Tomuhiukkaset olivatkin fossiileja – perhosten ikään tuli kymmeniä miljoonia vuosia lisää

Suuri sukupuutto 200 miljoonaa vuotta sitten hävitti valtaosan eläimistä, mutta perhosille se oli iso alku.

paleontologia
Oranssinmusta perhonen violetissa kukassa.
Näyttävä monarkkiperhonen on yksi maailman lähes 180 000 perhoslajista.Mario Lopez / EPA

Perhoset eivät syntyneet lentämään kukasta kukkaan, kuten on oletettu. Uudet fossiililöydöt osoittavat ensimmäiset perhoset kymmeniä miljoonia vuosia vanhemmiksi kuin hyönteisten pölyttämät kukat.

Pohjois-Saksasta Schandelah'sta löytyneet lepidoptera- eli perhoslajit lepattivat planeetallamme jo yli 200 miljoonaa vuotta sitten. Kukkien aika alkoi vasta runsaat 70 miljoonaa vuotta myöhemmin. Sen vanhempia kivettyneitä kukkia ei ainakaan ole löytynyt.

Hollantilaisen Utrechtin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) johtama kansainvälinen tutkimus osoittaa, että triaskauden lopussa runsaat 200 miljoonaa vuotta sitten tapahtunut lajien joukkosukupuutto oli perhosille ilmeinen onnenpotku.

Onnea oli myös tutkijoilla: upottaessaan kivettynyttä mutaa happoon, joka syö epäorgaanisen aineen, he eivät etsineet perhosten siipisuomuja, vaan kasvien siitepölyä. Paljaalla silmällä katsottuina suomufossiilit olivat pelkkiä tomuhiukkasia.

Varhaisimmalla perhosilla ei ollut imukärsää

Triaskauden lopun mullistuksessa kuoli suuri osa eläinlajeista, mutta varhaisten perhosten suku ei näytä olleen moksiskaan.

Lepidoptera-hyönteislahko päinvastoin monimuotoistui keskellä rajuja ekologisia muutoksia, tutkimus osoittaa. Nykyisin tunnetaan lähes 180 000 perhoslajia, ja uusia löytyy edelleen. Suomufossiilit ovat seitsemästä lajista.

Tutkijat vertasivat suomufossiileja tämän päivän perhoslajeihin ja totesivat yllätyksekseen, että osa suomuista oli onttoja. Varhaisimmilla perhosilla oli umpinaiset suomut ja leuat.

Vasta myöhemmin kehittyivät ontot suomut ja samaan aikaan myös imukärsät. Valtaosalla tämän päivän perhosista on sellaiset. Pitkän "rullakielen" on oletettu kehittyneen, koska sellainen on helppo työntää kukan mesiäiseen.

Perhosten siipien ja ruumiiden hauraita suomuja mikroskoppikuvissa.
Perhosten siipien ja ruumiiden hauraita suomuja mikroskoppikuvissa.Baas van de Schootbrugge / Utrechtin yliopisto

Kuivuus vaati uudet keinot?

Jurakaudella, triaskauden jälkeen, kasvit olivat paljassiemenisiä. Pintaan erittynyt tahmea neste oli tarkoitettu nappaamaan ilmassa leijunut siitepöly.

Tutkijat uskovat, että perhoset kyllä käyttivät tuotakin sokerinestettä ravinnoksi. Imukärsää siihen ei kuitenkaan tarvittu, joten evoluution oli täytynyt tuottaa se johonkin muuhun tarkoitukseen.

Luultavin syy oli se, että tuohon aikaan ympäristö muuttui paljon aiempaa kuivemmaksi, tutkijat päättelevät. Imukärsällä perhonen sai imaistua kaiken saatavilla olleen nesteen vaikeistakin paikoista.

Tutkimusta johtaneen Timo van Eldijkin mukaan uudet havainnot ovat erityisen tärkeitä juuri nyt, kun yritetään ennakoida ilmastonmuutoksen vaikutuksia hyönteisiin ja niiden selviämiseen tulevaisuudessa.

Tutkimus on julkaistu Science Advances (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

_Korjattu klo 16.1. klo 23: Ensimmäisessä kappaleessa mainittujen kymmenien tuhansien vuosien kuuluu olla kymmeniä miljoonia, kuten jutun otsikossa. _