“Olen aina tiennyt, että minussa on sekä nainen että mies” – mestariohjaaja Ingmar Bergmanin löytö, Lena Endre muistaa oppi-isänsä sanat ikuisesti

naisnäyttelijät
Lena Endre
Viime vuosina ohjaamaan ryhtynyt näyttelijä Lena Endre oppi erään oleellisen taidon Ingmar Bergmanilta: – On annettava tilaa ja näyttelijöille mahdollisuus kokeilla ja luoda itse roolihahmonsa. Ohjaajan on oltava mahdollisimman hiljaa, Endre sanoo.Jakke Nikkarinen

Suomessa katsottiin 1980-luvun lopussa tv-sarja Öhmanin tavarataloa. Sitä tuijotti silmä tarkkana myös maailmankuulu ruotsalainen ohjaaja Ingmar Bergman. Hän oli bongannut sarjasta nuoren Lena Endren, jota hän piti poikkeuksellisen lahjakkaana.

– Ei sellaisesta osannut edes uneksia, Endre sanoo.

Endre jätti tv-sarjan, siirtyi Tukholman kuninkaalliseen teatteriin, Dramateniin, ja nousi yhdeksi Ingmar Bergmanin luottonäyttelijöistä.

Se oli vasta valmistuneelle näyttelijälle kuin toinen teatterikoulu.

– Bergman sanoi, että nyt on aika ottaa seuraava askel. Mietitään sinulle sopiva rooli, ei liian vaikea tai liian raskas kantaa. Saatoin kasvaa ja kehittyä.

Ja Endre kasvoi. Hänestä tuli Ruotsin arvostetuimpia näyttelijöitä. Hän on tehnyt synkkiä klassikkorooleja, kevyttä komediaa ja rikoselokuvia. Hän on ollut Bergmanin tuotannoissa teatterissa, elokuvissa ja tv-sarjoissa. Hän on yksi “Bergmanin naisista” – siitä vakijoukosta, jota Bergman käytti teoksissaan. Muita olivat muun muassa Harriet Andersson, Liv Ullman, Bibi Andersson ja Ingrid Thulin.

Bergman ohjaa näyttelijättäriä
Ingmar Bergman ja Lena Endre Botho Straussin Rummet och Tiden -näytelmän harjoitustauolla Tukholman Dramatenissa vuonna 2003.Dramaten

Bergman loi kuvaa eksoottisesta Pohjolasta

Bergmanin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Mestariohjaajan teosten kestoaiheina olivat uskonto sekä vaikeat ja ahdistavat ihmissuhteet. Avioliitto näyttäytyi Bergmanille usein maanpäällisenä helvettinä. Elokuvat sisälsivät uskaliaita kohtauksia, joissa oli alastomuutta ja seksuaalisuutta. Ne loivat mielikuvaa pohjoismaisesta eksotiikasta ja itsenäisistä naisista. Kuuluisin on kenties Kesä Monikan kanssa (1953), joka sai Yhdysvalloissa nimekseen Monika: Tarina tuhmasta tytöstä. Bergman kirjoitti naisille vahvoja ja isoja rooleja.

– Nainen ei ollut vain kohde, objekti, vaan tekijä, subjekti, maailmaa katsottiin naisten näkökulmasta. Naiset saivat tehdä rooleja, joissa oli psykologiaa, tummia, syviä pohjavireitä ja kipupisteitä, Endre kuvailee.

Naiset painiskelivat sellaisten eksistentiaalisten kysymysten parissa, jotka oli aiemmin varattu vain miesnäyttelijöille. Se oli tavatonta.

– Jo 1950-luvulla ranskalaiset kriitikot puhuivat Bergmanin ainutlaatuisesta kyvystä ymmärtää naisen psyykettä, sanoo Tukholman yliopiston mediatutkimuksen ja elokuvan professori Maaret Koskinen.

Ruotsalainen näyttelijä-ohjaaja Lena Endre
– Meille Ingmar Bergmanin kanssa työskentely oli arkipäivää. Kun lähti ulkomaille ja kertoi olleensa Bergmanin ohjauksissa, ihmisten reaktioista tajusi, kuinka suuri nimi hän oli ja millainen merkitys hänellä oli, sanoo ruotsalainen näyttelijä-ohjaaja Lena EndreMarkku Rantala / Yle

Mestariohjaajalle sukupuoli oli liikkuva määre

Lena Endre muistaa erään harjoitusperiodin aikana keskustelleensa Bergmanin kanssa siitä, miten tytön rooli pitäisi tehdä.

– Ajattelin, että blaa, blaa, blaa, miten hitossa sinä muka voisit tietää, millaista on olla nainen. Ja silloin Bergman sanoi jotain, jota en koskaan unohda. Hän sanoi: “olen puoliksi nainen ja puoliksi mies ja olen aina tiennyt sen”, Endre kertoo.

Endre muistuttaa, että meissä kaikissa on erilaisia puolia, olemme vahvoja ja heikkoja, agressiivisia ja puolustuskannalla.

– Bergman kykeni asettumaan erilaisiin rooleihin ja pääsemään luomiensa hahmojen mielen sisään. Hän pystyi avaamaan itsestään monenlaisia puolia, sekä miestä että naista. On turhauttavaa ajatella, että naisen ja miehen pitäisi olla tietynlaisia. Meissä on molemmat puolet, Endre sanoo. Myös Koskinen pitää Bergmanissa erityisen hienona harvemmin esiin nostettua androgyynistä teemaa, joka värittää hänen koko tuotantoaan.

– Siinä on nähtävissä suoranainen queer-aspekti, joka on osa ihmisyyttä. Bergmanille seksuaalisuus ja sukupuoli olivat liikkuvia määreitä, muovautuvia ja neuvoteltavissa.

Ei mikään täydellinen aviomies

Bergmanin suhde naisiin oli vähintäänkin mutkikas. Hän kirjoitti elämää suurempia rooleja nuorille ja ikääntyville naisille, antoi heidän loistaa, mutta samaan aikaan hänellä oli – osin päällekkäisiä – suhteita monien näyttelijättäriensä kanssa. Bergman oli viidesti naimisissa ja hänellä oli lapsia useiden naisten kanssa.

Toukokuussa Cannesin elokuvajuhlilla ensi-iltansa saava Bergman-dokumentti keskittyy ohjaajan “hulluun vuoteen” 1957 ja paneutuu hänen naissuhteisiinsa ja puutteisiinsa aviomiohenä ja isänä.

Dokumentin ohjaaja Jane Magnusson kertoi brittiläiselle The Guardian (siirryt toiseen palveluun) -sanomalehdelle, että tähän asti Ruotsissa on ollut vaikea olla kriittinen kansallissankarin suhteen.

Magnusson toivoi, että Bergmanin puutteisiin kiinnitettäisiin vihdoin huomiota.

– Olimme saaneet elokuvan kokolailla valmiiksi, kun #metoo-kampanja alkoi, mutta lähestyn elokuvassa tätä aihetta joka tapauksessa. Bergmanilla oli suuri määrä naisia, joista monet olivat hänestä riippuvaisia – he olivat hänen näyttelijättäriään – ja tätä pitäisi tarkastella vakavasti, Magnusson sanoo.

Hän kertoo brittilehdelle uskovansa, että Bergmanin käytöstä pidettäisiin nykyvalossa hyväksikäyttönä. Kukaan Bergmanin näyttelijättäristä ei kuitenkaan ole syyttänyt ohjaajaa seksuaalisesta häirinnästä. Magnussonin mielestä tämä ei kuitenkaan todista mitään.

– Sellaista on olla mies, jolla on paljon valtaa. Jos ohjaaja jättää vuoden jälkeen, ja jos naisnäyttelijä suuttuu ja ilmiantaa miehen, hän menettää työnsä. Juuri tästä #metoossa on kyse, Magnusson kommentoi the Guardianille.

Ohjaaja ohjaa näyttelijätärtä
Ingmar Bergman ohjasi Lena Endreä Tukholman kuninkaallisessa teatterissa, Dramatenissa vuonna 1993. Näytelmä oli Rummet och tiden.Dramaten

Endre: Dokumentti on väärillä jäljillä

Myös Lena Endreä haastateltiin Magnussonin elokuvaan. Hänen mielestään dokumentaristi on väärillä jäljillä.

– Bergman piti uskomattoman tarkasti huolen siitä, että hän ei ollut seksuaalisesti ahdisteleva tai että hän olisi koskaan kommentoinut siihen sävyyn. Sitä paitsi ei hänellä niin monia suhteita ollut. Uskon, että minulla itselläni on ollut useampia.

Endren mielestä sekään ei ole oleellista, että Bergmanilla oli suhteita näyttelijättäriin.

– Monet ovat tavanneet kumppaninsa töissä – minäkin tapasin ex-mieheni. Ei se ole rikollista.

Endre kertoo, kuinka Bergman vaihdatutti ennen Maria Stuartin ensi-iltaa näyttelijättären liian paljastavan aamutakin paksumpaan ja pidempään vaatteeseen.

– Hän oli hyvin huolehtiva ja huomaavainen.

Bergman-asiantuntija Maaret Koskinen ei niele Magnussonin väitettä siitä, etteikö Bergmaniin olisi Ruotsissa suhtauduttu kriittisesti. Häntä on ruoskittu ja hänen suhteitaan on ruodittu eritoten iltapäivälehdissä.

– Jos lukee näyttelijättärien omia kertomuksia, ne ovat kaikki melko kunnioittavia, Koskinen muistuttaa. Professori nostaa esiin ohjaajan suhteen nuoreen Harriet Anderssoniin 1950-luvun alussa.

.– Bergmanin suhteet naispuolisiin näyttelijöihinsä näyttävät olleen kahden aikuisen vastavuoroisia järjestelyitä. Varmasti suhteet olivat epäsymmetrisiä: näyttelijättärillä ei ollut samanlaista ammatillista valtaa kuin ohjaajalla. He olivat eräällä tapaa riippuvaisia ohjaajasta. Toisaalta Bergman oli myös riippuvainen näyttelijöistään. Hän tarvitsi heidän tähtiauraansa

Bergmania juhlitaan Suomessa ja Ruotsissa. Lena Endre piipahti Helsingissä ruotsalais-suomalaisessa kulttuurikeskus Hanasaaressa, jossa hän osallistui Bergman-seminaariin.