"Lapsi söi ja nukkui kellontarkasti, unohdin itseni täysin" – Uupumus ja yksinäisyys ovat nykyvanhemmuuden pahimmat vitsaukset

Moni tavoittelee täydellistä vanhemmuutta, mutta sitä suorittaessaan uupuu niin, ettei ehkä jaksakaan olla hyvä äiti tai isä.

lapsiperheet
Vanhemmat uupuvat 1
Yle Uutisgrafiikka

"Syyllinen ja alisuoriutuva olo on jatkuvaa, yöllä herää paniikissa hikisenä ja muistaa kaikkea mikä olisi pitänyt hoitaa jo toissaviikolla. Iltaisin ei jaksa kuin itkeä sängyssä väsymystään."

Näin tilittää äiti blogissaan Sain perhe-elämästä burnoutin (siirryt toiseen palveluun) Huono äiti -sivustolla.

Uupuminen tuntuu olevan nykypäivän vanhemmuuden vitsaus. Tutkimuksia ja tilastoja vanhempien uupumisesta ei ole, mutta se nousee esille monissa aihetta sivuavissa pikkulapsiperheiden tutkimuksissa.

Turun yliopiston apulaisprofessori Niina Junttilan mukaan vanhempien uupuminen on luonnollista ja inhimillistä, siitä vain pitäisi puhua. Vanhemmuus on iso tehtävä siinä missä työkin. Vanhemmat kokevat stressiä ja pohtivat, hoitavatko he tehtävänsä hyvin ja epäilevätkö toiset heidän kykyjään.

– Kun asioista ei puhuta, jokainen ylläpitää omaa illuusiotaan siitä, että on itse ainoa joka väsyy. Ja siitä seuraa vielä enemmän uupumusta ja masennuksen oireita, Junttila sanoo.

Mutta miksi nykypäivän vanhemmat uupuvat?

Oliko vanhemmuus ennen helpompaa?

Riittämättömyyttä, syyllisyyttä ja epäonnistumisen tunteita. Näitä Mannerheimin lastensuojeluliittoon yhteyttä ottavat vanhemmat kertovat kokevansa.

MLL:n auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäen mukaan tilannetta ei helpota se, että netissä kerrotaan jatkuvasti, miten nykypäivän vanhemmat ovat curling-vanhempia tai muuten vaan hukassa ja uusavuttomia.

– Keksitään miljoonia erilaisia termejä, missä kuvataan huonoa vanhemmuutta. Ei se ainakaan vanhempia auta, että he pohtivat, mihinköhän luokkaan minä kuuluun tai missä suhteessa minä olen huono.

Näin kasvatat lapsestasi mukavan aikuisen (siirryt toiseen palveluun), Näin kasvatat lapsestasi pelokkaan nössön (siirryt toiseen palveluun), Näin kasvatat lapsestasi narsistin (ja näin vältät sen) (siirryt toiseen palveluun).

Vanhemmuudesta ja lasten kasvatuksesta on saatavilla valtavasti neuvoja. Asiantuntijoita riittää ja media on pullollaan erilaisia kasvatusvinkkejä. Netistä voi etsiä tietoa siitä, mitä lapsesi tulee minkäkin ikäisenä osata.

Lisäksi monet haluavat identifioitua tietyn tyyppisiksi vanhemmiksi ja liittyä kyseistä kasvatusperiaatetta tukevaan ryhmään, kuten kiintymysvanhempiin tai vaikkapa kestovaippa- ja kantoliinaperheisiin. Blogistit tarjoavat vertaistukea ja omakohtaisia kokemuksia, joista voi ottaa opiksi omassa vanhemmuudessaan.

Kun tietoa on paljon tarjolla, se tuo mukanaan vastuuta ja sitä kautta paineita. Enää ei voi sanoa, ettei tiennyt. Toisaalta vinkit ovat ristiriidassa keskenään, mikä voi aiheuttaa hämmennystä.

– Ehkä aiemmin oli selkeämpää, kun ei ollut sitä valtavaa valinnanmahdollisuutta eikä nettiä, josta kaivaa tietoa. Ainoat vinkit lastenhoitoon sai käytännössä omilta vanhemmiltaan tai neuvoloista, pohtii Väestöliiton perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa.

Kauniit kuvat vääristävät todellisuutta

Kaikentasoisia neuvoja saa myös esimerkiksi vauva-aiheisilta keskustelupalstoilta. Tosin siellä on myös mahdollista saada virtuaalisesti turpaansa. Vaikka joku kysyisi asiallisesti neuvoa johonkin mieltä askarruttavaan asiaan, aina löytyy joku, joka katsoo oikeudekseen haukkua kysyjää tai vähintään kyseenalaistaa tämän vanhemmuustaidot.

Niina Junttila kuvailee sosiaalista mediaa kaksiteräiseksi miekaksi.

– Toisaalta on hyvä, jos ei muuten pääse pois kotoa, että on väline, millä voi olla yhteydessä muihin vanhempiin. Mutta toisaalta siellä, kun ei nähdä toisia ihmisiä, ollaan myös paljon julmempia toisia kohtaan ja annetaan parempi kuva itsestään.

Oma elämä halutaan esittää todellista parempana myös ystäville esimerkiksi Facebookissa tai Instagramissa. Sovelluksiin ladataan kivoja kuvia perheen yhteisistä retkistä ja onnen hetkistä, vaikka todellisuudessa koti on sekaisin, lapset kiukuttelevat ja kahteen viikkoon ei ole nukkunut kunnolla.

Somen ideaalimaailma luo Junttilan mukaan paineita muille vanhemmille.

– Jos on masentunut ja uupunut, haluaisi saada positiivista palautetta. Laittamalla jotain hienoa sinne, tulee paljon tykkäyksiä, mikä taas kohottaa itsetuntoa. Mutta toisaalta se vain lisää välimatkaa sen välillä millainen haluaisi olla ja millainen oikeasti on.

Lasta kasvatetaan ohjekirja kädessä

Väsynyt äiti – apua uupumukseen ja unettomuuteen -kirjan kirjoittaja Hanna Lehtonen kertoo, että koska äidin jaksamisesta ei puhuttu ja ohjeita oli vain vauvan hoitoon, alkoi hän noudattaa niitä kirjaimellisesti.

– Hoidin kaiken hirmu tarkasti, että lapsella oli varmasti kaikki hyvin. Lapsi söi ja melkein nukkuikin kellontarkasti ja unohdin itseni täysin. Luojan kiitos minun vauva-aikana luomuruoka ei ollut niin suuri buumi, minähän olisin väkertänyt kaikki ruuat itse, Lehtonen sanoo.

Vanhemmuuden suorittaminen saattaa aiheuttaa joillekin äideille myös kontrolloinnin tarpeen, kertoo Väestöliiton Oulasmaa. Syntyy harha, että lapsi on hoidettava juuri tietyllä tavalla eikä uskota, että lapsi pärjää muiden aikuisten hoidossa.

– Voi olla joskus niin, että edes puolisoa ei koeta riittävän taitavaksi tai hänen koetaan tekevän vääränlaisia valintoja. Mittasuhteet voivat mennä aivan käsittämättömiksi jos on paikalla aina joka hetki, Oulasmaa kertoo.

Lasten kanssa vietetäänkin tutkitusti enemmän aikaa kuin ennen.

Lisäksi lapsille haalitaan paljon harrastuksia, jolloin arjesta tulee liian kiireistä. Lapset ovat väsyneitä ja kiukkuisia, mikä kuormittaa vanhempia entistä enemmän, tuumii puolestaan Jyväskylän yliopiston perhetutkimuksen professori Kimmo Jokinen.

Jokisen mukaan vanhemmuus on aiempaa enemmän tarkkailun ja vaatimusten kohteena. Vanhemmuudesta on tullut oma projektinsa.

– Pohditaan olenko hyvä äiti tai hyvä isä. Se on mittaamaton kenttä, että mitä voi tehdä ollakseen hyvä.

Uupunut vanhempi 3
Yle Uutisgrafiikka

Kun lapsi syntyy, vapaus vaihtuu rutiineihin

"Elämässä ei ole mitään spontaania. Paitsi ripulikakka ja puklu."

Näin kuvaa kaksosten äiti tukeavanhemmille.fi -sivustolla.

Lapsia tehdään nykyisin vähemmän ja harkitummin, mikä Oulasmaan mukaan nostaa paineita. Moni odottaa vanhemmuudeltaan paljon etukäteen ja saattaa pettyä, kun ei koe sellaisia tunteita, kuin on etukäteen kuvitellut.

Lapsiperheen arjen "tylsyys" ja rutiininomaisuus yllättää. Äidit kaipaavat mielenkiintoista työtään ja aikuisten juttuja, mikä taas aiheuttaa syyllisyydentunteita.

– On tosi ikävä tunne, että ajattelee olevansa tyytymätön vaikka on juuri saanut kaiken, mitä on halunnut, Oulasmaa toteaa.

Vapaudesta luopumisen kokemus voi olla yksi syy uupumiseen, toteaa perhetutkimuksen professori Kimmo Jokinen. On totuttu elämään vapaasti ja siihen, että omaa aikaa on paljon. Sitten yhtäkkiä onkin sidottu lapseen ja kotiin.

– Lapsettomat nuoret parit miettivät paljon sitä, miten sovittaa yhteen opiskelu, ura ja perhe, miten käy parisuhteelle ja ystävyyssuhteille sekä miten oma elämä ja harrastukset hoituvat. Monesti sitten käy niin, että aikaa näihin ei olekaan ja se vie voimia, Jokinen sanoo.

Unikouluja myös vanhemmille

Moni aikuinen ei ole eläessään kohdannut sellaista univajetta, minkä vauva-arki voi tuoda tullessaan. Toiset vauvat löytävät säännöllisen rytmin nopeasti ja nukkuvat alusta alkaen hyvin, kun toiset nukkuvat katkonaisesti vielä kaksivuotiaina.

Hanna Lehtonen oli aina ollut hyvä nukkuja, kunnes sai ensimmäisen lapsensa vuonna 2008. Lehtonen alkoi heti lapsen syntymän jälkeen kärsiä unettomuudesta. Syy ei kuitenkaan ollut huonosti nukkuvassa lapsessa. Lapsi nukkui hyvin, mutta Lehtonen ei pystynyt nukkumaan.

– Olin jotenkin ylikierroksilla ja hätäinen, että miten tämän lapsen kanssa ollaan. Välillä tarkastelin hengittääkö lapsi. Pidin itkuhälytintä öisin vieressäni, vaikka lapsikin nukkui vieressäni.

Väestöliiton Minna Oulasmaa kertoo, että joillakin äideillä nukkumisen taito saattaa kadota kokonaan. Vauvavaiheen jälkeen äidit heräilevät edelleen pitkin yötä, vaikka lapsi ei enää niin tekisikään.

Lapsille pidetään unikouluja, mutta Oulasmaan mukaan vanhempiakin olisi hyvä muistuttaa unen tärkeydestä. Vaikka ei kärsisi varsinaisista uniongelmista, unen määrä voi silti jäädä liian lyhyeksi, kun vähäinen oma aika nipistetään yöunista.

Jopa perheen keskellä voi olla yksinäinen

"Se oli aika raju kokemus. Omasta ystäväpiiristä kukaan ei saanut vauvoja yhtä aikaa ja itse tippui työelämästä pois. Sitten, kun ei ollut äitikerhoja, niin sitä oli todella yksin."

Uniongelmien ja suorittamisen lisäksi Hanna Lehtonen kärsi yksinäisyydestä. Lehtosen mukaan väsymys vain lisääntyy, kun yrittää yksin suoriutua kaikesta eikä pääse jakamaan kokemuksiaan. Lehtosella ei ollut tukiverkkoa lähellä eikä hän osannut pyytää apua muualta.

Sosiaalisten verkostojen osalta nykypäivän vanhemmat ja perheet ovat eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden, sanoo MLL:n Pajamäki. On erilaista olla vanhempi, kun ympärillä on ihmisiä, jotka voivat tulla hetkeksi auttamaan, kun tarvitsee omaa aikaa tai on sairaana. Kaikilla isovanhemmat eivät asu lähellä tai ole kiinnostuneita auttamaan.

Pajamäki muistuttaa, että vanhemmuutta ei ole tarkoitus joutua tekemään ihan yksin.

– Tosi monen yhteydenoton taustalla on yksinäisyys. Voi olla myös sellaista henkistä yksinäisyyttä. Eletään ydinperheessä ja on jonkin verran tuttavia, mutta niitä omia huolia ei ole uskallettu jakaa.

Yksinäisyyttä pitkään tutkineen Niina Junttilan mukaan parisuhteen ja perheen sisällä voi olla voimakasta yksinäisyyttä. Junttilan mukaan se ei sovi sosiaalisiin normeihimme ja tuntuu siksi usein vielä pahemmalta. Siihen on vaikeampi hakea apua, koska siihen suhtaudutaan vähättelevästi.

– Usein sanotaan, että kyllä sinulla on asiat kuitenkin aika hyvin. Ajattele yksinhuoltajia, sinulla on sentään puoliso. Ei se kauheasti auta, jos sanotaan, että jollain on asiat vielä huonommin.

Junttilan tutkimusten mukaan yksinäisyys usein myös periytyy lapsille. Jos vanhemmat ovat yksinäisiä, on lapsillakin suurempi riski jäädä yksinäisiksi.

Uupunut vanhempi 2
Yle Uutisgrafiikka

Uupunut vanhempi voi olla vaaraksi lapselleen

Tampereen yliopistossa on tehty kysely pikkulapsiperheen vanhemmille heidän huolenaiheistaan. Yli kahdensadan vastanneen joukosta 13 prosenttia kärsi yksinäisyydestä. Ahdistuksesta kärsi lähes joka viides.

Viisi prosenttia perheistä oli ruksinut 25 kohdan kyselystä enemmän kuin kuusi huolenaihetta. Samassa perheessä saattaa siis olla esimerkiksi yksinäisyyttä, riitaisuutta, ahdistusta ja ongelmia muiden ihmisten kanssa.

Professori Eija Paavilaisen mukaan ongelmien kasaantuminen aiheuttaa uupumista. Uupuneina vanhemmat saattavat toimia tavalla, joka ei ole heille itselleen eikä lapsilleen hyväksi. Jos lapsi ei suostu syömään tai pukemaan aamulla hoitoon lähtiessä, vanhemmat saattavat puhua ikävästi lapselleen, huutaa ja jopa kurittaa fyysisesti.

– Tavalliset tilanteet arjessa lasten kanssa saattavat uupuneena kärjistyä. Vanhemmat ehkä käyttävät sellaisia lastenkasvatuskeinoja, joita he eivät virkeinä käyttäisi, Paavilainen kertoo.

Ilmiöön on törmännyt myös MLL:n Pajamäki. Uupuneet vanhemmat kertovat, miten isomman lapsen uhmaikäkohtaukset tuntuvat vaikeammilta sietää väsyneenä, jolloin sortuu helpommin myös ylilyönteihin. Uupuneena on vaikeampi nähdä vauvan tai lapsen tarpeita ja vastata niihin rakentavalla tavalla.

Uupumus vaikuttaa myös parisuhteeseen. Jyväskylän yliopisto on tutkinut erojen syitä pikkulapsiperheissä.

Professori Kimmo Jokinen kertoo, että suunnitelmat ja odotukset perhe-elämästä eivät aina toteudu. Vaikka pari suunnittelee tasa-arvoista lapsiperhetulevaisuutta, usein perinteiset sukupuoliroolit vahvistuvat lapsen syntymän jälkeen. Etenkin äideiltä vaaditaan kotona paljon.

Äidit jättävät uransa ja keskittyvät kotitöihin, kun samaan aikaan pienten lasten isät tekevät töissä pitkää päivää. Lopulta molemmat väsyvät. Lisäksi isät kokevat ulkopuolisuuden tunnetta, mikä vieraannuttaa heitä perheestä.

Apua pitää hakea, vaikka se olisi vaikeaa

Hanna Lehtonen halusi kirjoittaa kokemuksistaan kirjan, jotta muut vanhemmat osaisivat havahtua uniongelmiin ja uupumiseen ajoissa. Hyvän palautteen innostamana hän perusti myös tukeavanhemmille (siirryt toiseen palveluun) -sivuston. Sivusto kokoaa yhteen kaikkien Suomen neuvoloiden yhteystiedot ja tarjoaa vertaistukea blogikirjoitusten muodossa.

Lehtosen tärkein vinkki muille uupuneille vanhemmille on avun hakeminen ajoissa. Monenlaista apua on tarjolla, jos sitä osaa itse pyytää. Lehtonen myöntää, ettei se ole helppoa.

– Itse olen juuri huono esimerkki siitä. En kehdannut pyytää apua edes omalta mieheltäni. Hänkään ei tiennyt kuinka väsynyt loppujen lopuksi olin.

Jos tukiverkkoa ei ole, Lehtonen kehottaa pyytämään ensisijaisesti apua neuvolasta. Samaa suosittelevat myös Väestöliitto ja MLL. Neuvoloissa on paras tietämys siitä, mitä erilaista apua omassa asuinkunnassa on tarjolla ja mikä kullekin perheelle olisi sopivin avun muoto. Neuvoloissa uupumiseen kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota.

MLL:n Pajamäki toivoo, että neuvoloissa olisi riittävästi aikaa jokaiselle yksittäiselle perheelle, koska uskallus avun pyytämiseen vaatii luottamuksellisen suhteen.

– Se on kova juttu ottaa esiin, varsinkin tuoreena vanhempana. Vauva on odotettu, toivottu ja iloinen asia. Jos sitten yhtäkkiä kokee, ettei jaksa, se on tosi satuttavaa.

Uupunut vanhempi tarvitsee ensisijaisesti lepoa. Auttaa voi myös käymällä kaupassa ja tekemällä ruuan. Toipuminen lähtee hyvin konkreettisista asioista, muistuttaa Pajamäki. Hän toivoo, että vanhemmuuden tukeminen nähtäisiin yhteiskunnallisena asiana, ettei vanhempien tarvitsisi nähdä itse niin paljon vaivaa avun ja tuen hakemiseen.

– Jos halutaan vaalia sellaista "koko kylä kasvattaa" -ajatusta, niin se ei tarkoita pelkästään sitä, että koko kylä rajoittaa kaikkia lapsia ja nuoria, vaan myös avuntarjoamista ja positiivisia sanoja pienten lasten vanhemmille.

Positiivisia sanoja pitäisi olla enemmän myös ylipäätään vanhemmuudesta, muistuttaa Hanna Lehtonen. Onhan vanhemmuus kaikessa vaativuudessaan kuitenkin se kaikista eniten iloa tuottava projekti.

– Lapsethan ovat ihania, en vaihtaisi päivääkään pois.