Rysky Riiheläisen kolumni: Karhu se on pandakarhukin – Kiina kasvattaa vaikutusvaltaansa kauppasuhteilla

Kiina investoi ennenäkemättömiä summia ulkomaille. Sillä ostetaan vaikutusvaltaa, muistuttaa Janne "Rysky" Riiheläinen.

Kiina
Janne Riiheläinen
Janne RiiheläinenJyrki Lyytikkä / Yle

Viime aikoina on Suomessa muun maailman tapaan herätty Venäjän aggressiiviseen vaikuttamistoimintaan.

Asiaa vähättelevät ovat vedonneet siihen, että kaikki valtiot vaikuttavat toisiinsa. Se on sinällään totta, mutta Venäjän keinot ovat olleet poikkeuksellisen röyhkeitä vaaleihin sekaantumisineen ja poliittisten äärilaitojen tukemisineen.

Mutta Venäjä ei tosiaankaan ole ainut. Venäjän ja Yhdysvaltojen suurieleisemmän toiminnan taustalla Kiina on kuin varkain rakentanut pääosin talouteen liittyviä verkostoja ja rakenteita, joiden avulla se on läsnä vaikuttavasti kaikkialla maailmassa. Myös Suomessa.

Kiinan presidentti Xi Jinping teki viime keväänä kolmen päivän vierailun Suomeen. Hän toki matkustaa paljon muutenkin, mutta silti vierailu kertoo jotain.

Kiinan yksipuoluejärjestelmässä valtionyritysten poliittinen ohjaus on edelleen olemassa.

Kiina on kiinnostunut Suomesta, koska se on kiinnostunut Arktiksesta ja uuden silkkitien rakentamisesta. Tämä jättimäinen, yli 900 miljardin dollarin investointi (siirryt toiseen palveluun) liikenteeseen sujuvoittaa ennen kaikkea vientiä Kiinasta. Paljon julkisuutta saanut junayhteys Kouvolasta Kiinaan on osa tätä hanketta.

Kiinalla on muitakin valtavia kehityshankkeita mediasta (siirryt toiseen palveluun)jalkapalloon (siirryt toiseen palveluun). Yhteistä näille kaikille ovat valtavat resurssit ja tavoite olla maailman suurin ja paras.

Kiina on kaikessa hiljaisuudessa rakentanut Suomeen eri elämänaloja kattavan vaikuttamisverkoston.

Tuhannet koululaiset ovat vuosittain koulun kautta yhteistyössä Kiinaan. Muuten aika lailla pystyynkuollut ystävyyskaupunkitoiminta kukoistaa Kiinan kanssa. Taustalla tässä innokkuudessa ovat tietysti raha ja julkilausumaton ymmärrys siitä, että Kiinassa liikesuhteet sisältävät usein myös poliittisen ulottuvuuden.

Kiinan yksipuoluejärjestelmässä valtionyritysten poliittinen ohjaus on edelleen olemassa.

Pitkän tähtäimen tavoitteena on päättää muutaman sataa vuotta jatkunut poikkeustila ”läntisten barbaarien” valta-asemasta maailmassa.

Kiinalaisen elinkeinoelämän ääntä Suomessa käyttää kuuluvimmin Kemiin biojalostamoa suunnittelevan Kaidi-yhtiön varatoimitusjohtaja ja Suomen toimitusjohtaja Carl Haglund. Entinen puolustusministeri valittiin juuri myös Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi.

Kiinan kommunistipuolueen yksinvalta perustuu talouskasvulle ja siksi kansainvälisen kaupan vaaliminen on Kiinan etu. Ei Kiina halua omaa versiotaan sosialismista levittää, vaan se haluaa tukea vientiään.

Toisaalta se ei suvaitse kritiikkiä (siirryt toiseen palveluun) niin sanottuja ydinintressejään kohtaan. Kiina estää koti- ja ulkomailla keskustelua itselleen hankalista kysymyksistä, kuten korruptiosta, Tiibetin miehityksestä ja laajoista ihmisoikeusongelmista.

Tiibetin hengellisen johtajan Dalai-laman (siirryt toiseen palveluun)virallinen tapaaminen voi johtaa maan paitsi poliittiseen myös taloudelliseen paitsioon.

Kiina tekee vaikuttamistyötään maltillisesti ja kärsivällisesti. Sen pitkän tähtäimen tavoitteena on päättää muutaman sataa vuotta jatkunut poikkeustila ”läntisten barbaarien” valta-asemasta maailmassa.

Vastikään asemansa Kiinan johtajana sementoineen Xin rinnalla Venäjän presidentti Putin vaikuttaakin röttelötalon räyhäävältä isännältä. Amerikkalaiskollega Trump puolestaan vaikuttaa perintöään vauhdikkaasti tuhlaavalta, itsestään liikoja luulevalta perijältä.

Miten suhtautua Kiinan toimintaan jos se on omien arvojemme vastaista, mutta asian esiin tuominen johtaisi taloudellisiin seurauksiin?

Sitä mukaa, kun Trump viskoo asioita pois mielestään tarpeettomina, kerää Xi tilanteesta hyödyn. Esimerkiksi Trumpin ensimmäisenä päivänään antama määräys vetäytyä Tyynenmeren vapaakauppasopimuksesta TPP:stä, oli suuri voitto sen ulkopuolella olleelle Kiinalle.

Venäjän ja Kiinan välisessä kaasusopimuksessa näkyi maiden suhteiden perusasetelma, jossa kiinalaisilla on melkeinpä kaikki valtit käsissään.

Afrikassa Kiina on keskeinen taloudellinen toimija ja syvällä maanosan valtavaa vauhtia kehittyvissä rakenteissa.

Kiina pyrkii Venäjän tavoin hoitamaan asioita kahdenvälisesti, jolloin sen asema on paljon vahvempi. Peruskuvio on äärimmäisen yksinkertainen. Kun kyseessä on oma taloudellinen etu, useimmat ymmärtävät yskän ilman vihjailujakin. Tämä koskee niin maiden hallituksia kun pienempiäkin toimijoita.

Yhä useampi pääseekin lähitulevaisuudessa vastaamaan hankalaan kysymykseen: miten suhtautua Kiinan toimintaan jos se on omien arvojemme vastaista, mutta asian esiin tuominen johtaisi taloudellisiin seurauksiin?

Ja jos olemme sellaiseen taipuneet, niin entäpä kun tulee tilanne, jossa omaksi eduksemme arvioitu ratkaisu onkin Kiinan etujen vastainen?

Kiinan vaikuttaminen pyrkii erilaisilla rakenteilla tekemään Kiinan ja meidän taloudellisista eduistamme yhtenevät. Se tuskin on pitkällä tähtäimellä meidän etumme.

Karhu se on pandakarhukin.

Janne "Rysky" Riiheläinen

Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.

Lisää aiheesta kolumneissa: Jari Ehrnroothin kolumni: Nielaiseeko kommunistisen kapitalismin lohikäärme lännen?