Helsinkiläisopettajan puolen vuoden ruokalasku on parhaimmillaan nolla euroa: "En ole ikinä sairastunut roskisruoasta"

Fregaani syö kaikkea syömäkelpoista, mitä roskiksesta löytyy, myös lihaa. Tärkeintä on kuormittaa maapalloa mahdollisimman vähän. Juttu on julkaistu tammikuussa 2018.

jätteet
Onni Tonkija dyykkaa ruokaa.
Onni Tonkijan mikrosämpylä syntyy dyykatuista jauhoista ja vedestä. Kun dyykatussa mikroaaltouunissa paistaa sämpylän kerrallaan, hävikki jää lähes olemattomaksi.Harri Lehtikevari / Yle

On keskiyö.

Filosofian maisteri ja kemian opettaja Teemu Arppe, 34, avaa suuren taloyhtiön jätehuoneen roskalaatikon ja alkaa käydä läpi roskapussia toisensa perään tottunein ottein.

Ensimmäisestä pussista nousee puoliksi juotu salmiakkiviina. Sitten paketti sinistä lenkkiä, pullea kermajuusto ja melkein täysi ketsuppipullo.

– Täällähän on miehekkäät ateriat. Ihan hyviä, vaikkei mitään terveysruokaa, Arppe naurahtaa.

Dyykatessaan hän on oikeastaan kehittämänsä bloggarihahmo Onni Tonkija, omien sanojensa mukaan ilmaistelija eli fregaani (siirryt toiseen palveluun).

Syön kaikkea minkä löydän

Siis mikä?

– Vegaani ei käytä mitään eläinperäisiä tuotteita. Fregaani laajentaa tästä ja vastustaa kaikenlaista riistoa – myös ihmisten riistoa, jota moniin kasvisperäisten tuotteiden kuluttamiseen voi liittyä, Onni – tai Teemu – kertoo.

Voimme kutsua häntä kummaksi vaan. Kyseessä on kuitenkin yksi ja sama ihminen.

Dyykatut kassit täyttyvät nopeasti: salaattia, leikkeleitä, turkkilaista jugurttia. Kaurahiutaleita, nuudeleita ja avaamaton punajuuripurkki, jonka parasta ennen -päiväykseen on vielä puoli vuotta.

Vauvanvaippojen alta paljastuu tuoreita herkkusieniä. Nekin päätyvät mukaan. Samoin kanapaketti, jonka viimeinen käyttöpäivä oli viikko sitten.

Onni Tonkijan kääpiövillakoira saa ruokaa roskiksesta.
Kääpiövillakoira Onnenmyyrä on kokonsa puolesta mahdollisimman vähäpäästöinen. Koira syö enimmäkseen dyykattua ruokaa. Läheisen päiväkodin biojäteastia on aarreaitta.Harri Lehtikevari / Yle

On pakko kysyä – miksi fregaani?

– Se tuntui hyvältä alusta asti. Kyllä se tästä dyykkauksesta alkoi. Jossakin vaiheessa roskikset alkoivat kiinnostaa ja sitten sieltä alkoi löytyä kaiken näköistä. Vähitellen olen rohkaistunut syömään melkein kaikkea, mitä löydän, Onni sanoo.

Vain hylättyä lihaa roskiksesta

Hänen mielestään vegaanius ei riitä: kasviksiakin voidaan tuottaa epäeettisesti ja niihin saatetaan tuhlata kuivien alueiden vesivaroja.

– Keskeistä elämäntavassani on, etten halua riistää eläimiä, mutta en myöskään kuluttaa luonnonvaroja enemmän kuin on välttämätöntä, Onni jatkaa.

– Syön lihaa vain, jos se on hylättyä ja löytyy roskiksesta. Se liha on jo olemassa ja on menossa polttolaitokselle tai biojäteasemalle. Oikeastaan hylätyn lihan syöminen kunnioittaa enemmän tätä eläintä, joka on joutunut elämään kurjan elämän lihan tuottamiseksi.

Onni Tonkija lajittelee jätteitä samalla kun hän dyykkaa jätehuoneessa.
Dyykkaaminen tarkoittaa Onnille myös lajittelua. Samalla, kun hän käy läpi jätehuoneen roskapussit, hän myös erottelee niistä metallit ja lasit asiaankuuluviin astioihin.Harri Lehtikevari / Yle

Kassiin soljahtaa läjä mausteita, sinappijauhoa sekä sahramia. Kuunvaihde ja sunnuntai–maanantai-yö ovat parhaita dyykkauspäiviä, sillä silloin moni tyhjentää kaappinsa muuton alta eikä roskiksia tyhjennetä viikonloppuisin.

Pastapussista löytyy pienen pieni ötökkä. Onni saalistaa sen sormelleen.

– Jaahas, riisihärö. Eihän ne tällaista kuivaa pastaa syö. Mutta minä syön, hän sanoo ja panee pastatkin kassiin.

Joka kymmenes leipä roskiin

Ruokahävikin (siirryt toiseen palveluun) vähentäminen on Onni-Teemulle sydämen asia.

Tiedättehän: ainakin joka kymmenes leipäpala, peruna tai hedelmä päätyy roskiin Suomessa. Se tekee noin 450 miljoona kiloa ruokaa vuodessa. Suurin osa tulee kotitalouksista, loput ravintoloista, joukkoruokailusta kaupoista, teollisuudesta ja alkutuotannosta.

Euroopan unionin alueella ruokaa heitetään roskiin 173 kiloa vuodessa per henkilö. Se on noin 20 prosenttia tuotetusta ruoasta.

Maailmanlaajuisesti puhuttaessa hävikkiin päätyy jopa kolmannes kaikesta ruoasta. Hävikkiviikon tiedotteessa (siirryt toiseen palveluun) arvioidaan, että määrällä voitaisiin ruokkia kaksi miljardia ihmistä.

Juuri siksi Onni Tonkija pitää dyykkaamista tärkeänä.

– Keskiluokkainen ihminen voi jopa kohottaa omaa asemaansa sillä, että tekee niin ekohenkisen teon kuin dyykkaus, hän sanoo.

– Taloyhtiön roskikseen heitetty ruoka ei kiinnosta ketään muuta. Toivottavasti siihen tulee muutos. Minun tavoitteeni on näyttää, että roskisruoasta kannattaisi jopa kilpailla.

Rahaa ruokaan nolla euroa

Onnina tonkiminen on mahdollistanut Teemulle muun muassa 7 000 euron veistoksen ostamisen, ja muunkin taiteen hankinnan. Rahaa kun on kulunut parhaimmillaan puolessa vuodessa ruokaan tasan nolla euroa (siirryt toiseen palveluun).

– Uskon, että meillä ihmisillä on metsästäjä-keräilijöiden vaistot ja vietit. Siksi moni on sienihullu tai marjastaa. Dyykkaus on vielä paljon parempaa. Roskiksesta voi saada ihan kaiken ruoan, ja ne hetket kun tekee hyviä löytöjä, ovat mahtavia, Onni vakuuttaa.

Roskapussista nousee esiin musta, auton sisäkumia muistuttava pyöreä lätty. Onni haistaa sitä ja maistaa sitten varovasti. Kakun päällys. Kohta löytyvät myös kakun rippeet. Ja kakkukynttilät numero kaksi ja kahdeksan.

– Se kyllä hämmästyttää, etten ole ikinä sairastunut mistään roskisruoasta. Ehkä se johtuu siitä, että olen perusterve ja kuumennan kaiken, mikä pitää kuumentaa, hän pohtii.

Onni Tonkija kantaa saalistaan kotiin aamuneljältä.
Onni Tonkijan mielestä kanaa voi syödä myös viimeisen käyttöpäivän jälkeen, kunhan sen kuumentaa huolellisesti. (Elintarvikevirasto Evirassa ollaan tästä vahvasti eri mieltä, toim. huom.)Harri Lehtikevari / Yle

Kello on kolme aamulla, kun dyykkauskierros on tehty. Onni palaa kotikadulleen raahaten kahta raskasta kassia.

Pieni koira kuluttaa vähän

Palaamme asiaan seuraavana päivänä bloggari Onni Tonkijan eli siviilissä Teemu Arppen ja hänen kemistivaimonsa blogihahmo Onnelin, tai virallisesti Suula Arppen, kotona.

Siellä asuu myös kääpiövillakoira Onnenmyyrä, oikealta nimeltään Hippu.

– Vaikka pidän Onnenmyyrästä kovasti, niin yritin viimeiseen asti vastustaa sen hankkimista. Hävisin vaimolle, mutta sain läpi sen, että koira on mahdollisimman pieni, eli kuluttaa vähän, Onni pohtii ennemmin Onnina kuin Teemuna.

– Ja toisaalta Onnenmyyrä syö lähinnä roskisruokaa, eli ei sillä tavalla kuormita maapalloa valtavasti.

Vaimo on vielä töissä, mutta Teemun työpäivä on päättynyt. Kemian tunnilla pohdittiin tänään reaktionopeutta ja sitä, mitkä tekijät vaikuttavat elintarvikkeiden pilaantumisnopeuteen.

Teemu Arppe opettaa kemiaa.
Mikä vaikuttaa ruoan säilyvyyteen? Opettaja Teemu Arppe pohtii asiaa kemianopiskelijoiden kanssa. Rekvisiittana on mm. ananassäilyke, jonka parasta ennen päiväys oli neljä vuotta sitten.Harri Lehtikevari / Yle

Mukana Teemulla oli rahkaa (parasta ennen 4.5.2017), raejuustoa (siirryt toiseen palveluun)(parasta ennen 22.10.2017) ja ananasta (parasta ennen 31.12.2013).

Kaikki maistui syömäkelpoiselta.

Miksi käyttöpäivä on tärkeä?

– Kiinnostavia ruokahävikissä ovat myös päiväykset. Miksi viimeinen käyttöpäivä on Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralle niin tärkeä, ja miten päivitykset päätetään? Teemu pohtii.

Häntä eivät ruoan säilyvyystaulukot (siirryt toiseen palveluun)vakuuta.

On pakko kilauttaa Eviraan.

Ylitarkastaja Tuulikki Lehto kertoo, että pakkausmerkinnät (siirryt toiseen palveluun) tehdään kuluttajan turvallisuuden vuoksi. Lisäksi ne ovat pakollisia EU:ssa lähes kaikissa pakatuissa elintarvikkeissa.

– Valmistaja tai pakkaaja päättää omavalvonnassa tekemänsä riskiarvioinnin perusteella, käyttääkö parasta ennen -päiväystä vai viimeinen käyttöpäivä -merkintää, Lehto avaa.

Ylitarkastaja muistuttaa, että viimeinen käyttöpäivä on se, jonka jälkeen tuotetta ei saa myydä tai käyttää. Parasta ennen -päiväys ei ole yhtä ehdoton. Sen ylittymisen jälkeen elintarviketta voidaan vielä myydä tai käyttää siihen asti, kun se on elintarvikekelpoinen.

Kassillinen dyykattua tupakkaa

Onni-Teemu ei päiväyksiä kumartele.

Arpen pariskunnan asunto on täynnä dyykattuja kasseja, jotka pursuavat dyykattuja tuotteita. Yksi kassi on täynnä tupakkavalmisteita paksuista sikareista ja kokonaisista kartongeista aina avattuihin askeihin ja nikotiinikorvaustuotteisiin asti.

Teemu ei polta eikä oikein tiedä mitä niille pitäisi tehdä. Tupakkaa löytyy toisinaan myös kadulta.

– Pyrin elämään mahdollisimman vähän kuormittavasti. En tietenkään matkusta lentokoneella mihinkään, ja jos näen kadulla roskan, on pieni vaiva viedä se roskikseen, hän kertoo.

- Tässä veistoksessa on myös tiedettä. Se puhuttelee meitä, kun olemme molemmat vaimon kanssa kemistejä, Teemu Arppe kertoo.
- Tässä Mark Andreasin veistoksessa Dragon on myös tiedettä. Se puhuttelee meitä, kun olemme molemmat vaimon kanssa kemistejä, Teemu Arppe kertoo.Harri Lehtikevari / Yle

Pöytä notkuu roskiksesta löydettyjä orkideoja, jotka ovat kukkia vaille täysissä voimissaan. Myös mikroaaltouuni on dyykattu. Siinä voi leipoa vaikka sämpylöitä dyykatuista jauhoista.

Resepti: Leipähävikin poistavat mikrosämpylät:

Onni Tonkijan mikroleivontaniksit.

Edellisen yön kanat, makkarat, juusto ja jugurtti odottavat ikkunajääkaapissa. Teemu, tai Onni, ei päästä kylmäketjua katkeamaan vaan varastoi ruoat tuuletusikkunoiden lasien väliin. Kaikki ei mahdu jääkaappiin.

Vessapaperia ilman voi elää

– Yksi tapa säästää ympäristöä on vessapaperin käyttämättömyys. Meillä Suomessa on usein wc-istuimen vieressä käsisuihku, ja on paljon järkevämpää suihkuttaa ne jäämät pois kuin pyyhkiä paperiin, Onni – ääni on selkeästi Onnin tällä kertaa – neuvoo.

Mutta aikomushan on valmistaa töistä palaavalle vaimolle ateria, joka on kokonaisuudessaan dyykattu.

Kanapaketti napsahtaa auki ja huoneeseen leviää hetkeksi outo haju.

– Tämä nyt on siinä rajalla, Onni haistelee ja päättää sitten kelpuuttaa kanat.

Minne säästyneet rahat?

Puhe siirtyy rahaan. Asia ei ole yksinkertainen.

– Tavoitteeni on säästää luonnonvaroja. Siinä sivussa säästyy rahaa. Jos käyttäisin sen rahan johonkin, se olisi kuluttamista, ja se taas on säästämisen vastakohta.

Rahaa voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Ensin pitää löytää kohde, joka ei kuormita maapalloa tai edistä väestön kasvua.

– Tarkkana saa olla sen hyväntekeväisyyskohteen kanssa jos tavoitteena on, ei pelkästään ihmisten, vaan koko maailman hyvinvointi, Teemu – tai sittenkin Onni? – sanoo.

Lapsia ei kannata hankkia

Hän on ollut naimisissa vaimonsa kanssa vuodesta 2009. Pariskunta on yksimielinen, ettei lapsia kannata hankkia kuormittamaan maailmaa.

Puoliso on Onnin kauhuksi hankkinut jopa auton – no, hybridin kuitenkin, mutta nauttii mielellään miehensä kokkaaman aterian.

Viiden tähteen illallinen syntyy ainoastaan dyykatuista aineista.
Viiden tähteen illallinen syntyy ainoastaan dyykatuista aineista.Harri Lehtikevari / Yle

Kynttiläillallinen on katettu ja hämärä laskeutunut kerrostalokaksion ikkunoista loistavien Helsingin kattojen ylle.

Tällä kertaa edellisen yön löydöksistä syntyi kiinankaalivokki broilerisuikaleilla ja herkkusienillä, lisukkeena salaatti, jossa on myös tomaattia, kurkkua ja savucheddarjuustoa.

Jälkiruoaksi on tarjolla kakkua.

Katso tästä Perjantai-dokkari: Viiden tähteen illallinen:

Teemu Arppe kaivaa ruokaa roskiksesta. Perjantai-dokkari Viiden tähteen illallinen.

Lisää aiheesta:

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa eli elintarviketietoasetuksessa EU N:o 1169/2011, art. 9 ja 24 sekä liite X (siirryt toiseen palveluun).

Eviran internet-sivulla (siirryt toiseen palveluun).