Kapinallisesta mielisairaanhoitajasta kasvoi rakastettu kirkkoherra: "Sairastuin kiltteyteen"

Eläkkeelle jäävän Petäjäveden kirkkoherran mielestä nykyinen jumalanpalvelus on tullut tiensä päähän, siksi papin pitäisi siirtyä taka-alalle.

Kotimaa
Eläkkeelle jäävä kirkkoherra Seppo Ojala
Mikko Maasola / Yle

Seppo Ojala valmistui teologiksi, mutta ei halunnut papiksi.

Ikuinen epäilijä harkitsi mieluummin vaikkapa tutkijan tai opettajan uraa. Ennen papin virkaa tie veikin yli kuudeksi vuodeksi Hesperian mielisairaalaan hoitajan työhön.

Sieltä juontaa Ojalan syvin elämänasenne.

– Ihmisyys on koko elämän pohjavirta ja se on minulle kaikkein tärkeintä. Haluan asettua aina niiden puolelle, jotka eniten apua tarvitsevat, jotka ovat suurimmassa hädässä.

Tällä asenteella Ojala on tullut Petäjävedellä laajasti tykätyksi papiksi. Nyt kun kirkkoherra yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen jää eläkkeelle, moni jää kaipaamaan suvaitsevaista ja syvällisesti ihmistä ymmärtävää hahmoa.

Se helpottaa omaa olemista, kun tajuaa että ei ole aina pakko tehdä priimaa.

Kirkkoherra Seppo Ojala

Vuodet mielisairaalassa poistivat normaali-käsitteen miehen sanavalikoimasta. Hän sanoo, että papin työssä on ollut valtavasti hyötyä siitä, että tajuaa itsekin olevansa keskeneräinen.

Jos ei vajaamielinen, niin vajaa monessa suhteessa.

– Se helpottaa omaa olemista, kun tajuaa että ei ole aina pakko tehdä priimaa, vaan voi olla erehtyväinen ja tehdä virheitä. Me olemme kaikki säröjä täynnä.

Erityisesti Ojalaa on kiitelty siitä, että hän on onnistunut tavoittamaan kirkosta etääntyneitä ihmisiä. Jumalanpalveluksiin on ollut Petäjävedellä yhtä vaikea saada ihmisiä kuin muuallakin, mutta kirkonmies, jonka kädessä ovat vierailleet olutkolpakot ja tupakatkin, on ollut helposti lähestyttävä.

Hän on sitä mieltä, että papin pitää käydä kapakassakin.

Siellä ihmiset ovat Ojalan mielestä aidoimmillaan ja aidosti läsnä. Pappi otetaan kapakassa hyvin mieluusti pöytään ja heti syttyvät henkiset ja hengelliset keskustelut.

– Monesti on pitänyt suorastaan toppuutella, että voitaisiinko välillä keskittyä musiikinkuunteluun tai käydä vaikka tanssimassa.

Tarvitaan somemessu

Kirkkoherra Seppo Ojala on kritisoinut railakkaasti nykyistä jumalanpalvelustapaa. Se on tullut miehen mielestä tiensä päähän. Nuorille aikuisille kirkko ja sen jumalanpalvelukset eivät Ojalan mielestä anna yhtään mitään. Se tekee eläköityvän surulliseksi.

– Nyt tarvittaisiin sen näköinen jumalanpalvelus kuin on ihmisten tarvetila. Ihmisistä pitää tulla jumalanpalveluksissa toimijoita, jotka tekevät itse tapahtumasta oman näköisensä. Silloin se antaisi heille jotain.

Henkilö pitää virsikirjaa kädessään.
Pentti Palmu / Yle

Ojala ehdottaa jopa somemessua. Hän vaatii uudenlaista kieltä ja muotoa jumalanpalveluksiin.

Sen saisivat nuoret keksiä itse.

– Jotta nuoret saataisiin kirkkoon, ilmaisuista pitää tehdä sellaisia, että ne ovat somenuorille oikeasti sattuvia. Papin pitäisi väistyä taka-alalle tukihenkilöksi, nyt rakennetaan liikaa perinteen varaan.

Sairaaksi kiltteydestä

Kahdeksan vuotta Petäjävedellä kirkkoherrana toimittuaan Ojala koki täydellisen loppuun palamisen ja kahden vuoden keskivaikean masennuksen.

Lopulta syyt sairastumiseen olivat yksinkertaiset. Hän tunnisti itsessään suomalaisten helmasynnin.

Moottoripyörällä on tekemisissä ihan eri tavalla luomakunnan kanssa kuin autossa. Tuntee tuoksut ja tuulet, sateen kasvoillaan.

Kirkkoherra Seppo Ojala

– Sairastuin kiltteyteen. Unohdin katsoa asioita itseni näkökulmasta ja suostuin kaikkeen. Yritin enemmän kuin oli henkisiä ja fyysisiä voimavaroja.

Myöhemmin Ojala oppi, että pitää itse määritellä omat rajat, kuuntelematta muita, ja elää enemmän itsensä kautta. Silloin pystyy antamaan myös yhteisön jäsenenä enemmän.

Edelleen Ojala sanoo, että ein sanominen tekee kipeää ja rajanveto pyyntöihin suostumisessa ja kieltäytymisessä on vaikeaa.

Moottoripyörällä yhteys luomakuntaan

Pikkupojan ikuinen haave heräsi uudestaan henkiin, kun ojala oli ison murroksen kynnyksellä vuonna 2006. Vuorotteluvapaalla tuli pakottava tarve hankkia moottoripyörä.

Hän huomasi ajaneensa uudella DragStarillaan kolme kuukautta päivittäin ja hurmaantui täysin löydettyään uusia henkisiä ja fyysisiä nautintoja.

– Moottoripyörällä on tekemisissä ihan eri tavalla luomakunnan kanssa kuin autossa. Tuntee tuoksut ja tuulet, sateen kasvoillaan. Suhde ympäristöön on koko ajan äärimmäisen intensiivinen ja intiimi. Toisaalta kypärän sisällä olet yksin. Siellä on omat mietteet ja ajatukset ja vapauden tunne.

Sanoisin, että ne ovat suorastaan paratiisista kumpuavaa ikuista yhteyden nälkää.

Kirkkoherra Seppo Ojala

Ojalan tarkoitus on lähteä eläkepäivien aluksi kuukaudeksi käsivarren Lappiin Lätäsenon erämaa-alueille seuraamaan jäitten lähtöä. Siellä mies on omien sanojensa mukaan pääsemättömissä ja se on osoittautunut viehättäväksi kokemukseksi.

Myöskään tuore avioliitto ei ole esteenä intohimoiselle moottoripyöräharrastukselle. Välillä Ojala ajelee pyörällä edellä ja vaimo tulee autolla tavaroiden kanssa perässä.

– Vaimo lupasi myös piffata rahaa mun uuteen pyörään. Se on musta hyvä asenne.

Eroottisia runoja ja tervettä epäilyä

Sanojen rakastajana Seppo Ojala on kirjoittanut laatikkoonsa satoja eroottisia runoja. Kirkkoherra ei häpeile niitä vähääkään, vaan pitää sanoja hoitavina ja tärkeinä.

Miehen sanat kumpuavat rakkaudesta ja kaipuusta ja kertovat hänen omien sanojensa mukaan pohjattomasta ikävästä suhteessa naiseen.

– Sanoisin, että ne ovat suorastaan paratiisista kumpuavaa ikuista yhteyden nälkää.

Eläkkeellä mies aikoo kirjoittaa proosaakin. Kunhan ehtii.

Useaan otteeseen kirkkoherra Ojala on hätkähdyttänyt kertomalla olevansa ikuinen agnostikko, Jumalan epäilijä.

Palautetta on tullut. Osa on miettinyt olisiko kirkolla sittenkin jotain annettavaa minullekin, kun kirkkoherrakin epäilee julkisesti. Toiset ovat vaatineet eroa ja tuhahdelleet.

Eläkkeelle jäävä kirkkoherra Seppo Ojala
Mikko Maasola / Yle

Ojalalla on kuitenkin selkeä ajatus. Hänen mukaansa raamattu kehottaa arvioimaan itse, onko tämä juttu Jumalasta ja Jeesuksesta vai ei.

– Miten semmoista arviointia voi tehdä ellei itse kyseenalaista ja epäile. Uskon Jumalaan, mutta haluan löytää Jumalan syvemmällä tavalla mitä tällä hetkellä tunnen tai löydän.

Jos kirkkoherra on noin suvaitsevainen ja ihmisellinen, niin mikä sitä syntiä sitten on?

– Syntiä on vain se, mikä erottaa minut Jumalasta. Kaikki muu on inhimillistä ja kuuluu tähän ihmisen elämänlaatuun. Meillä on koko ajan anteeksipyydettävää toisiltamme, mutta anteeksipyytämisen tila ei voi olla elämän perustila. Elämä pitää elää niin kuin se on annettu.

Seppo Ojala ei koe tarpeelliseksi pohtia syntisyyttä.

Ainoastaan sitä miten ihminen voisi anteeksi pyydettyään ja saatuaan kehittyä vähän parempaan suuntaan.

Kuuntele Yle Areenasta:

Yle radio Suomen Sunnuntaivieras: Seppo Ojala