Sadat vainajat halutaan kaivaa ylös Heinolassa – sisällissodan uhrit lepäävät keskellä vilkasta teollisuusaluetta

Vierumäellä makaa punakaartilaisten jäänteitä päällekkäin joukkohaudassa. Vainajien mahdollinen siirto olisi työläs ja kallis urakka, mutta asiantuntijat pitävät sitä tärkeänä.

Suomen sisällissota
1918 sisällissodan joukkohaudan muistomerkki Vierumäellä Heinolassa.
Juha-Petri Koponen / Yle

Heinolassa suunnitellaan sisällissodan aikaisen joukkohaudan siirtämistä kirkon hautausmaalle. Joukkohauta sijaitsee keskellä vilkasta teollisuualuetta. Siirto olisi poikkeuksellinen, sillä joukkohaudassa saattaa levätä jopa kolme sataa vainajaa. Heinolan kaupunki ja puunjalostusyritys Versowood Oy ovat hakeneet töille lupaa Itä-Suomen aluehallintovirastolta.

Vainajan siirtolupahakemukset ovat verraten harvinaisia. Viime vuonna niitä jätettiin lupaviranomaisena toimivaan Itä-Suomen aluehallintovirastoon koko maasta yhteensä 17. Yleensä tuhkan tai ruumiiden siirtolupahakemukset koskettavat yksittäisiä vainajia, joiden nimi on tiedossa.

Eri puolilla maata monia sadan vuoden takaisen sisällissodan jäljiltä syntyneitä joukkohautoja on jo siirretty uuteen ympäristöön. Vierumäen joukkohauta on poikkeuksellinen, koska tiedossa ei ole vainajien tarkka lukumäärä eikä se, keitä he ovat.

1918 sisällissodan joukkohaudan muistomerkki Vierumäellä Heinolassa.
Vierumäen joukkohaudan muistokivi kunnioittaa vakaumuksensa puolesta kaatuneitaJuha-Petri Koponen / Yle

–Tiedossani ei ole, että vastaavia hakemuksia olisi ollut esillä aikaisemmin nykyisen hautaustoimilain aikana ja laki on ollut voimassa vuodesta 2004, sanoo ylitarkastaja Johanna Rantala Itä-Suomen aluehallintovirastosta

Kolme hautausmaata vaihtoehtoina

Muistomerkki Vierumäen joukkohaudalle pystytettiin yli 30 vuotta tapahtumien jälkeen vuonna 1949. Nyt hauta on keskellä vilkasta teollisuusaluetta. Hautametsikön omistaa Heinolan kaupunki ja ympärillä olevat teollisuusmaat Versowood. Molemmat haluavat siirtää joukkohaudan arvokkaampaan ympäristöön seurakunnan hautausmaalle.

Samalla järkevöitettäisiin teollisuuslaitoksen maankäyttöä, kun muistoalue poistuisi keskeltä tuotantolaitoksia ja puuvarastoja. Siirtoa perustellaan myös turvallisuussyillä. Muistomerkille pääsee vain teollisuusalueen läpi, ja ympärillä pörrää yhtenään puukuormaa kantavia rekkoja ja raskaita trukkeja.

Kaupunki ja teollisuusyritys ovat jättäneet haudatun vainajan siirtolupahakemuksen. Museoviraston mukaan joukkohauta ei ole muinaismuistolain rauhoittama kiinteä muinaisjäännös, jolloin siirto olisi voinut hoitua Ely-keskuksen hyväksymänä kajoamislupana. Heinolan seurakunta on mukana suunnitelmissa. Vainajat sijoitettaisiin jollekin seurakunnan kolmesta hautausmaasta.

– Varteenotettava paikka on Heinolan keskustan hautausmaa, jossa on jo muistopatsas vakaumuksena puolesta kaatuneille, pohtii seurakunnan talouspäällikkö Matti Halme.

Päätöksiä ei kuitenkaan vielä ole. Ennen niitä seurakunta aikoo kysyä mielipidettä paikallisilta työväenyhdistyksiltä.

Vainajien henkilöllisyydet arvoitus

Vierumäen joukkohaudan muistomerkissä olevan kaiverruksen mukaan paikalle on haudattu noin kolme sataa vakaumuksensa puolesta kaatunutta vainajaa.

– Aikaisemmin ei ole ehkä oikein tiedostettu, kuinka suuresta hautakokonaisuudesta Vierumäellä on kysymys, sanoo sotahistorian dosentti Jukka Kulomaa.

– Tutkijana minua kiinnostaa erityisesti juuri tuo vainajien kokonaismäärä. Jos siitä saataisiin tarkempaa osviittaa, se olisi arvokas tieto.

– Voi olla hyvin vaikea selvittää, keitä haudassa on. Vierumäellä taistelleet punaiset tulivat laajalta alueelta Etelä-Suomesta, monista pitäjistä, kertoo Kulomaa.

Sotahistorian tutkija Jukka Kulomaa
Sotahistorian tutkija Jukka Kulomaa on perehtynyt vuoden 1918 Vierumäen taisteluihin.Juha-Petri Koponen / Yle

– Ainut arkistolähdetieto on valkoisten joukkojen johtajan, eversti Georg Lundenin hautauksen jälkeen ilmoittama 208 vainajaa. Kaikki muu on muistitietoa, johon on syytä suhtautua kriittisesti, jatkaa Kulomaa.

Toissa vuonna tehdyssä maastotutkimuksessa joukkohaudan metsiköstä ja sen lähettyviltä löytyi useita mahdollisia hautapaikkoja. Hautojen löytämisessä apuna käytettiin maatutkaa.

Nyt siirtolupaa haetaan noin 250 neliömetrin suuruisella alueella mahdollisesti oleville vainajille. Silminnäkijäkuvauksia hautauksista on kirjattu ylös vasta vuosikymmeniä jälkikäteen, 1960- ja -70-luvuilla. Arkistoista ei ole ollut tutkijoille ratkaisevaa apua henkilöllisyyksien selvittämisessä. Esimerkiksi Suomen sotasurmat 1914–1922 tietokannasta löytyy vain 13 Vierumäellä kaatunutta ja kaksi siellä teloitettua.

Kova yhteenotto Vierumäellä

Vierumäellä taisteltiin ankarasti keväällä 1918, sisällissodan viimeisinä verisinä viikkoina. Punaiset vetäytyivät Heinolasta etelään ja valkoiset yrittivät katkaista perääntyvien reitin puskemalla punaisten sivustaan Vesivehmaan–Urajärven suunnasta. Valkoiset onnistuivatkin ottamaan haltuunsa Vierumäen tienristeyksen alueen ja ryhmittyivät kylän pohjoispuolen harjanteelle. Punaisia saapui Heinolasta päin harjanteen edustalle koko ajan lisää.

– Valkoisten tulpan takia punaisten pakotie oli poikki. Alkoi epätoivoinen hyökkäys ja punaiset saivat viimeinen tien auki Jaalan suuntaan, kertoo Heinolan vuoden 1918 tapahtumia tutkinut sotahistorian dosentti Jukka Kulomaa.

– Hinta oli kova. Vierumäellä kaatui paljon miehiä. Puhutaan jopa kolmesta sadasta kuolleesta, jatkaa Kulomaa.

Punaisten lähdettyä Vierumäeltä ja taistelujen laannuttua valkoiset vievät omat kaatuneensa kirkkomaiden multiin. Punaiset haudattiin kunnan omistamalle Laukkalan pellolle silminnäkijöiden kertomusten mukaan 3-4 miestä päällekkäin kymmenien metrien pituisiin monttuihin. Sitten heidät unohdettiin.

– Paikallisista lehdistä en ole löytänyt minkäänlaisia mainintoja Vierumäen joukkohaudasta ennen viime sotia, muistelee Kulomaa.

Joukkohaudan muistomerkki sijaitsee keskellä teollisuusaluetta Vierumäellä.
Raskaat puutrukit jyrisevät joukkohaudan vieressä.Juha-Petri Koponen / Yle

Siirto olisi kallis ja vaativa urakka

Museovirasto ei pidä Vierumäen joukkohautaa muinaismuistolain rauhoittamana kiinteänä muinaisjäännöksenä. Se kuitenkin katsoo, että haudalla on huomattavaa kulttuurihistoriallista merkitystä. Siirtoa Museovirasto pitää poikkeuksellisina ja myös valtavana työnä.

Vainajat kaivettaisiin maasta ja siirrettäisiin arkkuihin yksitellen. Jokaisen vainajan luurangosta otettaisiin tutkimusnäytteitä, jotka tallennettaisiin jatkoselvityksiä varten. Kenttätöihin palkattaisiin tarjousten perusteella Museoviraston hyväksymä toimija.

– Vainajia täytyy kohdella kunnioittavasti. Puhutaan varmaan useista sadoista tuhansista euroista, muistuttaa intendentti Olli Soininen.

Työn taitavia toimijoita Suomessa on useita, ja kiinnostuneiden joukkoon ilmoittautuu myös Lahden kaupunginmuseo. Tutkimuspäällikkö Hannu Takala on seurannut tiiviisti Vierumäen joukkohaudan siirtosuunnitelmia. Vastaavaa työtä hänenkään tiedossaan ei ole.

– Se olisi useamman kuukauden homma. Vainajien henkilöllisyyttä voidaan selvittää DNA-näytteillä, mutta mihin näytteitä verrataan, kun omaiset eivät ole tiedossa, pohdiskelee Takala.

Tunnistamisessa apua on vainajan yllä olevista vanhoista vaatteista ja muistikirjoista, tutkimuspäällikkö muistuttaa.

Siirtolupahakemuksen Itä-Suomen aluehallintovirasto pyrkii käsittelemään nopeasti, kenties kevääseen mennessä. Lausunnot se aikoo pyytää vielä Museovirastolta ja Heinolan seurakunnalta. Museovirastolta halutaan tarkempia arvioita vainajien yksilöinnistä ja seurakunnalta siitä, mihin vainajat siirrettäisiin.

Aluehallintovirasto aikoo tehdä suunnitelmasta myös julkisen kuulutuksen. Omaisilta ei voida suoraan kysyä mielipidettä, kun ei ole edes tiedossa, keitä haudassa on.

– Saatamme saada lausuntoja mahdollisilta omaisilta, jotka voivat esittää näkemyksiään, perustelee ylitarkastaja Johanna Rantala.