yle.fi-etusivu

Analyysi: Hallituksen aktiivimallissa muhii mojova tilastotemppu – tunti viikossa ponnauttaa työttömän työlliseksi

Hallitus saattaa hyvinkin saavuttaa työllisyystavoitteensa – osin työttömyysturvan aktiivimallin ansiosta. Syynä on työllisyyden tilastointitapa, jossa yksi tunti työtä viikossa riittää henkilön tilastoimiseen työlliseksi.

Työttömyysturvan aktiivimalli
Työnhakija TE-toimistossa Helsingissä.
Vesa Moilanen / Lehtikuva

Kun Juha Sipilän (kesk.) hallitus asetti tavoitteekseen työllisyysasteen nostamisen 72 prosenttiin, moni naureskeli. Tavoitetta pidettiin sen hetkisen taloustilanteen valossa täysin epärealistisena. Talouskehitys on kuitenkin ollut poikkeuksellisen suotuisaa ja monet ekonomistit uskovat nyt, että 72 prosentin työllisyysaste saattaa suurin piirtein toteutua tällä hallituskaudella.

Työllisyysaste oli Tilastokeskuksen viimeisimmän julkistuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan 70,4 prosenttia marraskuussa. Matkaa hallituksen tavoittelemaan 72 prosenttiin on siis puolisentoista prosenttiyksikköä.

Hallituksen esityksen mukaan aktiivimallin (siirryt toiseen palveluun) odotetaan lisäävän työllisyyttä 5 000–12 000 henkilötyövuodella. Esimerkiksi Suomen hypoteekkiyhdistys on kiinnittänyt huomiota siihen, että näiden kokonaisten työvuosien jakaminen huomattavasti useammalle työttömälle voi luoda tilastoihin valetyöllisiä. Tämä johtuu työllisyysasteen laskentatavasta, jonka mukaan ihminen tilastoituu työlliseksi, jos hän tekee tutkimushaastatteluviikolla yhden tunnin ansiotyötä.

Kyseessä ei ole suomalainen erikoisuus. Laskentatapa on kansainvälinen, jotta eri maiden työllisyyslukujen vertailu sujuisi ketterämmin. Kyseessä ei myöskään ole ensimmäinen kerta, kun hallitus tekee toimenpiteitä, joiden työllisyysvaikutukset ovat kaikkea muuta kuin yksiselitteisiä.

Ylen tietojen mukaan työttömyysturvan aktiivimallia esittäneessä työryhmän (siirryt toiseen palveluun) piirissä puhuttiin myös mallin vaikutuksista työllisyysasteeseen, vaikkakaan virallisia laskelmia ei aiheesta tehty. Yhtenä lukuna ilmassa oli 0,5 prosenttiyksikköä eli suunnilleen kolmasosa siitä, mitä hallitukselta puuttuu tavoitteensa saavuttamisesta.

Aktiivimalli tarjoaakin hallitukselle kätevän apuvälineen. Kun työttömiltä edellytetään 18 tunnin työntekoa 65 päivän tarkastelujakson aikana, ne työttömät, jotka tutkimusviikolla ovat tehneet vähintään tunnin työtä aktiivimallin puitteissa, tilastoituvat työllisiksi.

Työtön, näin näytät hyvältä työllisyystilastossa...

Hallituksen työllisyystavoitteen kannalta olennaista on, kuinka työttömät ryhtyvät – jos ryhtyvät – toteuttamaan aktiivimallin vaatimuksia. Äärimmäisessä tapauksessa työttömät eivät aktivoidu lainkaan.

Tällöin hallituksen kassaan kuitenkin kilahtaa sievoinen summa, sillä alentuneista työttömyyskorvauksista se laskee (siirryt toiseen palveluun) nettoavansa 53 miljoonaa euroa vuodessa. Keskustelussa on kuitenkin myös muistutettu (siirryt toiseen palveluun), että alentunut työttömyysturva voi johtaa toimeentulo- ja asumistukimenojen kasvuun, mikä osaltaan söisi säästövaikutuksia.

Jos työttömät aktivoituvat, hallituksen työllisyystavoitteen kannalta ei ole yhdentekevää, kuinka se tapahtuu. Lisää työllisiä saadaan tilastoihin eniten, jos työttömät hajauttavat aktiivimallin edellyttämän työnteon mahdollisimman pieniin palasiin.

Kun työllisen määritelmä on yksi tunti työtä tutkimusviikolla, työllisyysaste nousee eniten, jos työttömät hajauttavat työskentelynsä – ja vastaavat kysyttäessä Tilastokeskuksen haastatteluihin. Mitä useampi vastaa tekevänsä viikon sisällä vähintään tunnin töitä, sen enemmän työllisiä Suomeen saadaan.

... ja näin todennäköisesti et

Aktiivimalli tarkoittaa minimissään 1,5 tunnin työskentelyä joka viikko, toisin sanoen 18 tunnin työskentelyä 65 päivän tarkastelujaksolla. Tähän on mahdollista päästä myös tekemällä kolme täyttä päivää työtä.

Jos työtön täyttää aktiivisuusvelvoitteensa tekemällä kolme päivää työtä kerralla, mahdollisuus, että työnteko osuisi Tilastokeskuksen haastatteluviikolle, pienenee. Tällöin on myös epätodennäköisempää, että työtön tilastoituisi työlliseksi. Kertarykäyksenä tehty työ ei siis kaunista tilastoja yhtä tehokkaasti kuin hajautetusti tehty.

Kokonaan toinen kysymys on, miksi yksikään työtön haluaisi auttaa hallitusta työllisyysasteen kaunistelussa. Malli on herättänyt laajaa vastustusta ja eduskunta löytää sen edestään uudelleen, kun mallin perumista vaativa kansalaisaloite tulee aikanaan käsittelyyn. Myös uusia kiristyksiä työttömyysturvaan on väläytelty.

Kevät näyttää, kuinka käy

Aktiivimallin tavoite on parantaa työllisyyttä lyhentämällä työttömyysjaksojen kestoa. Mallin seurauksena saattaa hyvin käydä niin, että ensi vaiheessa keskimääräiset työttömyysjaksot pitenevät, kun helposti työllistyvät poistuvat kortistosta takaisin työelämään.

Mallin vaikutuksia päästään arvioimaan myöhemmin keväällä, kun ensimmäinen tarkastelujakso päättyy. Silloin nähdään, kuinka monelta työttömyyskorvausta leikataan, kuinka moni on tehnyt mallin vaatiman määrän ansiotyötä ja kuinka moni työllistynyt kokonaan.

Tältä osin työttömien käyttäytymistä on mahdotonta ennustaa. Sen paremmin työllisyystyöryhmä kuin hallituskaan ei ole esittänyt tarkempia lukuja mallinsa vaikutuksista työllisyysasteeseen. Yleisesti kuitenkin otaksutaan, että vaikutus on positiivinen.

Lue myös:

Sopisiko Islannin tasa-arvoinen palkkamalli meillekin? Työntekijät ja työnantajat eri linjoilla

Aktiivimallin jatko-osa pakottaa työttömät hakemaan työtä kerran viikossa – Hukkuvatko firmat pian näennäishakemuksiin?

Hypo: Aktiivimalli tuo tilastoihin valetyöllisiä