Kanien kasvatus ruuaksi kiinnostaa mutta ei lyö leiville Suomessa – kasvattajat saavat jopa uhkauksia

Moni suhtautuu yhä kielteisesti tuotantokaneihin. Vaikka maailmalla kani lihaeläimenä on yleinen käsite, on se Suomessa enemmän lemmikki. Itse tuotanto kompastelee byrokratiaan.

tuotantoeläimet
Kani häkissä.
Isto Janhunen / Yle

Suomessa tuotantokaneihin suhtaudutaan hyvin kriittisesti. Vaikka kanit olivat pula-aikana yleinen ruuanlähde, ovat ne nykypäivänä Suomessa tunnetumpia lemmikkeinä.

– 1900-luvun alussa kaninkasvatus oli hyvin voimakasta ja kaneja kasvatettiin hyvin paljon itselle ruuaksi. Kaninkasvatusta viriteltiin myös ihan valtiollisella tasolla, että saataisiin isompaa kaninkasvatusta aikaiseksi. 1900-luvun alussa kaneja tuotiin jopa valtiollisella tuella, siitospareja Tanskasta, kertoo kaniininkasvattajat ry:n puheenjohtaja Laura Mehtonen.

1960 – 1970 -luvuilla broileri syrjäytti kaniinin ruokana ja kani tuli tunnetuksi enemmän lemmikkinä. Vahvan lemmikkistatuksen myötä moni paheksuu kanien kasvatusta ruuaksi.

Kriittinen suhtautuminen näkyy esimerkiksi haastateltavien löytymisenä: Yksi toisensa jälkeen kasvattajat kieltäytyvät televisio-, radio- ja nettihaastatteluista omalla nimellään ja kasvoillaan. Myös ne, jotka ovat aiemmin haastatteluita antaneet, kieltäytyivät nyt edellisten juttujen jälkeen tulleiden palautteiden vuoksi.

– Liikaa tulee uhkauksia ja paskaa niskaan, jopa miehiltä,, kertoo Etelä-Pohjanmaalla kaneja kasvattava henkilö.

Ihmiset vieraantuneet luonnosta

Tuottajille suunnatussa kyselyssä moni tunnustaa salailevansa kasvatustaan. Kaninkasvatuksesta ei tehdä suurta numeroa, etenkään vieraammille henkilöille. Moneen kyselyyn vastanneen mielestä ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta.

– Jos ei ole "pakko kertoa", en välttämättä kerro. Aina ei jaksa selittää/puolustella, kertoo kyselyyn nimimerkillä "Maria" vastannut.

Muutamat haastateltavista uskaltautuvat kertomaan kuitenkin reaktioista myös omalla nimellään. Tuuli Rutanen innostui tuotantokaneista muuttaessaan maalle.

– Halusin pyrkiä omavaraisuuteen ja lihakanien kasvatus ei vaadi niin suuria tiloja ja investointeja kuin monen muun tuotantoeläimen, Rutanen kertoo.

Vain omaan käyttöön kasvattavan Rutasen tuotanto on tällä hetkellä tauolla. Aiemmin hän kasvatti 5-8 poikuetta vuodessa. Rutasen mukaan myös tutut ihmiset kauhistuivat kuultuaan kaninkasvatuksesta.

– Kani mielletään Suomessa ainoastaan lemmikkieläimenä, eivätkä ihmiset yleensä ymmärrä kaninlihan kasvatusta juuri sen vuoksi, että se ei kovin yleistä ole (vaikkakin kasvattajia tulee koko ajan lisää). Kasvokkain ihmisten kanssa asiasta keskustellessa on helpompi selittää asia niin, että lähestulkoon kaikki jäävät edes jollain tasolla miettimään, ettei se tosiaan ole sen kummempaa kuin muidenkaan tuotantoeläinten lihaksi kasvatus. Netissä sen sijaan tulee aika hurjiakin kommentteja, toteaa Tuuli Rutanen.

Jonna Kumpulainen on kasvattanut kaneja vuodesta 2012 lähtien. Ammatillinen tila tuottaa vuosittain 200–300 teurasta myyntiin. Lihaa myydään suoraan ravintoloille, jälleenmyyjille, mutta myös kuluttajille esimerkiksi REKO-lähiruokapiirien kautta. Tila kasvattaa vuosittain myös 100 siitoskania muille tiloille.

– Kani on loistava karjaeläin pientilalle, koska se ei vaadi suuria laitumia, Kumpulainen kertoo.

Vaikka moni kasvattaja kertoikin huonoista kokemuksistaan ihmisten reaktioista kaninlihaa kohtaan, ovat Kumpulaisen kokemukset erilaiset.

– Yksikään asiakas ei ole tullut sanomaan, että kaneja ei pitäisi syödä. Kani menee kaupaksi hyvin ja asiakkaat suhtautuvat tuotteeseen suurella rakkaudella. Monet eivät tiedä, että Suomessa on ammatillisia kanitiloja, joten se yllättää joskus. Kaninliha on vielä tuntematonta herkkua, Kumpulainen toteaa.

Euroopassa yleistä

Jos hyönteisruoka yleistyy Suomessa, niin miksei sitten kanien syöntikin?

Maailmanlaajuisesti kaninlihaa syödään miljoonia kiloja. 40 prosenttia kaninlihasta tuotetaan Kiinassa, mutta tuotanto on yleistä myös Euroopassa. Mehtosen tietojen mukaan kani on toiseksi suosituin lihantuotantomuoto Ranskassa, Italiassa ja Belgiassa.

Suomessa tuotanto on kuitenkin hyvin pienimuotoista. Omaan käyttöönsä tuotantokaneja kasvattaa satoja, mutta vain muutama kymmenen kasvattaa kaneja myyntiin asti. Suurin osa kauppoihin päätyvistä lihoista tulee Ranskasta ja Espanjasta. Mehtonen toivoisi, että tuotannon määrää pystyttäisiin kasvattamaan.

– Kaninliha on hyvin eettistä ja hyvin edullista lihaa tuottaa. Sillä on hyvin pieni hiilijalanjälki, Mehtonen kertoo hyvistä puolista.

Kanit teurastetaan kolmen kuukauden iässä, kun sen ruhopaino ylittää noin puolitoista kiloa. Mehtonen muistuttaa, että kanista voidaan hyödyntää myös turkis ja karvasta valmistaa angoravillaa.

– Suomessa on muutamia angorakasvattamoita, jotka kasvattavat villan takia kania. Suomessa kaninturkisten hyödyntäminen on hyvin pientä. Laajamittaista turkiseläintentuotantoa kaneilla ei ole. Uskoisin, että sekin on jäänyt 60–70 luvulla pois, Mehtonen toteaa.

Byrokratia hankaloittaa suurempaa tuotantoa

Mehtosen mukaan kaniininkasvatuskurssit ovat olleet todella suosittuja viimeiset viisi vuotta. Moni kuitenkin lamaantuu tiedonpuutteeseen ja byrokratiaan.

– Innokkaimmat olisivat halunneet tehdä isompia kaniloita, mutta pikkaisen tahtoo tuohon byrokratiaan kaatua. Toivoisin, että meillä päättäjät tajuaisivat sen yleisen trendin, että ihmiset todellakin etsivät niitä vaihtoehtoisia ja eettisiä lihantuotantomuotoja ja ovat monesti löytäneetkin sen kanin, Mehtonen kertoo.

Byrokratialla Mehtonen tarkoittaa esimerkiksi teurastustiloille asetettuja vaatimuksia.

– Lainsäädäntö ei tunnu olevan sama kaikille. Siellä on hyvin paikallisia eroja. Joku toinen onnistuu saamaan luvat ihan kotikeittiössä tehtävälle paloittelulle teurastuksen jälkeen ja toiselta vaaditaan ihan erilliset tilat, hyvin suurta investointia vaativat tilat samanlaiseen toimintaan, Mehtonen kertoo.

Mitä vaatisi, että Suomessa kanitaloudesta saataisiin kannattavaa?

– Uskoisin, että sen saisi kannattavaksi jo ihan sillä normien purulla ja sellaisella asenteella ylemmältä taholta, että kaninlihantuotanto olisi mahdollista ottaa toisen tuotantolinjan sivulle. Se on tällä hetkellä hyvin hankalaa, koska investointi, että saadaan se kaninlihantuotanto pyörimään suurella volyymilla on monesti liian iso alkuinvestoinniksi, Mehtonen toteaa.

Lue myös: Tuotantokanien kasvatukseen kaivataan pelisääntöjä – kasvattajat ja Evira kiistelevät kanien elinolosuhteista