Haataisen ilta aaltoliikettä: Puhe alkoi hyvin, sitten katosi konkretia, tentissä ryhtiliike – Tuomitsi Suomen aseviennit Saudi-Arabiaan

Suomen presidentinvaalit
Presidentinvaalit 2018: Tuula Haatainen
Presidentinvaalit 2018: Tuula Haatainen

Ylen presidentinvaalitenttien sarja päättyi torstaina, kun SDP:n ehdokas Tuula Haatainen saapui yleisön eteen Pasilaan. Haataisen puhetta ja esiintymistä kommentoivat Ylen A-studion toimittaja Riku Roslund, tutkijatohtori Johanna Vuorelma ja puhetaidon kouluttaja Antti Mustakallio.

3X3 arviota Haataisen suorituksesta

Antti Mustakallio:

1) Puhe alkoi vahvasti! "Minä puhun!" - ja tauko. Juuri tällaiset aloitukset yllättävät ja nostavat kuulijoiden mielenkiintoa. Tätä seurasikin mielenkiintoinen historiaviittaus Miina Sillanpään toimintaan eduskunnassa. Tämän jälkeen puheessa tuli kuitenkin erikoinen tyhjäkäyntiosuus, jossa Haatainen kiitteli ihmisiä ja pyöritteli ajatuksia niin, että mihinkään ei edetty. Loppu puhe oli Haataiselle tärkeiden politiikkateemojen esittelyä varsin löyhällä rakenteella. Konkretiaa oli vähän, reaalielämän esimerkit pitkälti puuttuivat. Puheenkirjoittajan panos tähän puheeseen olisi auttanut tavattomasti! Muistiinpanojen käyttäminen puheessa ei ole mikään häpeä, mutta niiden myötä puheeseen tuli kuitenkin kirjoitetun tekstin tuntua. Luettavaksi ja kuunneltavaksi tarkoitettu kieli ovat kuitenkin erilaisia.

2) Haataiselta tentattiin kovasti erilaisista turvallisuusskenaarioista. Hän väisti toistuvasti ottamasta näihin kantaa kertomalla, ettei pidä "uhkakuvien maalailusta". Tästä tulee mieleen Merja Kyllösen esiintyminen, joka vastasi säännöllisesti samanlaisiin kysymyksiin puhumalla omasta "rauhanskenaariostaan". Voi olla, että Haatainen pitää sotilaallisia uhkia hyvin vähäisinä, mutta kansalaisten mielissä tällaiset asiat kuitenkin elävät (ja myös turvallisuusviranomaisten pohdinnoissa). Ehkä olisi siksikin hyvä, että tasavallan presidentillä olisi niihin edes jotain sanottavaa.

3) Haatainen puhui feministisestä ulkopolitiikasta ja pääsi selittämään tätä käsitettä. Kyse on pyrkimyksestä kaikkien sortavien rakenteiden poistamiseen ja naisten sekä tyttöjen aseman huomioimiseen kaikessa ulkopoliittisessa päätöksenteossa. Vaikka kävisi niin, että Haatainen ei tällä kertaa tule valituksi tasavallan presidentin virkaan, hän tekee todennäköisesti tällaista tapaa tehdä ulkopolitiikkaa nyt Suomessa tunnetummaksi ja se saa jalansijaa kansallisessa keskustelussa. Voi olla, että strategisesti voisi olla järkevää pyrkiä tuomaan niitä teemoja politiikan tekoon, jotka liittyvät feministiseen ulkopolitiikkaan ilman puhetta feminismistä, joka voi karkottaa monia. Toisaalta Ruotsin malli osoittaa, että feministinen ulkopolitiikka voidaan omaksua laajalti.

Johanna Vuorelma

1. Haatainen aloitti puheensa vahvasti: "Minä puhun!" Hieno kiinnittäminen Miina Sillanpäähän vahvana yhteiskunnallisena vaikuttajana. Sen jälkeen kuulija hämmästyi: mihin vahva puhe hävisi? Puheessa esitettiin ympäripyöreää ja abstraktia arvoliturgiaa, joka jäi etäiseksi. Puheesta ei jäänyt oikein muuta käteen kuin hieno ja vaikuttava aloitus.

2. Haatainen suoriutui tentistä vakuuttavasti. Puheesta puuttunut konkretia ja poliittisen kannanotot tulivat selkeästi esille varsinkin siinä kohtaa, kun hän tuomitsi Suomen aseviennit Saudi-Arabiaan epäeettisenä ja moraalittomana linjana. Tässä Haatainen erottautui monista muista ehdokkaista. Myös suursotaharjoitukseen liittyvä kritiikki oli hyvin perusteltua. Haataisen asiaosaaminen tuli tentissä paljon paremmin esille kuin puheessa.

3. Haataisen pitäisi tarjota jotain muuta kuin niin ikään vasemmalle asemoituvat Kyllönen ja Haavisto. Tämän illan perusteella ei täysin kirkastunut, mitä se voisi olla feministisen ulkopolitiikan lisäksi. SDP on perinteinen presidenttipuolue, mutta näissä vaaleissa siltä puuttuu samanlainen agendavalta kuin mitä sillä on ollut Suomen poliittisessa historiassa. Haatainen sanoi haluavansa käydä nämä vaalit niin, että niiden tulos on irrallaan puolueesta tai puheenjohtaja Antti Rinteestä. Tällainen puhe on omiaan lisäämään mielikuvaa, että puolueella ei ole kovin vahvat odotukset Haataisen kannatuksesta.

Riku Roslund

1) Haataisen puheessa oli mukaansatempaava alku (Miina Sillanpää), mutta sitten lässähti. Hän luki lähes koko ajan paperista, ja puhe tuntui luettelomaiselta. Kokonaisuus jäi abstraktiksi. Mainittiin teemoja, mutta konkreettiset ratkaisut ongelmiin ja analyysi puuttuivat. Puheenkirjoittaja olisi voinut vielä jumpata tekstiä.

2) Haatainen, kuten sitä ennen Merja Kyllönen, ei pitänyt "uhkakuvien maalailusta". Ja nimenomaan sotilaallisista uhkakuvista puhumisesta. Muista uhkakuvista, kuten ilmastonmuutoksesta, eriarvoistumisesta ja terrorismista hän kyllä puhui. Sotilaallisista uhista pitää puhua siinä missä muistakin vaaroista. Usein nämä ovat yhteydessä toisiinsa. Haatainen näyttää luottavan naapuriyhteistyöhön, koska hän ei halua viedä Suomea Natoon eikä myöskään kannata "Euroopan armeijaa".

3) Haatainen oli linjalleen uskollinen. Hän puhui paljon sosiaalipoliittisista teemoista, jotka ovat myös SDP:n agendan ytimessä. Erityisesti Haatainen nosti jälleen esille naisten ja tyttöjen oikeudet, joihin hän viittasi myös puheensa alussa. Haataisen tausta selittää paljon hänen halustaan parantaa maailmaa. Hän on työskennellyt sairaanhoitajana ja ollut paljon politiikassa tekemisissä sosiaali- ja terveysasioiden kanssa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.