1. yle.fi
  2. Uutiset

Kreikan pieni autiosaari osoittautui pronssikauden edelläkävijäksi

Saarella muun muassa valettiin veitsiä aikana, jolloin metallin työstämisen taidot ja materiaalit olivat yleensä vielä vähissä.

arkeologia
Kartion muotoinen pikkusaari sinisessä meressä, edustajja isomman saaren kalliorantaa.
Kerosin rantaa ja siitä irronnut Daskalio.Cambridge Keros Project

Kreikkalaisen Kerosin saaren uusimpien arkeologisten kaivausten tulokset ovat lyöneet ällikällä jopa tutkijan, jolle tuo Egeanmeren pieni saari on tuttu jo 1960-luvulta. Tuolloisesta arkeologian opiskelijasta Colin Renfrew'stä on sittemmin tullut yksi alansa huipuista.

Kykladien saariryhmään kuuluva Keros on nykyisin asuttamaton, mutta Cambridgen yliopiston (siirryt toiseen palveluun) ja Kyproksen tutkimusinstituutin (siirryt toiseen palveluun) uusissa kaivauksissa on löytynyt odottamattoman tiheään pystytettyjä rakennelmia 4 500 vuoden takaa.

Ne oli tehty kivestä, joka oli peräisin Naxosin saarelta kymmenen kilometrin päästä. Tutkijat laskevat, että kiveä oli täytynyt rahdata meren yli runsaat tuhat tonnia.

Tätä ennen tutkijat olivat löytäneet Kerosista runsaasti marmorisia pienoispatsaita ja astioita (siirryt toiseen palveluun), jotka oli rikottu tarkoituksella ilmeisesti uskonnollisista syistä ja tuotu muualtakin Kykladeilta haudattaviksi Kerosiin.

Niemeke oli kuin pyramidi

Suurta rakennustaitoa osoittaneet uudet löydöt tehtiin Kerosin kyljessä sijaitsevalla Daskalion pikkusaarella. Miltei rannasta rantaan rakennettu Daskalio oli aikoinaan niemeke, mutta merenpinnan nousu on irrottanut sen.

Professori Colin Renfrew arvelee, että niemeke saattoi olla sopivin paikka satamaksi ja siksi kerosilaisille merkittävä. Myös näkymä moneen suuntaan merelle on erinomainen, Renfrew kertoo.

Yhtä paljon osaamista kuin tuhat vuotta myöhemmin.

Niemeke oli luonnostaan pyramidin muotoinen. Muotoa tehostettiin rinteiden porrastuksilla, ja tasanteille pystytettiin näyttäviä rakennelmia.

Alimpien tasanteiden portaikon kaivauksissa arkeologit löysivät merkkejä teknisestä osaamisesta, joka heidän mukaansa vetää vertoja tuhat vuotta nuoremman mykeneläisen kulttuurin palatseille.

Portaiden alta paljastui viemärijärjestelmä, joka kertoo tarkasta harkinnasta ennen rakentamisen aloittamista. Arkeologit selvittävät nyt, virtasiko järjestelmässä likavettä, vai oliko se sittenkin tarkoitettu puhtaalle vedelle.

Tutkija pitelee savimuottia, jossa on veitsenterän muotoinen painanne.
Tässä muotissa Kerosin saarella valettiin veitsiä.Cambridge Keros Project

Raaka-aineita ja ruokaa tuotiin muualta

Keros ei ollut vain palvontapaikka, vaan siellä harjoitettiin myös aikansa uutuutta, metallinjalostusta. Kerosilla se osattiin hyvin jo tuolloin, 2000-luvulla ennen ajanlaskumme alkua, vaikka yleensä seppien taidot olivat vasta kehittymässä ja materiaalejakin oli vähän.

Uusissa kaivauksissa löytyi kaksi metallipajaa, paljon työstä kertovaa jätettä sekä muun muassa muotti, jossa valettiin veitsiä. Raaka-aineiden täytyi olla tuontitavaraa joko toisilta saarilta tai mantereelta, sillä Kerosissa ei ole merkkejä niiden tuotannosta.

Arkeologi Evi Margaritisin johdolla Kerosin kaivauksissa etsitään puolestaan ruoantuotannon johtolankoja: palaneita siemeniä ja puuta, kasvisolujen mineraalihiukkasia, kalanruotoja ja eläinten luita.

Jauhinkivien rasva- ja tärkkijäänteet kertovat ruokavaliosta.

Löydöt kertovat, että saarella oli myös ryhdytty kasvattamaan oliiveja ja viinirypäleitä, jotka olivat tuon ajan maataloudessa keskeisiä uutuuksia.

Myös keramiikka-astioihin ja jauhinkiviin tarttuneet rasvan ja tärkkelyksen jäänteet antavat vihjeitä ruokalistasta. Tietoa on toistaiseksi ennen muuta palkokasveista, oliiveista, rypäleistä, viikunoista ja taateleista, mutta myös kaurasta ja emmervehnästä.

Margaritis ei usko, että Keros oli omavarainen, vaan sinne jouduttiin tuomaan ruokaa muualta. Se puolestaan antaa syytä miettiä, pitävätkö käsitykset pronssikautisen elintarvikekaupan verkostoista yleensäkään paikkaansa, Margaritis sanoo.

Lue seuraavaksi