Puupäähattu sarjakuvan konkarille Martti Sirolalle – "Sarjakuva on kuin elokuvaa paperilla”

Suomen sarjakuvaseuran vuosittaisen Puupäähattu-palkinnon on saanut yli nelikymmenvuotisen uran sarjakuvataiteilijana, kuvittajana ja kirjailijana tehnyt Martti Sirola.

Puupäähattu
Hölmöläisten mökki
Martti Sirolan mukaan sarjakuvassa tulee olla huumoria, jännitystä ja yllätyksellisyyttä. Mukana saa mielellään olla jokunen opetuskin. Ei kuitenkaan sormella osoittaen vaan puolisalaa, tarinan kautta.Martti Sirola

Martti Sirola (70) kertoo sarjakuvainnostuksensa alkaneen jo lapsena.

Jokaviikonloppuinen juhlahetki koitti, kun Martti-poika marssi kioskille viikkoraha kourassaan. Hän osti sarjakuvalehden ja toffeepatukan. Molemmat investointinsa poika asettui hartaana nauttimaan sänkynsä päälle pitkällään.

– Kun ei ollut telkkaria, niin sarjakuvalehdet olivat oikea aarre. Ne eivät olleet mitään kertakäyttötavaraa, päinvastoin. Tutkin tarkkaan miten ne oli piirretty, Sirola muistelee.

Lapsuuden lempisarjakuviin kuuluivat Robin Hood, Prinssi Rohkea, Aku Ankka, Kuvitetut klassikot, Tex Willer ja moni muu.

Ensimmäinen sarjakuva syntyi luennoilla

Martti Sirolan ura sarjakuvapiirtäjänä alkoi 1970-luvun alussa. Hän opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa kuvaamataidonopettajaksi ja kesti tylsimmät luennot hahmottelemalla sarjakuvia.

Syntyi kolmen albumin Apassit- sarja, joka kertoi pääosin kaupunkilaislasten seikkailuista luonnonhelmassa (1974-1976).

Sirola kertoo Apassien jälkeen ajatelleensa pettyneenä, että ei lyö leiville tämä sarjakuvahomma. Lopettamisaikeet kuitenkin unohtuivat, kun mies sai apurahan kansanperinteestä ammentaviin hölmöläistarinoihin.

Intiaanileiri
Martti Sirola kuvasi Apassit-albumissaan kaupunkilaisnuorten seikkailuja luonnossa. Tarinan ohessa hän kertoi vanhoista kädentaidoista, antoipa kuvallisia ohjeitakin erätaitoihin.Martti Sirola

Sen koommin piirtämisen ja sarjakuvanteon lopettaminen ei ole enää käynyt mielessä. Innostus alaan on kestänyt ja jatkuu yhä, vaikka mies on jo pari vuotta nauttinut taiteilijaeläkettä.

Parhaillaan on tekeillä kuvitettu lastenromaani jatkoksi 1990-luvun lopussa alkaneelle Kippo, Nappo ja Kuuppa -sarjalle.

Sirola on ollut tuottelias sarjakuvantekijä. Hän on julkaissut 17 omaa sarjakuva-albumia ja viisi kuvakirjaa, kuvittanut viisi sarjakuvakirjaa muitten tekstiin, sekä lukemattoman määrän muita kuvitustöitä.

Puupäähattu-palkintoperusteluissa Martti Sirolan piirrostyylin sanotaan olevan tunnistettavaa ja ilmeikästä. Hänen huumorintajunsa on ”pääosin lempeää ja ymmärtäväistä, mutta ei särmätöntä”.

sarjakuva
Martti Sirola sai innoituksen hölmöläistarinoiden värimaailmaan ihailemiltaan suurilta suomalaisilta realisteilta, Eero Järnefeltiltä, Pekka Haloselta ja Albert Edelfeltiltä. "Minua kiehtoi, miten sellaisen mehevän värinkäytön voisi soveltaa sarjakuvaan", taiteilija kertoo.Martti Sirola

Kun tiltaltti housuista löytyi

Martti Sirola valmistui kuvaamataidonopettajaksi vuonna 1972.

Sarjakuvanteon ohella mies työskenteli 1970-luvulla sairaalataideterapeuttina ja 1980-luvulta eteenpäin pitkän rupeaman lasten kuvataidekoulujen tuntiopettajana Vihdissä ja Espoossa.

Taiteilija asuu Riitta-vaimonsa (”Hänen kutsumanimensä on Tipi, minä olen kai sitten se Sylvesteri”) kanssa Tuusulan maalaiskunnassa, Ruotsinkylässä.

Kyläyhteisö tilasi Sirolalta kesänkorvalla kyläkartan. Sellaisen suuren kuvan, jossa tuli näkyä kylä kaikkinensa: metsät, tiet, pellot, talot, jopa kylän ihmiset ja eläimet.

Mies kertoo tehneensä kartan parissa töitä neljä kuukautta. Piirsi taloista ensin viiden senttimetrin korkuiset kuvat, otti kopiokoneella pienennykset ja liimasi miniatyyrimökit tien varteen.

Pikkutarkassa askarruksessa oli mennä hermo, Sirola kertoo, vaikka huvittaviakin hetkiä riitti.

Esimerkiksi kun tiltaltti, harvinainen pikkulintu, katosi työpöydältä. Kuvaa etsittiin pöydän alta ja roskakorista, kaikkialta, kunnes pikkuruinen paperinpala löytyi taiteilijan housuihin liimaantuneena.

–Työhousuissani oli vilskettä sinä kesänä. Ensin niistä löytyi punkki, sitten hirvikärpänen ja lopuksi vielä tiltaltti, Sirola nauraa.

taisteleva viikinki
Apassit-sarjan kolmas osa Rautaparta on kulttimaineeseen kohonnut satiiri kansainvälisen kaupallisen tajuntateollisuuden menettelytavoista. Supersankari näyttäytyi sarjakuvan lapsille oikeana hahmona, vaikka oli elokuvasankari.Martti Sirola

”Lasten sarjakuva on alan takapiha"

Sarjakuvan taso Suomessa on korkea ja alalle tulee uusia tekijöitä koko ajan. Silti sarjakuva on Suomessa yhä marginaalissa.

Jos aikuisten sarjakuvalla vielä saattaakin tapauskohtaisesti olla menestymisen mahdollisuuksia, niin lastensarjakuva on Sirolan mukaan sarjakuvan takapiha.

– Tänne ei mahdu kuin Aku Ankka. Se on loistava sarjakuva, ei siinä mitään. Mutta ei tällainen tilanne innosta juuri yrittämään. Sarjakuvanteko on aina taloudellinen riski ja äärimmäisen työlästä.

Taiteilija sanoo itse jääneensä lasten sarjakuvaan koukkuun. Se on mukava harrastus, kun elanto ei enää ole siitä kiinni.

Sarjakuvataiteilija, kuvittaja Martti Sirola
Sarjakuvataiteilija, kuvittaja Martti Sirola vastaanotti Suomen sarjakuvaseuran perinteisen Puupäähattu -palkinnon Helsingissä 16 tammikuuta.Jussi Nukari / Lehtikuva

Sarjakuva on elokuva paperilla

Kysymykseen miten hyvä sarjakuva syntyy, Sirola ei osaa vastata. Se on henkimaailman juttuja, hän sanoo. Kysyy sitten, kiinnostaako kuulla, miten sarjakuva syntyy.

Se on kuin laittaisi elokuvaa paperille, mies selittää: on käsikirjoitus ja ohjaaja, puvustajat, maskeeraajat, tehosteääninikkarit, kaikki elokuvan elementit.

Kun tarina on keksitty, siitä tehdään pikkutarkka lyijykynäluonnos, kuvakäsikirjoitus, A4-paperille. Papereista otetaan suurennokset A3- tai peräti A2-kokoon. Ääriviivat kopioidaan uudelle paperille mustalla tussilla läpipiirtäen. Kuvat väritetään ja kokonaisuuteen lisätään tekstaukset.

Lopuksi valmiit kuvat jälleen pienennetään A4-kokoisiksi.

– Näin toimivat ammattilaiset. Kuvista saadaan siistit ja tarkat, kun ei töherretä pieniä piirustuksia. Homma vaatii pitkää pinnaa ja istumalihaksi, taiteilija sanoo äänessään kymmenien vuosien tuoma kokemus.

Martti Sirolan töitä on esillä Puupäähattu 2018 -näyttelyssä Kansalliskirjastossa Helsingissä 16.1.-9.3.2018.