Kaikki talviolympialaisista!

Koulupojan elämä oli pienestä kiinni – onneksi näky jäällä jäi vaivaamaan ja miehet kaivoivat kiikarit esiin

Viime tiistai olisi voinut olla lohduton kankaanpääläisen Kuralanojan jäällä. Kaksi valpasta miestä aavisti vaaran kuitenkin ennalta. Heidän valppautensa ansiosta jäihin pudonnut poika pelastui.

Onnettomuudet heikoilla jäillä
Jäätä lähikuvassa.
AOP

Kankaanpääläiseen alikulkutunneliin rikottu lasi aiheutti jollekin ikävän rengasrikon alkuviikosta. Kaupunki lähetti paikalle pari työntekijää siivoamaan ilkivallan jälkiä. He osuivat paikalle sattumalta juuri kriittisellä hetkellä.

Muuten tarina voisi olla varsin lohduton.

Matti Wahlman ja Heikki Väänänen kiinnittivät jo alikulkutunnelissa työskennellessään huomiota läheisen Kuralanojan jäällä kulkeneeseen poikaan. Poika kuitenkin katosi näköpiiristä kesken töiden, sillä oja teki mutkan noin parin sadan metrin päässä miehistä.

Vaikka pojan matka olisi voinut taittua mutkan takana ilman murheita, jäi kaupungin työntekijöiden mieliin silti outo, vaivaava tunne. He päättivät koukata tunnelista ulos siltä puolelta tietä, josta näkisi mutkan taa.

Etäisyyttä oli sen verran, ettei ilman kiikareita poikaa olisi jäältä löytänyt. Onneksi sellaiset löytyivät autosta. Miehet näkivät, että risukasan takana heiluu jotain.

He arvasivat heti, mitä on tapahtunut.

Puhelimet unohtuivat kiireessä

Miehet ymmärsivät, että poika oli pudonnut jäihin pian mutkan jälkeen. He rynnistivät pelastustehtäviin sellaisella vauhdilla, etteivät edes huomanneet soittaa apua paikalle.

– Ei siinä tilanteessa ehtinyt puhelimia miettiä. Tärkeintä oli ehtiä äkkiä paikalle, Heikki Väänänen kertoo.

Heti vaikeakulkuisen maaston selätettyään Matti Wahlman syöksyi jäälle. Väänänen piti hänen jaloistaan kiinni, jottei koko joukko rymähtäisi jäiden läpi.

Kuralanojassa on nimestään huolimatta reippaasti leveyttä ja syvyyttä. Sen yli ei hypätä yhdellä loikalla. Ojaa voisi pikemminkin kuvailla joeksi, vaikka se päättyykin venttiiliin. Ojassa on vahvoja virtauksia, joten se jäätyy kunnolla vain harvoin.

Jää rytisi pelastajan alla

Veden varassa ollut poika oli saanut jään reunasta otteen ja sai pidettyä päänsä pinnalla. Matti Wahlman sai kurkotettua jäällä maatessaan sen verran pitkälle, että sai otteen pojasta.

Kastunut poika ja vettä täynnä oleva reppu painoivat paljon. Ihan kevyesti ei olisi nosto vedestä onnistunut. Siinä mielessä jää oli onneksi sen verran heikkoa, että se antoi periksi sitä mukaa, kun Wahlman veti poikaa lähemmäs itseään. Sitten hän sai kaapattua litimärän pojan syliinsä lämmittelemään.

Ohikulkija oli ehtinyt jo siinä vaiheessa soittaa apua paikalle, joten poika pääsi melko nopeasti ambulanssilla sairaalaan. Kovin pitkä sairaalareissu ei ollut edessä. Pelastajien mukaan poika oli koulussa ainakin jo torstaina. Onnettomuus vaikutti myös oppitunteihin.

– Siellä pidettiin oppilaille esitelmä heikoista jäistä, Wahlman kertoo.

Hän kävi itse jo viemässä Kuralanojan reunustalle kyltit heikoista jäistä, jottei kukaan muu erehtyisi niitä pitkin kävelemään.

"Teimme sen mitä piti"

Tapahtuman jälkeen pelastajilla oli hyvin sekava olo. He miettivät, mitä olisi voinut tapahtua, jos katse ei olisi osunut poikaan ja jos hänen reittivalintansa ei olisi jäänyt vaivaamaan.

– Jos olisimme vain tehneet työmme ja olisimme lähteneet sen jälkeen paikalta, olisi nyt luettu ehkä ihan toisenlaisia uutisia, Matti Wahlman pohtii.

Jossittelulle ei onneksi ole tarvetta. Jäihin pudonnut poika voi hyvin.

Tänään hän kohtasi pelastajansa Kankaanpään kaupungin järjestämässä juhlatilaisuudessa. Ansaittu huomio tuntuu Heikki Väänäsestä ja Matti Wahlmanista vieraalta, vaikka lopputulokseen he ovatkin varsin tyytyväisiä.

Pojan ojasta ja jäistä pelastaneille työmiehille tarjottiin kakkukahvit Kankaanpäässä.
Kankaanpään kaupunki

– Suuret huomionosoitukset tuntuvat vähän kiusallisilta, kun emme tunne itseämme mitenkään sankareiksi. Teimme sen mitä piti ja olemme tyytyväisiä, että onnistuimme, Wahlman toteaa.