"Välituntikellolla olisi mahtava päräyttää lapset syömään" – Knuuttilan koulusta tulee uusi koti Koskimäen perheelle

110-vuotiaasta entisestä kyläkoulusta tulee Anna ja Lauri Koskimäen nelilapsisen perheen koti. Purkamista ja rakentamista riittää, mutta on se sen väärti, kun tehdään unelmasta totta.

kyläkoulut
Anna Koskimäki ja perheen kuopus Niio.
Anna Koskimäki ja perheen kuopus Niio.Tarmo Niemi / Yle

Jykevässä hirsiseinässä on merkintä 1913. Hämärässä tilassa valtavien ikkuna-aukkojen kohdalla on pressut, lattian paikalla on sepeliä. Huone on noin kuusikymmentä neliötä ja huonekorkeus juhlallinen, melkein neljä metriä.

Anna Koskimäki osoittaa tulisijan tulevan paikan ja kertoo, että ikkunat palautetaan alkuperäisen kaltaisiksi risti-ikkunoiksi. Entinen luokkahuone yli satavuotiaassa kyläkoulussa on kuusihenkisen Koskimäen perheen tuleva olohuone.

– Tämä on ollut haave ja nyt se toteutuu, Anna Koskimäki huokaa.

Entisestä Knuuttilan koulusta tulee Koskimäkien koti.
Entisestä Knuuttilan koulusta tulee Koskimäkien koti.Tarmo Niemi / Yle

Valtava urakka

Knuuttilan koulu Keski-Nurmossa jäi tyhjilleen kymmenisen vuotta sitten. Koulutyö oli siirtynyt uuteen kouluun ja tiloissa jatkanut varhaiskasvatustoiminta loppui sisäilmaongelmien vuoksi. Kyläkoulun kohtalo oli sama mikä monen muunkin kaltaisensa, kaupunki halusi siitä eroon. Koulun tulevaisuus ratkesi lopulta huutokaupassa, jonka Koskimäet voittivat reilu vuosi sitten.

– Onhan tämä aivan valtava urakka, eikä loppua näy. Tässä on yhteensä 390 neliötä ja siitä on vielä 150 purkamatta.

– Ja sitten se on vaan sormien napsautus, kun ollaan jo muuttopuuhissa, kun saa ruveta valmista ja uutta pintaa tekemään, Anna Koskimäki maalailee ja nauraa päälle.

Koskimäkien haaveena on, että he pääsevät muuttamaan, kun alakerran eteinen, kodinhoitohuone, makuuhuone, keittiö ja olohuone valmistuvat. Loput alakerrasta ja yläkerta, johon tulee mm. isompien lasten makuuhuoneet, tehdään pikku hiljaa asumisen ohessa.

– Meidän perhe mahtuu kyllä tuohon kuudenkymmenen neliön olohuoneeseen hetkeksi aikaa. Tavoite on, että yläkerran huoneet ovat valmiit ennen kuin isommat lapset muuttaa kotoa ja sinne on ehkä joku 8 vuotta aikaa, Anna velmuilee.

Hän myöntää, että vanhan talon uusille omistajille on jo vuodessa kirkastunut moni asia. Alun perin toiveissa oli muutto jo viime vuodenvaihteeksi, mutta nyt ajatuksissa on ensi vuodenvaihde.

Koskimäen perheen tuleva olohuone.
Koskimäen perheen tuleva olohuone.Tarmo Niemi / Yle

Suuruudenhulluutta

Koskimäet tulivat pelastaneeksi vanhan kyläkoulun, vaikka ajatus vanhasta hirsitalosta kotitalona lähtikin omista intresseistä. He ehtivät etsiä sopivaa kohdetta yli kymmenen vuotta, ensimmäistä vanhaa pohjalaistaloa he kävivät katsomassa jo vuonna 2004.

– Ja sitten tuli tämä, joka oli sijainniltaan aivan loistava. Aluksi oli tarjouskauppaa ja sitten kaupunki laittoi tämän huutokauppaan, joka me päätettiin voittaa, Anna virnistää.

Meillä oli aivan sikamainen summa varattuna tämän ostoon, onneksi ei sitten siihen jouduttu koko budjettia käyttämään.

Anna Koskimäki

– Meillä oli aivan sikamainen summa varattuna tämän ostoon, onneksi ei sitten siihen jouduttu koko budjettia käyttämään. Saatiin omasta mielestä sopuhinnalla. Anna Koskimäki kertoo, että vanhassa kyläkoulussa viehätti oikeastaan kaikki: isot luokkahuoneet, ulkorakennus, pihapiiri ja oma rauha.

– Meillä ei ollut edes lapsia silloin, kun sitä ensimmäistä taloa käytiin katsomassa. Ollaan oltu suuruudenhulluja jo kaharestaankin, nyt saatiin vielä tuplaten lisää, mitä siinä olisi neliöitä ollut.

Knuuttilan koulun hinnaksi tuli huutokaupassa 60 600 euroa.
Knuuttilan koulun hinnaksi tuli huutokaupassa 60 600 euroa.Tarmo Niemi / Yle

"Ite tein ja säästin"

Vanhan talon hankinnassa ja kunnostamisessa avainasioita ovat kustannukset ja kunto. Anna Koskimäki painottaa, että vanhaa hankkiessa pitää olla tarkka. Heidän koulustaan ei kuitenkaan löytynyt mitään sellaista, mikä ei olisi ollut korjattavissa.

– Tiedettiin, että jotakin varmasti löytyy, mutta meillä oli ammattilainen katsomassa tätä meidän kanssa, kun tarjousta tehtiin. Hän näytti vihreää valoa, joten uskallettiin heittäytyä ja luottaa ammattilaisen sanaan.

– Ite tein ja säästin -tyyppisesti tätä nyt rakennetaan. Mieheni Lauri on putkimies ja minulla on restaurointi ja erikoismaalauksen koulutus, että pintatöitä pystyn tekemään.

Ammattilaisia käytetään tarvittaessa, mutta paljon opetellaan tekemään myös itse. Anna Koskimäki kertoo juuri ilmoittautuneensa tulisijan muurauskurssille.

– Tänne tulee seitsemän tulisijaa ja niitten teettäminen ulkopuolisella maksaisi aika paljon. Nyt kurssimaksun hinnalla saadaan tehtyä ne itse.

Anna Koskimäki pitää projektista Knuuttilanmäella –blogia (siirryt toiseen palveluun). Hän kertoo, että blogin suosituimpia postauksia on ollut kirjoitus, jossa hän avaa kustannuksia. Yhden päädyn nosto tuli esimerkiksi maksamaan palkkakuluineen noin 10 000 euroa.

– Eihän tämä ilmaista ole, mutta pikkuhiljaa tätä tehdään. Itse tehdään niin paljon kuin pystytään ja osataan. Budjetti on varmaan sitä luokkaa, mitä uusi omakotitalokin tulisi maksamaan, Anna arvelee.

Vielä on purettavaa. Tähän tilaan yläkerrassa tulee makuuhuoneita.
Vielä on purettavaa. Tähän tilaan yläkerrassa tulee makuuhuoneita.Tarmo Niemi / Yle

Mikä vanhassa viehättää?

Facebookin Pelastetaan vanhat talot -ryhmässä on jäseniä noin 40 000. Ryhmän perustaja ja ylläpitäjä Pia Kuurma kertoo, että määrä kasvaa noin 70-80 jäsenen päivävauhtia ja lisäksi sitä seurannee moninkertainen määrä, sillä ryhmä on julkinen. Pia iloitsee ryhmän suosiosta, mutta ei oikeastaan ihmettele sitä.

– Vaikka kuinka lukisit kirjoja ja yrittäisit etsiä tietoa netistä, mutta tuossa kun laitat kysymyksen, että mulla on tällainen ongelma, niin ei mene tuntia, kun tulee kymmenen vastausta. Ja vaikka kaikki ei olisikaan kunnon tietoa, niin kyllä se siitä seuloutuu. Tällainen avoin keskustelu on mielestäni ihan huippua.

Ryhmässä jaetaan tietoa ja kokemuksia vanhojen rakennusten kunnostamisesta ja on niitä vanhoja taloja pelastettukin. Vaikka vanhan korjaamisessa on kommervenkkinsä, sellaisen parissa värkkääminen tai kunnostuksen "harrastaminen" viehättää monia.

– Joka alkaa kunnostaa vanhaa, tietää jo lähtiessään, että se ei tapahdu hetkessä. Siitä ei synny valmista nopeasti, eikä se ole se juttu, vaan se tekeminen ja sen matkan kulkeminen on.

– Onnistumisen tunne ja se, että se voi olla vaikeaa, mutta ne on selvitettäviä asioita. Jos on uusi talo ja siellä tulee ilmastointiongelma, niin et välttämättä osaa tehdä itse mitään, mutta vanhassa talossa ongelmat ovat konkreettisia. Se on osa sitä viehtymystä, Pia Kuurma pohtii.

Satavuotiasta sammalta ja kutteria. Eikä yhtään hassumman näköistä.
Satavuotiasta sammalta ja kutteria. Eikä yhtään hassumman näköistä.Tarmo Niemi / Yle

Vanhaa kunnioittaen

Koskimäet kunnostavat koulua kodikseen vanhaa kunnioittaen. Ikkunat palaavat alkuperäiseen asuunsa, sillä Anna Koskimäki haluaa eroon 60–70-lukujen ”kotkotuksista”. Sama pätee sisätiloihin.

–Vanhaa tulee. Me ollaan kierrätys– ja vanhan tavaran henkisiä, että ei tänne valkoisia korkeakiiltoisia keittiökaappeja tule.

Koulun henki tuntuu suurissa huoneissa, mutta jotain koulumaisia elementtejä säilyy myös perheen arjessa kellojen ja kaiutinjärjestelmän myötä.

– Eikö niillä jotain hauskuutta keksitä. Välituntikellolla olisi mahtava päräyttää lapset syömään, Anna hihittää.

Koulutyö alkoi Knuuttilassa vuonna 1908. 110 vuotta myöhemmin se saa uuden elämän Koskimäkien kotina. Vaikka urakka on iso, unelma kantaa.

– Sitten kun tämä unelma toteutuu, jos tämä remontti joskus valmistuu, niin täällä saa sitten olla rauhassa tekemättä mitään…mindfulnessia ja kotoilua ja mitä näitä nyt on…aika pysähtyy ja elämä on ihanaa, Anna visioi ja purskahtaa nauruun.