Rawabista tulisi käytännössä asumiskelvoton. Yhteydet olisivat poikki.

Yhtä vaikea vääntö käytiin vedestä. Kaupungin ensimmäiset naapurustot olivat lähes muuttovalmiit, mutta Israel ei halunnut antaa lupaa vedensaantiin. Israel vaati, että lupa pitäisi hakea palestiinalaisten ja israelilaisten yhteiseltä komitealta, joka ei ollut kokoustanut pitkään aikaan.

Pienoismalli Rawabin kaupungista.
Pienoismalli Rawabin kaupungista, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 2012. Nyt siellä asuu noin 4000 ihmistä.Aishi Zidan / Yle

Asiasta väännettiin 18 kuukautta. 639 ostajasta 452 perui asuntovarauksensa kaupungista. Rawabi ajautui melkein konkurssiin.

Avuksi tuli kansainvälinen paine. Jopa Yhdysvaltain silloisen presidentin Barack Obaman kerrotaan nostaneen ongelman esille tapaamisissa israelilaisten kanssa.

Rawabin edustajien mukaan on yhä epäselvää, saako kaupunki riittävästi vettä tulevaisuudessa, jos sen asukasmäärä kasvaa.

Rakennustyömaa Rawabissa helmikuussa 2014.
Oliver Weiken / EPA

Televisiossa pyörii saippuasarja. Ali Assaf sytyttää vesipiipun, kun hänen vaimonsa Rashida Assaf kaataa kahvia pieniin kuppeihin vieraille.

Ensimmäiset asukkaat muuttivat Rawabiin vuonna 2015. Nyt heitä on noin 4 000. Kun kaupunki tulee valmiiksi, sinne pitäisi mahtua 40 000 asukasta.

Ali Assaf oli töissä Ramallahissa, kun hän sattui näkemään lihakaupassa ilmoituksen kaupungista. Ensin hän ei ollut uskoa, että tällainen kaupunki on olemassa. Kotimatkalla hän päätti pistäytyä katsomassa kaupunkia ja piti näkemästään.

Rashida Assaf keittiössä.
Rashida Assaf muutti perheineen Rawabiin pari vuotta sitten. Aishi Zidan / Yle

Nyt Assafin perhe on asunut Rawabissa kaksi vuotta. Heitä viehättivät kaupungin modernit palvelut ja infrastruktuuri. Mutta elämänmeno on erilaista kuin tavallisissa palestiinalaiskylissä ja kaupungeissa.

– Kylässä asutaan lähellä perhettä, mutta täällä ei tunne muita ihmisiä, sanoo Rashida Assaf.

Monet kerrostalon asunnoista omistavat palestiinalaiset, jotka asuvat todellisuudessa ison osan ajastaan ulkomailla tai Israelin puolella. Arkisin kerrostalo näyttää olevan lähes tyhjä.

Myös tähän Rawabi voi vielä kaatua. Jos palestiinalaiset eivät muuta ja perusta yrityksiään sinne, Rawabi jää aavekaupungiksi.

Nousemme hissillä ylös toimistorakennukseen Rawabin keskustassa. Seinille on piirretty lamppuja, televisio on iPadin muotoinen ja nuoret ihmiset työskentelevät avotilassa läppäreidensä kanssa.

Näky voisi olla voisi olla minkä tahansa länsimaisen suurkaupungin startup-tiloista.

Al-Masri haluaa houkutella Rawabiin niin paikallisia kuin kansainvälisiä yrityksiä. Hän tahtoo synnyttää työpaikkoja, tukkia nuorten palestiinalaisten aivovuotoa maailmalle ja valmistaa palestiinalaisia oman valtion syntyyn. Vahva talous tuo vakautta, hän uskoo.

– Maailmaan syntyy uusia valtioita, mutta usein hyvin kurjia valtioita. Katso nyt uusinta uutta valtiota Etelä-Sudania. Jos olisin eteläsudanilainen, vihaisin päivää, jolloin itsenäistyimme, hän sanoo.

Nuoria Rawabilaisia tietokoneillaan.
Rawabiin on perustettu tilat, joihin pyritään houkuttelemaan startupeja.Aishi Zidan / Yle

Saman toimistotalon ylemmästä kerroksesta löydämme Walaa Samaran, joka työskentelee tietotekniikkayritys Asaalin markkinoinnissa. Hän puhuu vauhdilla asiakkaista ja sopimuksista, joita yritys on saanut.

Myös hänelle Rawabissa on kyse jostain muusta kuin vain kaupungista. Hänen mielestään ajatuksena on rikkoa stereotypioita, joita maailmalla on Lähi-idästä ja erityisesti palestiinalaisista.

– Poliittinen tilanne on vaikea, mutta me voimme elää kunnollista elämää. Ja voimme näyttää ihmisille, mitä osaamme, Samara sanoo.

*Rawabista on tullut kansainvälisen *suitsutuksen kohde. Kaupungin tarinaa on kerrottu maailman suurimmissa medioissa. Vierailijoita on käynyt YK:n entisestä pääsihteeristä Ban Ki-moonista lähtien.

Palestiinalaisten keskuudessa Rawabi on saanut kiitosta, mutta myös arvostelua. Rawabin alkuvaiheessa palestiinalaishallinto pakkolunasti maita osalta omistajista, mikä nostatti kapinamieltä.

Katunäkymä Rawabissa.
Bashar al-Masri näki paljon vaivaa houkutellakseen isoja kansainvälisiä brändejä avaamaan liikkeen kaupunkiin.Aishi Zidan / Yle

Arvostelua on herättänyt myös yhteistyö israelilaisten rakennusyritysten kanssa. Osa palestiinalaisista ei hyväksy sitä. He pitävät yhteistyötä miehityksen normalisoimisena ja hyväksymisenä.

Tästä al-Masri on eri mieltä. Hänen mielestään Rawabi on päinvastoin miehityksen vastustamista.

– Kyllä, voisimme olla tekemättä mitään, mutta minä en ajattele niin. Minä haluan käyttää Israelia rakentaakseni Palestiinaa, al-Masri sanoo.

Vastapäisellä kukkulalla siintää yksi Israelin alati laajenevista ja lukuisista siirtokunnista. Al-Masri uskoo, että tästäkin kukkulasta olisi saattanut tulla vielä joskus siirtokunta, jos sen rinteille ei levittäytyisi nyt Rawabi.