Tunteet kuohahtivat raapimajäljistä hevosen kyljistä: Perhe yllättyi – "Meistä tehtiin Facebookissa syyllisiä"

Sosiaalinen media näytti armottomuutensa Saarisen perheelle, jonka hevosen kimppuun hyökkäsi ilmeisesti ilvesemo kahden pennun kanssa Mikkelin Rahulassa.

sosiaalinen media
Terhi ja Veera Saarinen sekä hyökkäyksen kohteeksi joutunut Diisa.
Petri Vironen / Yle

Tapahtumavyyhti käynnistyi perjantaina illansuussa kun Terhi Saarinen kuuli vihlovan huudon hevostarhasta. Tarha sijaitsee perinteisen maalaistalon välittömässä läheisyydessä. Saarinen puki päälleen ja meni pihalle tarkastamaan tilannetta, mutta päällisin puolin kaikki näytti olevan kunnossa.

Syy poikkeukselliseen meteliin paljastui tuntia myöhemmin, kun pihalla olleet viisi hevosta ja kaksi aasia kutsuttiin talliin. Yhden hevosen, islanninhevonen Diisan kyljistä ja takajaloista paljastui useita raapimisjälkiä.

Saariset ilmoittivat asiasta Mikkelin seudun petoyhdyshenkilölle, joka löysi tarhasta ja sen ympäristöstä runsaasti ilvesten jälkiä. Myös hevosen saamat raapimisjäljet viittasivat ilvekseen. Seuraavana päivänä paikalla käynyt eläinlääkäri arvioi myös jälkiä ilveksen aiheuttamiksi.

Etelä-Savon riistapäällikkö Ohto Salo piti tilannetta, jossa ilves käy hevosen kimppuun, erikoisena ja erittäin harvinaisena. Riistapäällikön mukaan hevosen kimppuun käyminen ei ole lainkaan ilvekselle tyypillistä käyttäytymistä. Takavuosilta tiedetään vain joitakin yksittäisiä vastaavankaltaisia tapauksia.

Saariset laittoivat myös päivityksen tilanteesta kylän Facebook-ryhmään. Päivityksellä haluttiin viestittää kylän asukkaille, että nämä tietävät pitää kotieläimet sisällä.

– Lopulta meidän hevosen saamat vahingot jäivät vähäisiksi siihen someryöpytykseen nähden. Ihmiset, jotka eivät olleet edes paikalla, syyttivät meitä vaikka minkälaisista asioista, Terhi Saarinen hämmästelee.

– Mielenkiintoiseksi on maailma mennyt, jos uhreista tehdään syyllisiä.

Faktoilla somemyrskyä vastaan

Perheen Veera-tytär on aktiviinen sosiaalisen median käyttäjä ja alkoi seurata verkossa vellovaa keskustelua tuvan pöydän ääressä uutisen levitessä. Eri Facebook-ryhmissä uutinen keräsi satoja kommentteja.

– Aloin vastailla kertomalla faktoja erilaisiin väittämiin. Jotkut jatkoivat vänkäämistä niin kauan, että en edes jaksanut enää vastata.

Sosiaalisessa mediassa " tiedettiin" heti kuvien perusteella, että ilveksen sijasta verinaarmut ovat piikkilankojen aiheuttamia. Kukaan ei suostunut ymmärtämään Veeran perustelua, jonka mukaan viimeisetkin piikkilangat on poistettu pihapiiristä 20 vuotta sitten.

– Ei tämä niin pahalta tunnu, pikemminkin tyhmältä. Joku epäili, että jäljet ovat syntyneet karvojen klippaamisen yhteydessä. Toinen taas ihmetteli, miksi hevosia pidetään ulkona, Veera Saarinen päivittelee.

Joku kommentoijista epäili asiantuntijoiden lausuntoja ilvesten saalistus- ja elintavoista. Kommentoinnissa kävi ilmi myös se, että ilveskanta on seudulla kasvanut ja entistä useampi törmää ilvekseen tai sen jälkiin.

– Eläinlääkäri kävi tarkistamassa hevosen lauantaina iltapäivällä. Myös hänen mielestään jäljet viittasivat selvästi ilvekseen, Terhi Saarinen sanoo.

Tutkija: Petoraivon määrä yllättää

Helsingin yliopiston viestinnän yliopistonlehtori Janne Matikainen kertoo hieman yllättyneensä ilves-uutisen aiheuttamasta tunnekuohusta.

– Maahanmuutto ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvät aiheet ovat yleensä herkkiä, mutta petoihin liittyvän raivon määrä on hieman yllättänyt minut. Ääripäät ovat kaukana toisistaan ja toista osapuolta herjataan todella voimakkaasti, Matikainen puntaroi.

Tapausta puitiin useilla Facebookin sivustoilla pitkin lauantaita. Kommentoijat epäilivät uutisen todenperäisyyttä ja asettivat kyseenalaisiksi perheen kokemukset ja ajatukset tapahtumien kulusta.

– Pohdin, että miksi mennään tässä tapauksessa niin henkilökohtaisuuksiin. Ajatellaan, että netissä voidaan kirjoittaa, arvioida ja arvostella mitä ja miten vaan. Näyttää, että kun joku on mediassa, häntä voidaan pidäkkeettä arvostella ilman mitään sopivaisuussääntöjä.

Janne Matikainen muistuttaa, että kärkäs arvostelija voi syyllistyä rikokseen. On tapauksia, joissa kommentoijan on todettu syyllistyneen herjauksiin tai kunnianloukkaukseen.

Sosiaalinen media on 10 vuodessa levinnyt nuorten kanavasta suuren yleisön areenaksi, jonka käyttäjämäärä on kasvanut ja käyttäjien keski-ikä noussut. Käytössäännöt pyrkivät kotisohvalla unohtumaan.

– Minusta hyvä ohje on toimia siellä samoin kuin toimii ihmisten kanssa kasvotusten. Pauli Aalto-Setälä antoi omassa organisaatiossaan joskus someohjeen, että olkaa ihmisiksi. Se on minusta hyvä.

Janne Matikainen pohdiskelee, että sosiaalisen median railakas kielenkäyttö voi olla peräisin takavuosien nettikirjoittelusta, joka tapahtui nimettömänä erilaisten nimimerkkien takaa. Aihetta on tutkittu internetin alkuhämäristä, 1970-luvulta saakka.

– Vaikka toisin kuvittelisi, agressiivinen kirjoittelu lisää aggressiivisuutta, eikä päinvastoin. Välitön kontakti toiseen puuttuu, psykologinen etäisyys on suurempi, jolloin on helpompi verbaalisesti hyökätä toista vastaan, Matikainen pohtii.

– Tuskin saman pöydän ääressä samalla tavalla toiselle sanottaisiin.