Remu kokosi bändinsä viimeisen kerran yhteen – Ile Kallio: "Hurriganesissa oltiin joko täysillä mukana tai ei ollenkaan"

Remu Aaltonen ja Hurriganes esiintyvät viimeisen kerran Helsingin jäähallissa tänään lauantaina. Tämä juttu kertoo keikkaa edeltäneistä viimeisistä bänditreeneistä.

Hurriganes
Ile Kallio ja Remu Aaltonen
Ile Kallio (vas.) ja Remu Aaltonen.Jani Saikko / Yle

Epämääräisen näköinen sakki polttaa tupakkaa toimistotalon nurkalla Helsingin Vallilassa.

– Hurriganesin porukkaa, ilmeisesti?

Vastaukseksi nyökytellään iloisesti. Remu Aaltosen ja Hurriganesin viimeiseen konserttiin on värvätty muusikkoja, jotka ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet bändin vaiheikkaan matkan varrella. Monilla soittajista on takana useampi riffi – sen näkee kasvojen uurteista.

Vanhan liiton väkeä johtaa vanhan liiton manageri. Lasse Norres availee ovia ja ohjaa toisen kerroksen studiotiloihin.

– Anteeksi jos tulee v-sanoja. Niitä lentelee tuolla aika paljon ja kieli tarttuu, Norres pahoittelee.

Remu Aaltonen ei polta. Hän viettää tupakkatauon samoilla sijoilla kuin vihoviimeisten bänditreenien aikana: rumpujakkaralla virvelin ja hi-hatin takana. Seuraa pitää Ile Kallio, Hurriganesin alkuperäinen kitaristi.

Kamera kuvaa väsymättä tapahtumia. Dokumenttiryhmä on seurannut Remua jo pari vuotta. Materiaalista on tarkoitus julkaista elokuva kansainväliseen levitykseen. Nyt on huipennuksen aika.

Remu Aaltonen
"Kaikki haluavat olla rokkareita, siinä se ongelma on. Vanhat marttakerhon tytöt käyvät tatuoimaan ja laittavat villasukkia munkkiliiveihin. Ne eivät ymmärrä sitä, että kun ihminen vanhenee, niin pitää mennä sen mukaan", Aaltonen jyrähtää.Jani Saikko / Yle

Ideana oli soittaa rock 'n' rollia

Remu Aaltosen viimeiset bänditreenit ovat jammailua ja käytännön asioiden sopimista. Kuka vetää soolon tässä kohtaa?

Remulla on yhä sanansa sanottavana siitä, miten musiikkia kuuluu soittaa. Ideologia on pysynyt samana Hurriganesin perustamisesta saakka eli 47 vuotta.

– Bändiin oli vaikea löytää ukkoja. Ajattelin, että otetaan yksinkertainen lähtö ja soitetaan rock 'n' rollia, Aaltonen muistelee.

Kitaristiksi löytyi 16-vuotias poika Tapiolasta. Ile Kallio hyppäsi bändissä useaan otteeseen. Hänen vuosiaan olivat 1971–72, 75–79 ja 83–84.

– Pallo on pyöreä ja nyt ollaan taas samalla stagella, samoissa tunnelmissa. Äijäthän tulevat vain paremmaksi, mitä enemmän on ikää, Remu Aaltonen hymyilee.

Paikalla on myös Janne Louhivuori, joka soitti Hurriganesissa kitaraa 1981–83 ja comeback-vuotena 1988. Kitaristi Albert Järvinen ja basisti Cisse Häkkinen katselevat touhua pilven reunalta.

Kokoonpanomuutokset eivät Kallion mukaan sisältäneet dramatiikkaa.

– Me ei koskaan riidelty. Se oli enemmän sitä, että mua rupesi kiusaamaan muut asiat. Mieli meni muualle, ja silloin ei tuollaisessa bändissä voi olla mukana. Hurriganesissa oltiin joko täysillä tai ei ollenkaan, Kallio muistelee.

Ile Kallio ja Remu Aaltonen
"Remu oli tosi vaativa kuten hyvän pomon pitääkin. Työmoraali oli tapissa: keikat hoidettiin niin hyvin kuin mahdollista. Sen jälkeen tuli kaikki muu", sanoo Ile Kallio.Jani Saikko / Yle

Kruunulle on jo perijänsä

Hurriganesin suurin hitti Get On syntyi pakon edessä, kun yhtyeen toinen albumi, Roadrunner, oli jäämässä lyhyeksi. Remu improvisoi englantia sinne päin ja intron henki lainattiin Chuck Berryn Johnny B. Goodesta. Yleisö rakasti kuulemaansa.

– Tämä kaikki perustuu oikeastaan aika paljon just siihen kappaleeseen. En mä vieläkään sitä oikeastaan tajua. Ja vieläkin ihmiset tulevat tsiigaamaan meitä. Ehkä se on vaan universaali asia. Tai sitten se johtuu siitä, että vierivä kivi ei koskaan sammaloidu, Remu analysoi.

Remu Aaltonen
"Kaiken pitää näyttää helvetin hyvältä. Se on hieno kattaus: on tulennielijät, merenneidot ja peacockit", Remu Aaltonen kuvailee arvoituksellisesti viimeisen keikkansa sisältöä.Jani Saikko / Yle

Maailmasta katoaa livenä soitettua rockia lauantaina Hurriganesin keikan viimeiseen rummuniskuun. Kuoleeko rock 'n' roll lopulta kokonaan?

Kuolema on kuulemma lähellä, mutta apuun rientää Remun ystävä, muusikko Dimitri Keiski, joka muun muassa voitti Ruotsin Talent-kilpailun vuonna 2011.

– Mä elvistelen, mutta Dimitri, se osaa laulaa rock 'n' rollia. Mä annan tän mun näkymättömän kruununi hänelle. Hän jatkaa siitä, mihin mä lopetan.

Sellainen kruunu on kieltämättä arvokas.

– Tämä on antiikkia. Ei sitä voi yhtäkkiä laittaa kirpputorille myyntiin. Senhän pitää olla elossa, Remu sanailee.

Dimitri Keiski
Muusikko Dimitri Keiski perii Remu Aaltoselta näkymättömän rock 'n' roll -kruunun.Jani Saikko / Yle

"James Brown oli kova räppiukko"

Kun Remu bändeineen treenaa viimeisen kerran yhdessä, volyyminapit osoittavat kaakkoon. Tulevan viimeisen konsertin settilista on kokoelma Hurriganesin omia ja bändille läheisiä rock 'n' roll -klassikoita.

Sen sijaan tätä nykyä tehtävä nuorisomusiikki: EDM, indiepop, rap, mitä näitä nyt on... Remulta ei heru sympatiaa.

– Räpissä on tärkeä sanoma, mutta kysymys on siitä, miten sitä halutaan esittää, käden liikkeet ja muut. Jos räpistä puhutaan, niin kyllä mä sanon, että James Brown oli aika kova räppiukko.

Suomalaisista huomion ansaitsee Alma.

– Hän on hyvä artisti. Jotenkin diggaan tollaista luonnollisuutta, Remu kehuu.

Mikä mies Remu sitten on arvioimaan musiikin muotoja? Ile Kalliolta löytyy siihen vastaus.

– Vihdoin pääsen sanomaan tämän julkisesti. Mä väitän, että Remun pallilla ei olisi pysynyt kukaan muu. Ilta illan jälkeen jätkä veti pannuja ja lauloi ne biisit, vaikka ei oikeastaan osannut kieltä. Se veti aina helvetin hyvin ja täysin uskottavasti.

Remu teki vaikutuksen Kallioon jo 1970-luvulla.

– Muistan, kun monen illan jälkeen ajattelin, että jos ton kioskin taakse pantais kuka vaan tästä maailmasta, Robin Williams -vainaa tai kuka tahansa suupaltti, niin ne eivät ikinä klaarais tota hommaa.

Remu Aaltonen
Se oli ihan hubaluba, babababa, kuvailee Remu Aaltonen Get On -kappaleen sanoitusta.Jani Saikko / Yle

Remulla on yksi vinkki niille nuorille, jotka lähtevät täyttämään Hurriganesin kokoista aukkoa suomalaisessa rock 'n' rollissa.

– Ei kannata yrittää ja innostua liikaa, sillä sit se menee vituiks. Tärkeintä on osata soittaa. Soittimien hakkaaminen on vanhanaikaista.